Santamäki-Vuori: Ay-liikkeelle yksi keskusjärjestö

SKnetin toimitus
Mielipide 15.1.2009 13:27

Työn maailma muuttuu. Kansalaisten hyvinvointi ja yritysten etu eivät enää kietoudu yhteen. Muutos haastaa myös palkansaajajärjestöt uudistamaan edunvalvonnan sisältöjä ja rakenteita.

Kansainvälisesti merkittävä muutos oli ay-liikkeen uuden maailmanjärjestön ITUC:n perustaminen 2006.

Myös Suomessa on varauduttu sopimustoiminnan ja työelämän muutoksiin ammattiliittoja yhdistämällä ja paikallista edunvalvontaa tukemalla. Suuria yhdistymishankkeita on edelleen vireillä niin SAK: ssa kuin STTK:ssa. Lisäksi liittojen yhteistyö yli keskusjärjestörajojen on toimivaa sekä julkisella alalla että teollisuudessa. Se, mikä ei ole muuttunut, on keskusjärjestörakenne lukuun ottamatta TVK:n kaatumista 1992. Kulissien takana on pitkään arvioitu, että kolmekin keskusjärjestöä on liikaa. Ratkaisujen tekeminen on osoittautunut ylivoimaiseksi.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää totesi marraskuussa keskusjärjestöjen tulevasta lukumäärästä sanoneensa aiemmin kaksi, mutta nyt kolme. Kahden keskusjärjestön muodostaminen lienee erityisen vaikeaa STTK:lle, joka ja jonka liitot saattaisivat ikään kuin hajota SAK:n ja Akavan välillä.

Voi myös kysyä, onko ajatus kahdesta keskusjärjestöstä jo vanhentunut. Olisiko yksi palkansaajakeskusjärjestö perustellumpi toiminnallisesti? Olisiko se myös helpompi saavuttaa, pienemmin käytännön kitkoin?

Keskusjärjestöt ovat liittojen liittoja. Liittojen ja keskusjärjestöjen työnjaossa keskusjärjestön vastuulle painottuvat kolmikantaisesti sovittavat asiat ja laaja-alainen yhteiskuntavaikuttaminen palkansaajille tärkeissä elinkeino-, vero- ja hyvinvointipolitiikan asioissa sekä EU-tasolla, missä ratkaistaan merkittävä osa työ- ja sosiaalipolitiikan perusteista.

Keskusjärjestörakennetta tulee arvioida vain palkansaajien edunvalvonnan tarpeista. Rakenteilla ei pidä yrittää uusintaa jakoja, joilla ei ole enää vastaavuutta modernissa työelämässä: työntekijät ja toimihenkilöt tai korkeasti ja vähemmän koulutetut. Kun työn maailma muuttuu, edunvalvonnassa korostuvat työn teettämistapojen sääntely, muutosturva, työn hallinta ja osaaminen, työelämän laatu sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Nämä haasteet koskevat kaikkia palkansaajia työtehtävästä, asemasta tai koulutuksesta riippumatta.

Nyt työelämässä vaaditaan yhtä aikaa suurta tiedollisten ja taidollisten valmiuksien kirjoa. Tavat, jolla nämä kompetenssit hankitaan ja niitä kehitetään, kadottavat merkitystään. Työn muutokset korostavat tuotanto- ja palveluketjun kaikkien ammattiryhmien saumatonta yhteistyötä. Edunvalvontarakenteiden tulisi tukea tätä eikä keinotekoisilla erotteluilla haitata järkevää toimintaa. Nykyisten palkansaajakeskusjärjestöjen perinteiset, palkkojen yleiskorotuksen profiilia tai veronalennusten kohdentamista koskevat näkemyserot menettävät merkitystään, jos keskitettyjä sopimuksia ei tehdä ja koska merkittävien veronalennusten tie on kuljettu loppuun.

Tärkeissä talous- ja sosiaalipoliittisissa linjauksissa palkansaajakeskusjärjestöt ovat jo pystyneet hyvään yhteistyöhön. Keskinäinen kilpailu tuottaa kuitenkin turhia irtiottoja, jotka kuluttavat keskinäistä luottamuspääomaa. Lisäksi säästöt päällekkäisten toimintojen purkamisesta jäävät saamatta. Yhteistyön tiivistämisellä ei siksi näyttäisi olevan enää paljon saavutettavissa.

Organisaatiomuutokset ovat aina työläitä. Hyvä valmistelu ja muutosten toimeenpano vievät aikaa. Muutoksia ei siksi ole viisasta tehdä liian tiuhaan. Vaiheittainen eteneminen kahden keskusjärjestön kautta yhteen saattaisi olla liian hidas prosessi. Työn maailman muutokset haastavat nyt selvittämään, millaiseen loikkaan ammattiyhdistysliikkeellä on valmiuksia.

Teksti
Tuire Santamäki-Vuori
SK 3/2009 (ilm. 16.1.2009)

Kirjoittaja on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja ja SAK:n valtuuston puheenjohtaja (sd).

Keskustelu

Jos tulee yksi palkansaajajärjestö SDP omistaa koko kentän. Kyse on poliittisesta valtataistelusta. Työntekijän etuja ajetaan siten, että oma valinta johtoon varmistuu. Ei siten että työpaikat säilyvät ja työttömien asema parantuisi. Hyvä esimerkki oli paperiteollisuuden lakot ja suuret korotukset muutama vuosi sitten. Vuorineuvokset päättivät, että nyt tämä loppuu ja ajavat tehtaat alas. Paperikoneet siirretään sinne, missä ei ole ammattiyhdistyksiä. Ammattiyhdistys ammattilaiset miettikää mitä teette.

Alpolle vain muistin virkistämiseksi.
Paperiteollisuudessa ei muutama vuosi sitten lakkoiltu. Paperikoneet seisoivat työnANTAJIEN työsulun vuoksi.
Tarkkuutta, ystävät hyvät:)