Venäjän tuntijaa etsimässä
Suomella ei ole yleistä Venäjä-osaamista, joka kelpaisi kaikkialle.
Tukholmassa tapasin kerran georgialaisen suurlähettilään, joka halusi tarjota kahvia suurlähetystössä. Lähettiläs luennoi minulle itsestäänselvyyksiä Venäjän demokratian tilasta. Hän kertoi muun muassa, että vaalit eivät ole oikeita vaaleja eikä pidä uskoa Vladimir Putinia. Alussa nyökkäsin kohteliaasti. Ajattelin, että pian herra pääsee asiaan.
Ei päässyt. Loppujen lopuksi minun oli pakko keskeyttää sanomalla, että olen raportoinut Moskovasta yli vuosikymmenen ja perillä siitä, ettei Venäjä ole demokratia.
Herra jatkoi. Ymmärsin silloin, että tämä olikin koko tapaamisen pointti. Kertoa asioista, jotka ovat omasta mielestäni päivänselviä, mutta hänen mielestään minulle tuntemattomia. Kuuluinhan hyväuskoiseen ja hölmöön länteen.
Tähän törmää usein entisissä sosialistimaissa. Käsitykseen siitä, että länsi on niin tietämätön Venäjästä, että myös perusasiat pitää selittää – kukaanhan ei tunne Venäjää kuin me.
Kirjoittaja on Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.
