kirjeitä 07.09.2018 06:00

Mikä on fasismia?

Hanna Ojanen etsi suomalaisesta yhteiskunnasta fasismin merkkejä (SK 33/2018). Lukijalle kävi selväksi, että hän tarkoitti fasismilla EU-, globalisaatio- ja maahanmuuttokriittisyyttä sekä kansallismielisyyttä. Tällainen luenta on ongelmallista.

Vaikka tutkija ei ymmärtäisi, että turvapaikkainstituution väärinkäyttö tai globaalin siirtolaisuuden aiheuttamat ongelmat ovat todellisia, ilmiöstä puhumisesta ei tule fasismia. Myöskään liberalistisen ja vasemmistolaisen tutkimuksen yksipuolisuuden arvosteleminen ei ole fasismia.

Yksilöstä ei tule fasistia, vaikka hän suhtautuisi omaan yhteisöönsä, kansaansa tai maahansa eri tavalla kuin muihin. Tämä on lajillemme luontevaa ja usein kaikenlaisen hyödyllisen toiminnan, kehityksen ja mielenterveyden edellytys.

Riikka Purra

Poliittinen suunnittelija, perussuomalaiset

 

Alueellistamisen vaikeus

Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara arvioi ”Satavuotias kiista leimahti” -artikkelissa (SK 32/2018), että alueellistaminen on jumalattoman vaikeaa. Se on totta ainakin yliopistojen perustamisen suhteen. Helsingin yliopisto vastusti aikoinaan kaikkien uusien yliopistojen perustamista. Jos sen tahto olisi toteutunut, meillä ei olisi Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Itä-Suomen, Vaasan ja Lapin yliopistoa. Onneksi keskustapuolue ja Sdp eivät pelänneet tätä ”populismia”. Siten muun muassa maakuntien lapset ja nuoret saivat kouluihinsa pätevät opettajat.

Ari Antikainen

Tampere

Sisältö