SK:n lukijoilta: Vahvan markan politiikka oli virhe

Nokiaa ei olisi syntynyt vahvan markan oloissa.

Profiilikuva
Kirjeitä
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vahvan markan tuhot

Pääoman tuonti vapautettiin Suomessa 1980-luvulla päästämättä markkaa kellumaan. Varallisuuden reaaliarvot kohosivat pilviin, koska markan ei annettu revalvoitua eikä finanssipolitiikkaa kiristetty. Tuotantokustannukset nousivat kilpailijamaita nopeammin, ja kustannuskilpailukyky heikkeni.

Esko Ahon (kesk) tullessa 1991 pääministeriksi vahvan markan politiikkaa jatkettiin kiinnittämällä markka ilman devalvaatiota ecuun eli myöhempään euroon. Devalvaatiopaineita vastaan taisteltiin korkeilla reaalikoroilla ja muulla kireällä talouspolitiikalla. Kilpailukyky aiottiin korjata pienillä palkanalennuksilla, jotka eivät onnistuneet. Marraskuussa markka devalvoitiin 15 prosentilla, mutta se oli edelleen liian vahva.

Vasta syyskuussa 1992 markka päästettiin kellumaan. Se devalvoitui niin, että 1993 Suomen kustannuskilpailukyky oli 50 prosenttia parempi kuin 1990.

Jälkiviisaasti on helppo ymmärtää, että markka olisi pitänyt päästää kellumaan ja finanssipolitiikkaa kiristää samalla kun pääoman tuontia vapautettiin. Palkkojen muutaman prosentin alentaminen syksyllä 1991 ei olisi mitenkään riittänyt talouskasvun käynnistymiseen. Markkinavoimat paransivat kilpailukykyä yli kymmenen kertaa enemmän kuin palkanalennuksilla olisi saatu aikaan.