Sara Heinämaa: Vihapuhujien hohotus ja rivoudet pilkkaavat järkevää keskustelua

PUHEENVUORO: Vihapuheen päämäärä on poliittisen keskustelun ja päätöksenteon järjestelmällinen horjuttaminen.
Sara Heinämaa
Mielipide 14.7.2017 20:54

Euroopan neuvoston määritelmäehdotuksen mukaan vihapuhe on kielenkäyttöä, jolla levitetään, edistetään tai oikeutetaan suvaitsemattomuudesta kumpuavaa vihaa, muun muassa rotuvihaa ja muukalaisvihaa.Ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartren teos Juutalaiskysymys tarjoaa ilmiöstä vaihtoehtoisen analyysin.V…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Tai ehkä myös: Keskustelun pilkkaaminen, koska se ei ole järkevää ja koska tuntuu toivottomalta saada siitä järkevää. Niin sanotuissa ”järkevissä” keskusteluissa toistuvat samat latteudet ja oman moraalisen ylemmyyden osoittaminen eli jeesustelu. Sanotaan kyllä kauniita asioita ja ollaan yhdessä samaa mieltä, kun lopulta saatiin hienojen sanojen avulla sulautettua ongelma osaksi omaa akateemista ja humanistista maailmankuvaa. Varsinaiset ongelmat jäävät täysin käsittelemättä, tai ne käsitellään vain näennäisesti.

Nythän on niin, että demokratia ei pyri yhteiseen päätökseen, vaan enemmistön päätökseen. Jos asiat ovat tarpeeksi tärkeitä niistä väitellään, eikä keskustella.

Jäi lyhyeksi tuo edellinen. Rationaalisen ajattelun edellytys on yksinkertaistaen todellisuuden kolmijaon hyväksyminen siten, että subjekti, objekti ja tulkinta pidetään erillään. Oma mieli pysyy mielessä. Tiedemiehet ja naiset oivaltavat, että oma teoria on kumottavissa paremman tulkinnan ilmetessä. Itse asiassa falsifiointi on yksi tieteen kriteeri.

Siellä missä tämä kolmijako ei toimi, oma henkilö, mielikuva ja maailma sekoittuvat yhteen ilman erittelyä. Tätä tapaa edustavat tieteentekijät. Aihe, tulkinta ja lopputulos on oma tuote ja mielipide, eikä perustu havaintoon ja kumottavissa olevan teoriaan, vaan mieltymyksiin.

Edellinen ryhmä pyrkii kuvaamaan maailmaa, jälkimmäinen muuttamaan sitä. Siksi ryhmät eivät kohtaa edes kovassa väittelyssä. Se, ettei pysty muuttamaan maailmaa mieleisekseen, synnyttää usein vihaa ja vihapuhetta.

Voiko de Beauvoir’n metodia soveltaa Halla-Ahon kirjoituksiin?

Nyt niitä kauhistellaan, asiasisältöön koskematta.