kirjeitä 29.03.2019 06:00

Louhimiehen tapaus kertoo feminismin ytimen

Näyttää siltä, että Suomen feministiliiga halusi kiivaasti kasvot #metoo-kampanjalle suuren maailman malliin, ja Aku Louhimies oli sopiva (SK 12/2019). Hän ei tosin ahdistellut ketään seksuaalisesti, vaan syyllistyi voimaannuttavaan ohjaamiseen.

Luulenpa, että harva näyttelijä olisi yltänyt samanlaisiin suorituksiin söpöilyohjaamisella. Ei tietenkään tarvitse mennä rääkkäyksen puolelle, mutta eikö päämääränä kaikessa taiteessa ole maksimaalinen tulos? Siihen ei aina päästä paijaamalla.

Toki ohjattaessa on ymmärrettävä, että on olemassa erilaisia näyttelijöitä, eikä kaikkiin voi soveltaa samaa metodia: yksi on herkkä, toinen haluaa riepottelua, kolmas tuottaa paljon itsenäisesti jne.

Louhimiehen tapaus kertoo feminismin ytimen: valta ja hegemonia oikeanlaisille naisille. Tasa-arvosta ei ole enää kyse.

Rauli Jokelin, Teatteriohjaaja, Tampere

 

Rajat pitää sopia

Miksi Aku Louhimiehestä ei valitettu asianmukaisesti heti tapahtumien jälkeen? On kyseenalaista palata niihin kauan jälkeenpäin varsinkin, kun tekojen todistaminen on vaikeaa puolin ja toisin.

Luulisi, että näyttelijät ovat selvillä jo ennen kuvauksia, mikä on tekemisen juoni. Jos eivät ole, heidän tulee tehdä työsopimus, jossa rajat on sovittu. Jos katsoo nykyelokuvia ja nykyteatteria, voi sanoa, että kaikkea ikävää ja varmaan ahdistavaakin ovat näyttelijät ”taiteen nimissä” joutuneet tekemään. Joitakin ahdistaa, joitakin taas ei. Tämä koskee myös katselijoita!

Erkki Heinilä, Lappeenranta

Sisältö