kirjeitä 26.01.2018 06:00

En kutsunut sote-ulkoistusten vastustajia kansallissosialisteiksi

Anu Koivunen kirjoitti kolumnissaan “Niskalaukaus ja natsikortti” (SK 3/2018) poliittisen kielenkäytön kovenemisesta. Yksi esimerkki oli, että minä olisin kutsunut sote-ulkoistusten vastustajia kansallissosialisteiksi ja näin ”pelannut natsikortin”. Koivunen ihmettelee retoriikkaa ja toteaa, että voi olla vaikeaa olla hallituksessa toisen poliitikon kanssa, jota on “haukkunut kansallissosialistiksi”.

En ole sanonut sote-ulkoistusten vastustajia kansallissosialisteiksi. Koivusen lähde on Li Anderssonin tviitti eli yksi väittelyn asianosainen toimii alkuperäislähteenä sille, mitä toinen poliitikko sanoo. Toivoisin mediatutkijalta suurempaa tarkkuutta. Käytin Helsingin kaupunginvaltuustossa sanaa “kansallissosialismi”, mutta tavalla jota uskallan puolustaa. Totesin, että jos sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon ulkoistamista yrityksille vastustetaan pelkästään sillä perusteella, että yritykset ovat ulkomaalaisia, argumentti muistuttaa Saksan kansallissosialisteista. Natsit parjasivat propagandassaan voittoja ja erityisesti ulkomaisten yritysten voittoja.

Yltyvä puhe kaikista ulkomaisista yrityksistä veronmaksajien rahaa paratiiseihin ryöstävinä veronkiertäjinä on juuri sellaista kovenevaa ja ilkeää kielenkäyttöä, jota Koivunen vastustaa. Monia suomalaisia näyttää elähdyttävän ajatus, että talout- ta pitäisi pyörittää jonkinlaises- sa suomalaisten suljetussa pii- rissä. Tätä on liberaalin EU-kansalaisen ikävä kuunnella.

Jos nykyhetken ajattelutavoissa on yhtäläisyyksiä kansallissosialismiin, se täytyy voida sanoa. Aggressiivisesta nationalismista pitää voida varoittaa. 

Juhana Vartiainen

Kansanedustaja (kok)

Joukkomurha Hennalassa

”Joukkomurha Hennalassa” -jutussa (SK 2/2018) Anneli Kanto kertoo lukeneensa Marjo Liukkosen lisensiaattityötä, jossa mm. kerrottiin, että Hennalassa ammuttiin yli 200 naista.

Liukkosen lisensiaattitutkimuksen Hennalan naismurhat 1918 (2016) mukaan Hennalan vankileirillä teloitettiin vuonna 1918 ainakin 218 naista. Näin ei ole asia. Selvitysteni mukaan teloitettuja oli tarkalleen 200 (Tauno Tukkinen, Naiskapinallisten teloitukset Lahdessa 1918, 2016, 3. lisätty painos). Liukkonen ei ole löytänyt ainuttakaan ammuttua, jota ei olisi aiemmin (2007, 2008 ja 2013) julkaistuissa teoksissani.

Liukkosen ”uudet” tapaukset ovat todellisuudessa jääneet henkiin, heidät on ammuttu muualla, he ovat kaatuneet taisteluissa tai he ovat kahdentumia. Lisäksi hänen listoiltaan puuttuu muutamia ammuttuja, jotka ovat teoksissani. 

Tauno Tukkinen

Tietokirjailija

 

Sisältö