Sami Lotila: Miksei Viron valtiojohto huolehdi oman maansa heikoista?

Mielipide 8.1.2011 16:00

Naapurimaamme Viron sosiaaliturva on Euroopan heikoimpia, mutta myös epäoikeudenmukainen: vähistä tukirahoista leijonanosa livahtaa hyvätuloisille.

Viron noin 100 000 työttömästä valtaosa ei saa mitään työttömyyskorvausta tai muuta rahallista tukea. Toimeentulotuki – jos sitä onnistuu saamaan – on 70 euroa kuukaudessa. Minimipalkka 280 euroa ei riitä kuin asunnon lämmityslaskuun.

Viron johtavat poliitikot nimittävät Viroa Pohjoismaaksi, joten verrataanpa Viroa Suomeen: tuloja tasaavaa verotusta noudattavan Suomen verokertymä on yli 20 kertaa suurempi kuin Viron. Tallinnan vuosibudjetti on 13 kertaa pienempi kuin Helsingin. Kaikilla Tallinnan kouluilla ei ole varaa vessapaperiin.

Äärikapitalismi on jakanut Viron kahtia poliittisesti ja taloudellisesti, eikä ole tuonut kaivattuja rikkauksia kuin murto-osalle kansasta. Terveessä demokratiassa valtio toimii kaikkien kansalaisten hyväksi, epäterveessä vain eliitin.

Miksei Viron valtiojohto huolehdi oman maansa heikoista, kun Euroopan unioni huolehtii solidaarisuusperiaatteen mukaisesti heikoimmista jäsenvaltioistaan, myös Virosta?

Tuollaisia olen kirjoittanut kolumneissani Viron iltapäivälehdessä Õhtulehdessä viimeiset pari vuotta.

Vastaanotto on ollut myrskyisä, vaikka en ole kirjoittanut mitään sellaista, mitä virolaiset eivät jo tietäisi. Kaikki tietävät, että koulutettujen nuorten maastapako jatkuu ja että reseptit jäävät käyttämättä, kun vanhuksilla ei ole varaa lääkkeisiin.

Suosioni kasvun myötä on kasvanut kiukku. Viron puolustusvoimien komentaja Ants Laaneots piti minua puheessaan uhkana Viron turvallisuudelle. Tämä saattoi johtua siitä, että olen epäillyt virolaisten maanpuolustustahtoa ja armeijan toimintakykyä.

Viron tv:n ja radion ajankohtaisohjelmat ja lehtien pääkirjoitussivut ovat tehneet parhaansa löytääkseen asiantuntijan, joka mitätöisi minut ja mielipiteeni. On minulla paljon kannattajiakin.

Kohua voi verrata soppaan, jonka Sofi Oksanen aiheutti Tanskaan antamallaan lausunnolla suomalaisesta väkivallasta – paitsi että minun soppani on väkevämpi ja kestänyt pidempään.

Mutta liittyy Oksanen Viron-soppaani toisellakin tapaa, hän on nimittäin itsekin joutunut virolaisten hampaisiin, ja samasta syystä: hän kirjoittaa Virosta tavalla, jota jotkut mielipidevaikuttajat eivät hyväksy. Virossa levinneen tulkinnan mukaan Oksasen Puhdistus esittää Viron ja etenkin sen naiset liian kielteisesti, lähinnä huorina.

Siitä Virossa ei ole keskusteltu, pitävätkö vihamielisiksi tulkitut tekstit paikkansa. Minua ei ole syytetty vääristä tiedoista. Siitä kylläkin, että Venäjällä kolumnejani käytetään Viroa vastaan.

Sokea kansallismielisyys leimaa Viron tiedonvälitystä yhä vahvemmin, mikä saattaa olla luonnollista, kun kyse on suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin ajautuneesta pienestä maasta. Häviäjäksi tässä pelissä jää totuus, tai ainakin osa siitä. Postimees-lehti vaati vastaavalta päätoimittajalta Mikael Pentikäiseltä selitystä siihen, miksi Helsingin Sanomat ”julkaisee Virosta vain kielteisiä uutisia”.

Kylmää kyytiä saavat myös suomalaistutkijat. Sotahistorioitsija Martti Turtolan kirja Viron sotavoimien sotia edeltäneestä komentajasta Johan Laidonerista otettiin Virossa vastaan pommiuhkauksin, ja Erkki Tuomiojan kirja Hella Wuolijoesta lytättiin maanrakoon. Erityisesti ärsytti Tuomiojan heitto: Kun kerran virolaiset eivät itse tutki historiaansa, niin jonkun muun on se tehtävä.

Minä ärsytän satiireissani niinkin, että huomautan virolaismiesten istuvan yleisissä saunoissa uimahousut jalassa. Neuvostoliiton vika tämäkin tapa, mukamas.