Kirjeitä 29.05.2020 06:00

Pitääkö taas väärentää paperit?

Ikärasismi on yleistynyt nopeasti ihmisten keskimääräisen eliniän kasvaessa. Viime aikoina kehitys on vielä nopeutunut.

Vanhoissa kulttuureissa vanhuksia kunnioitettiin. Usein vanhuutta pidettiin jopa viisauden edellytyksenä. Heimojen ja yhteisöiden johtoon valittiin ryhmän vanhin.

Viime vuosisadan historia osoittaa iän tuoman viisauden merkityksen kansojen johtamisessa. Iäkkäitä johtajia olivat esimerkiksi Winston Churchill ja Charles de Gaulle. Suhteellisen nuorina valtioidensa johtoon nousivat puolestaan mm. Adolf Hitler ja Josif Stalin.

Vain vuosi sitten eräs vihreiden nuori puoluevirkailija ajatteli ääneen, että yli kuusikymmenvuotiaiden mielipiteitä ei tulisi huomioida politiikassa. Ajatus ei saanut kannatusta, mutta ei sitä kovin näkyvästi tuomittukaan.

Väestön ikärakenteen kehitys ja kansalaisten odotettavissa olevan elinajan kasvu johtivat viime vuosikymmenellä keskusteluun eläkeiän nostamisesta. Sittemmin eläkeikärajaa on suunnitelmallisesti nostettu. Tunnen monia ikätovereitani, jotka olisivat mielellään jatkaneet töissä pitempäänkin. Väitän, että suhteellisen suuri osa ainakin henkisen työn tekijöistä osallistuisi edelleen mielellään työelämään ainakin jossakin muodossa.

Koronaepidemian puhjettua hallitus määräsi kaikki 70 vuotta täyttäneet käytännössä kotiarestiin. Se on loukannut suuren ihmisjoukon oikeustajua ja itsemääräämisoikeutta.

Vuonna 1950 syntyneet harrastivat nuorempina henkilötodistusten pienimuotoista väärentämistä voidakseen osoittaa olevansa tarpeeksi vanhoja esimerkiksi ravintolaan. Onko heidän nyt väärennettävä paperinsa todistaakseen olevansa tarpeeksi nuoria?

Heikki Lehtinen

Helsinki

Sisältö