Kirjeitä 31.01.2020 06:00

Eläkkeiden sitominen lapsilukuun ei ole kestävä ratkaisu

Tapio Korhonen arvosteli nykyistä eläkejärjestelmää (SK 4/2020). Hänestä ei ole oikein kytkeä eläkkeiden tasoa työansioihin, vaan eläkkeet olisi parempi maksaa kunkin ”omien lasten maksamien eläkemaksujen perusteella”.

Äärimmilleen vietynä tällainen periaate veisi meidät takaisin aikaan ennen eläkejärjestelmiä, jolloin vanhuudenturva tosiaan oli joko jälkeläisten tai oman henkilökohtaisen varallisuuden varassa. Maataloudessa vallitsevana oli syytinkijärjestelmä. Useimmissa tapauksissa tämä johti vanhusköyhyyteen, minkä vuoksi eri maissa luotiin ansioeläkejärjestelmiä. Ajatuksena on turvata työhön perustuvan toimeentulon jatkuminen myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Korhonen on oikeassa siinä, että viime kädessä eläkkeiden rahoitus perustuu tulevien sukupolvien työpanokseen. Niin sanotuissa jakojärjestelmissä tämä kytkös on suora ja rahastoiduissa järjestelmissä epäsuora. Suuristakaan rahastoista ei ole apua, jos tulevaisuudessa ei ole työvoimaa. Siksi on perusteltua olla huolissaan syntyvyydestä ja väestön ikärakenteen säilymisestä tasapainoisena.

Syntyvyyteen voidaan vaikuttaa jossain määrin perhepolitiikalla, mutta perhepoliittisten tukien kytkeminen eläkejärjestelmään ei ole välttämättä paras ratkaisu. Lapsiluku vaihtelee eri syistä eivätkä kaikki saa lapsia, vaikka haluaisivat. Toisaalta kaikki maksavat vakioprosenteilla eläkemaksuja ansiotuloistaan. Olisi epäoikeudenmukaista, jos nämä maksut eivät kartuttaisi eläkettä.

Jaakko Kiander

Johtaja, Eläketurvakeskus

Sisältö