Simo Pietiläinen: Miksi Venäjä meille kiukuttelee?

Profiilikuva
diplomaatit
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjä räykyttää Suomea ihmisoikeusrikkomuksista. Venäläinen mummo päätyy metelin jälkeen Suomen rakentamaan vanhainkotiin Inkerinmaalle.

Huostaanotettu pikkupoika nyyhkii isän painostuksesta tv:ssä.

Suomalainen “asiamies” kertoo kansanmurhasta Suomessa.

Suomen ja Venäjän suhteissa kaikki hyvin?

Alkoiko meteli siitä, kun toin diplomaattiautossani suomalaisen pikkupojan salaa Suomeen?

Diplomaattiauton peräluukku ei ole ollut vieras venäläisellekään diplomatialle.

Kysyin ulkoministeriössä, olisiko tapaus pitänyt keksiä, jos sitä ei olisi ilmaantunut.

En saanut vastausta, mutta luulen, että kyllä.

Venäjä kiukuttelee Suomen ulkopolitiikalle. Sananvapaudesta tai kulttuurieroista ei ole kysymys.

Tasavallan presidentti oli kohun alettua hakoteillä. Hän myötäili pääministeri Vladimir Putinia, jonka mukaan Venäjän ei kannata liittyä Haagin lapsikaappaussopimukseen, koska Wienin diplomaattisopimusta ei noudateta!

Voiko asioita enemmän sotkea? Jos Venäjä olisi mukana Haagin sopimuksessa ja noudattaisi sitä, ei tarvittaisi edes diplomaattisopimuksen rikkomista.

Mutta miksi Venäjä meitä kiusaa?

Venäjä kammoaa Suomen Nato-aikeita. Suomessa Naton mannekiini on ulkoministeri Alexander Stubb. Häntä kyykytetään Naton vuoksi jatkossakin, siihen kelpaavat lapset ja mummotkin.

Onneksemme ulkoministeri on sitkeä ja suosittu.

Venäjä ei voi sietää ihmisoikeustilanteensa arvostelua. Lehtimiehen, asianajajan ja ihmisoikeusaktivistin henki on Venäjällä halpaa tavaraa. Kun Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa arvostellaan, se pitää suomalaiset varovaisina.

Venäjä ei tiedä, mitä tehdä Suomensa kanssa. Jos ei tehdä mitään, Suomi hiipii Natoon. Nyt kokeillaan pelottelua. Tiedämme, että se ei tehoa.

On aika siirtyä tasaveroisiin suhteisiin maiden välillä.

Venäläisten kiinteistökaupat puhuttavat. Suomalaisilla pitää olla oikeus hankkia maata Venäjältä. Ellei näin tapahdu, venäläisten vastaava oikeus tulee lopettaa.

Lähialueyhteistyö pitää uudistaa. Se ei ole aitoa yhteistyötä, vaan tehotonta talousapua rikkaalle maalle.

Venäjää “kehitysapu” ei juuri kiinnosta. Suomi esimerkiksi tukee tuberkuloosin torjuntaa Pietarin vankiloissa. Yhteistyötä jatketaan puoliväkisin. Suomi on rahoittanut laitteet uudenaikaiseen laboratorioon, joka ei ole koskaan toiminut.

Valtiontalouden tarkastusviraston pitää tutkia asia.

Rikkaan valtion terveydenhuollon järjestäminen ei kuulu Suomelle, varsinkin kun se on venäläisten vastahakoisuuden vuoksi kuin narun työntämistä.

Suomi on tukenut Pietarin jätevesien puhdistamista vuosia. Rikas Venäjä käyttää valtavia summia asevarusteluun. Sen pitää huolehtia omista jätöksistään, niin Suomessa jokainen mökin mummokin tekee.

Yhteistyön periaatteena on, että kuluista vastataan puoliksi. Venäläisten 50 prosenttia tarkoittaa, että he tulevat paikalle suomalaisten kustantamiin tilaisuuksiin! Monet virkamiehet ovat lopen kyllästyneitä tähän kuppaukseen.

Suomen viranomaisten suhtautuminen yhteistyöhön on harvaa poikkeusta lukuunottamatta arkaa ja nöyristelevää, perua Neuvostoliiton ajoilta - kuin teinityttö, joka yrittää miellyttää yläluokan poikaa, joka ei ole yhtään kiinnostunut.

Uutta on väärän tiedon päätyminen venäläiseen mediaan. Aluksi UM:n tiedotus pisti asiassa pään syvälle pensaaseen. Nyt se näyttää ryhdistäytyneen.

Uskon, että Venäjä vaihtaa ratsujaan, kun vääristely johtaa oikeudenkäynteihin ja tuomioihin.

Suomen ja Venäjän väliset suhteet pitää uudistaa kahden itsenäisen maan tasaveroisiksi väleiksi.

Maiden välisiä suhteita pitää kehittää aidon vastavuoroisuuden periaatteella. Venäjän kielen opetusta Suomen kouluissa pitää lisätä.

Venäjän tulee noudattaa kansainvälisen kaupan sääntöjä ja jatkaa liittymistä kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin sopimuksiin.

Teksti Simo Pietiläinen
Kirjoittaja toimi konsulina Pietarin pääkonsulaatissa ja toi Anton Salosen autonsa takakontissa Suomeen keväällä 2009. Nykyisin hän toimii EU-tehtävissä Itä-Euroopassa.