Simonsen: Voiko Suomen apuun luottaa?

SKnetin toimitus
Mielipide 19.12.2008 09:12

Suomessa keskustellaan, onko rahoituskriisin ratkaisu saada ihmiset ostamaan enemmän. Maailman köyhimmissä maissa se ei ole vaihtoehto. Maat joutuvat kärsimään muita enemmän kansainvälisistä talouskriiseistä, kun niiden rahoitus kallistuu ja vienti vaikeutuu.

Joulukuun alussa järjestettiin Dohassa YK:n kehitysrahoituskokous, jonka lopputulos antoi aihetta vain hillittyyn optimismiin.

Kehitysrahoituskokous pidettiin rahoituskriisin, ilmastonmuutoksen sekä korkeiden ja epävakaiden ruoan ja öljyn hintojen aiheuttamien muutosten keskellä, ja se oli osa Monterreyssa 2002 allekirjoitettujen sopimusten seurantaa. Monterreyn kokouksen lopputuloksena oli silloin lupauksia kasvavasta kehitysavusta, mutta rahoituskriisin vuoksi epäiltiin, että lahjoittajamaiden tämän vuoden lupaukset olisivat löyhempiä.

EU ja Yhdysvallat kuitenkin viestivät jatkuvasta avun kasvattamisesta. Toisaalta tulevaisuus näyttää, pidetäänkö lupauksista kiinni, kun mahdollisen pitkäkestoisen rahoituskriisin vaikutukset alkavat näkyä.

Olemme jo nähneet huolestuttavia leikkauksia kehitysavusta. Kaikki G8-maat lupasivat vuonna 2005 tuplata avustuksensa Saharan etelänpuoleisen Afrikan maille vuoteen 2010 mennessä. Tämä ei ole toteutunut. Vuosituhattavoitteiden kautta rikkaat maat lupasivat nostaa kehitysavun määrää 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteestaan. Tähän mennessä vain viisi maata on tehnyt sen.

Viime vuoden kahdeksatta vuosituhattavoitetta koskeva YK-raportti kertoi kehitysavun määrän laskeneen vuonna 2006 noin 4,7 prosentilla – viime vuonna lasku oli jo 8,4 prosenttia.

Suomi on sitoutunut Euroopan komission päätökseen kehitysavun osuuden nostamisesta 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä ja osuuden nostamisesta vielä 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Suomella on vaikeuksia päästä lainkaan lupaamiinsa tavoitteisiin, sillä kehitysavun osuutta ei olla korottamassa riittävästi ensi vuoden budjetissa.

Finanssikriisi koskettaa meitä kaikkia, mutta kehitysmaiden köyhimpiin ihmisiin se vaikuttaa eniten. Samalla petetyt lupaukset kehitysavun määrän kasvattamisesta saattavat johtaa siihen, että kehitysmaat menettävät luottamuksensa rikkaisiin lahjoittajamaihin, mikä taas vaikeuttaa tärkeää kansainvälistä yhteistyötä.

Se saattaa lisätä levottomuuksia ja poliittisia takaiskuja hyvin edenneille kansainvälisille yhteistyöprosesseille ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle. Nämä aiheuttavat esteitä kansainväliselle kaupalle aikana, jolloin kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kohtaamamme haasteet eivät ole enää kansallisia vaan maailmanlaajuisia. Varmistaaksemme toimivan yhteistyön ja luottamuksen yli rajojen tarvitsemme hyvin uudistetun ja vahvistetun monikansallisen järjestelmän.

Tämä tarkoittaa myös kehitysmaiden aseman vahvistamista kansainvälisillä foorumeilla, joilla niitä koskevia päätöksiä tehdään. YK:n kehitysohjelma UNDP vahvistaa esimerkiksi maiden demokraattisia instituutioita, hyvää hallintoa, lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia sekä ehkäisee kriisejä.

YK:lla on tärkeä puolueeton rooli kansainvälisenä organisaationa, joka käsittelee kehitysmaiden taloutta ja rahavirtoja. Mailla on yhä tahtoa kokoontua yhteisen neuvottelupöydän ääreen, kun YK kutsuu valtiot koolle.

YK:n rooli korostuu kriisien aikana estäen maita ajautumasta keskinäisiin konflikteihin. Jos maiden välillä säilyy luottamus ja keskusteluyhteys, onnistuminen auttaa kansainvälistä yhteistyötä myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on YK:n kehitysohjelman UNDP:n Pohjoismaiden toimiston johtaja.

Teksti
Jakob Simonsen
SK 51-52/2008 (ilm. 19.12.2008)

Keskustelu

Kyllä mielestäni voi jos po. alueelle YK suunnittelisi esim. tuulivoimaloiden lisäämistä, onhan po . alue pasaatituulten aluetta ja voimaloiden käyttöaika olisi 100 %:n . Samalla ” myllyt ” työllistäisivät ja maksaisivat kehitysapua huomattavalta osalta ”itse itsensä ” Kalevi Mattila ,Kauhajoki