kirjeitä 02.02.2018 06:00

Ketkä aloittivat kuuden päivän sodan?

Historianopettaja Katri Matilainen muistuttaa kirjoituksessaan ”Israel aloitti kuuden päivän sodan” (SK 3/2018) Erkki O. Aurasta YK:n päätöslauselmasta 181 vuodelta 1947. Suomalaisiin lukion historian oppikirjoihin viitaten Matilainen kirjoittaa, että päätöslauselmassa mandaattialue jaetaan arabien ja juutalaisten kesken siten, että Länsiranta kuuluu arabeille.

Kirjoituksessaan Matilainen määrittelee sodan aloittajaksi Israelin jättäen mainitsematta varsinaisia taisteluita edeltäneet Egyptin laivaston toimet Tiranin salmessa 17.5.1967 ja arabivaltioiden joukkojen ryhmitykset Israelin rajoille. Mainitsematta jää myös, että Neuvostoliiton ja arabimaiden vaatimaa Israelin julistamista hyökkääjäksi käsiteltiin ja sitä vastaan äänestettiin YK:n yleiskokouksessa kesäkuussa 1967.

Aiheesta käytävässä keskustelussa olisi asiallista pyrkiä huomioimaan historiallinen konteksti. Israelin joukkojen vetäytymistä ja Israelin valtion olemassaolon oikeutuksen tunnustamista käsittelevää YK:n päätöslauselmaa 242 eivät arabimaista tähän päiväänkään mennessä ole noudattaneet muut kuin Egypti vuonna 1979 ja Jordania vuonna 1994. Ongelmattomaksi nämä seikat eivät toki Lähi-idän tilannetta tee. 

Kaarle Wasama

Upseeri, Helsinki

 

Erottaminen on osoitus armottomuudesta

Ville Pernaa vaati pääkirjoituksessa (SK 4/2017) tunnettuja rötösherroja eroamaan itse tai tulemaan erotetuiksi näkyvistä tehtävistään.

Pernaan mainitsemissa ta- pauksissa on syitä erottaa, mutta on myös syitä olla erottamatta. Erottaminen on osaltaan osoitus aikamme armottomuudesta ja tekopyhyydestä samalla tavalla kuin kohtuuttomaksi paisunut #metoo-kampanja. Kaikilla meillä on töissämme jotain salattavaa ja väärin tehtyä, kaikki vain eivät jää kiinni.

Korkea ja näkyvä päättäjä, joka on kokenut armon ja nolouden omassa elämässään osaisi ehkä itsekin katsoa maailmaa ja virkahuoneeseensa pyrkiviä lempeämmin silmin. 

Juha Antinkaapo

Tervola

 

LinkedIn-palvelusta väylä kaikille

Työttömiä patistellaan etsimään pieniäkin töitä välttääkseen ansioiden menetyksen. Työnantajat taas eivät löydä työntekijöitä.

Ilmeisesti työnantajat käyttävät laajasti LinkedIn-palvelua etsiessään sopivia henkilöitä. Valitettavasti tämä palvelu on vain asiantuntijoiden ja kouluttautuneiden väylä. Se voisi kuitenkin olla kaikkien työttömien väylä.

Työnantajat voisivat hakea mahdollisia työntekijöitä esimerkiksi jonkin maakunnan koko alueelta. Työnhakijan itsetunto kohoaisi työnantajan yhteydenotosta. Ehkä ammatinvaihtokynnyskin madaltuisi, ja olisi varmaan helpompaa suostua pitempäänkin työmatkaan, kun perheellisen koti pysyisi paikallaan.

TE-keskukset tuntevat tai ainakin niiden pitäisi tuntea alueensa osaamistarpeet ja -vaatimukset, joten virkailija voi painottaa henkilön tiettyä osaamista profiilia laadittaessa. Kannattaisiko miettiä? 

Eija Saha

Helsinki

Sisältö