Nimeä itsesi

Oma nimeni nolotti minua koululaisena. Ensimmäistä nimeäni pidin ihan mukiinmenevänä, mutta toisen nimeni olisin halunnut jättää kertomatta. Tilanteet, joissa koko nimi kerrottiin ääneen, hermostuttivat minua jo etukäteen.
Nyt aikuisena on vaikea muistaa, miksi nimi hävetti. Ehkä siihen liittyi vääriä mielikuvia tai olisin halunnut sen olevan Juhani, Olavi tai Antero niin kuin kaikilla muillakin luokan pojilla.
Sen muistan kuitenkin hyvin, että pähkäilin, miksemme me saa itse nimetä itseämme. Mehän oman nimemme kanssa joudumme elämään.
Nykyään utopiani on toteutunut. Nimen muuttaminen on helpompaa kuin ennen eikä nimiä ylipäänsä enää valvota menneiden vuosikymmenten tarkkuudella. Mutta mikä tärkeintä, me voimme esiintyä itse keksimällämme nimellä milloin vain.
Ainakin verkossa, nimimerkin suojissa.
lari.kotilainen@helsinki.fi Kolumnisti tutkii ja opettaa suomen kieltä Helsingin yliopistossa.
Tarkoittaako ”palauttava parisuhdehetki” seksiä vai Netflixiä? – Vihjailun voi ymmärtää myös väärin
”Aikuisia huoneessa”, olipa hienosti sanottu – Suora käännös muutti virkamiehen fraasin nasevaksi sivallukseksi
SK 1989: Kun Jari Sarasvuo kysyi Lauri Törhöseltä eroottisten elokuvien parhaimmistoa, ykköseksi nousi oma ohjaus