kirjeitä 08.07.2021 18:00

Harhaanjohtavaa vertailua

Suomessa on jostain syystä tapana verrata absoluuttisia äänimääriä eri vaalipiireistä keskenään, vaikka vaalipiirien koko eli myös annettujen äänten lukumäärät vaihtelevat suurestikin – eli vertailussa ei useimmiten ole mitään järkeä. Suomen Kuvalehti ei ole maan ainoa tärkeä media, josta tällaisia harhaanjohtavia vertailuja löytyy.

Hän-artikkelissa Minja Koskelasta (SK 25–26/2021) todetaan, että ”Kuntavaaleissa hän [Koskela] sai 5 600 ääntä, 600 enemmän kuin puolueensa puheenjohtaja Li Andersson Turussa”.

Tämä pitää paikkansa (itse asiassa hän sai jopa 5 612 ääntä), mutta miten mielekästä on verrata äänestystulosta Helsingistä, jossa annettiin 334 867 ääntä, tulokseen Turusta, jossa äänimäärä oli vain 91 572?

Koskela siis sai 1,7 prosenttia helsinkiläisten äänistä, kun Andersson sai 5,5 prosenttia oman äänestysalueensa äänistä. Silti kirjoituksen vertailu herättää vaikutelman, että Koskela olisi menestynyt paremmin.

Mikä informaatioarvo on absoluuttisella äänimäärällä, jos ei samalla kerrota äänten kokonaismäärää?

Eihän esimerkiksi Sdp:n absoluuttista äänimäärää Suomen eduskuntavaaleissa myöskään verrata Saksan SPD:n äänimäärään Saksan liittopäivävaaleissa, ainoa järkevä vertailutapa kun perustuu suhteellisiin ääniosuuksiin.

Tämä logiikka kuitenkin unohtuu Suomen sisäisten tulosten vertailuissa melkein aina.

Miksi, oi miksi?

Stefan Werner
Joensuu

Sisältö