kirjeitä 20.04.2018 06:00

Metro ei vienyt luontoa vaan säästää sitä

Terho Poutanen valitti metron vieneen työmatkalaisen merelliset maisemat ja luonnon (SK 15/2018). Kokemuksesta sanoisin, että valtaosa niin espoolaisista kuin muistakin julkisen liikenteen käyttäjistä istuu matkansa ajan katse tiiviisti naulittuna kännykkänsä näyttöruutuun riippumatta siitä, minkälainen maisema ikkunan takaa avautuu.

On kunnioitettavaa, että joku kykenee näin tarkkaan seuraamaan luonnon tapahtumia bussin ikkunasta, mutta luonto ei ole olemassa meidän ihailuamme varten. Meri, metsät ja rannat ovat täynnä erilaisia elämänmuotoja, joilla kaikilla on elämisen oikeus meidän sympatiastamme riippumatta.

Raideliikenne on yksi keino vähentää autoilun aiheuttamia päästöjä, ruuhkia ja meteliä. Ihminen on kiihtyvällä tahdilla tuhoamassa omaa elinympäristöään. Tuhon hidastamiseksi me kaikki joudumme ennemmin tai myöhemmin tekemään valintoja, jotta maapallo säilyisi elinkelpoisena tuleville sukupolville sekä koko eliökunnalle. Nämä ratkaisut eivät aina ole meille mieleen, mutta metrolla matkustaminen lienee sieltä lievemmästä päästä.

Anna-Maija Salmi

Kontiolahti

 

Metro pidensi matkustusaikoja

Saattaa olla, että jotkut Espoon päättäjistä jaksavat edelleen hokea positiivisessa mielessä, että länsimetro on ”niin tätä päivää”. Onko ”niin tätä päivää” se, että suurelle osalle eteläespoolaisista metro merkitsi matkustusaikojen todella huomattavaa pidennystä? Ja oliko ”niin tätä päivää” korvata hyvät ja nopeat yhteydet hitaalla ja epäluotettavalla systeemillä?

Kaiken lisäksi toki itsekin kaipaan niitä mieltä virkistäneitä menetettyjä maisemia!

Kristiina Ritari

Matinkylä, Espoo

 

Maakuntamalli pelottaa myös maakunnissa

Maakuntahallintokeskustelussa on näemmä edetty vaiheeseen, jossa Jan Vapaavuoren kannanottojen perusteella halutaan luoda kuva Stadi vs. Lande -tilanteesta, missä maakunnissa innokkaina kannatettaisiin ja jopa odotettaisiin uusien maakuntien perustamista. Tämän asetelman toimittaja Matti Simula näyttää omineen (SK 15/2018).

Kuitenkin suurimmat negatiiviset vaikutukset ovat maakunnissa ja niiden reuna-alueilla, missä palvelujen oletetaan perustellustikin karkaavan yhä kauemmas, köyhimpien ja kaukaisimpien ihmisten ulottumattomiin.

Suurten ratkaisujen kynnyksellä ei itse maakunnissa voi nähdä parhaalla tahdollakaan aitoa innostusta maakuntien perustamiseen, vaan pikemmminkin pelkoa ja huolta vaikkapa siitä, kuinka kauas laitoksessa hoidossa oleva omainen lopulta joutuu ja onko välimatka ikääntyneelle lähiomaiselle henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti ehkä sittenkin liian pitkä.

Juha Antinkaapo

Tervola

Sisältö