Sähköiset arkistot: Kaiken pahan alku ja juuri?

Juho Salminen
Mielipide 13.8.2009 14:30

Lainaan päivän Hesaria, joka lainaa uunituoretta kirjaa Nuoren toimittajan eloonjäämisopas:

Lehtien sähköiset arkistot ovat arvokkaita, mutta vaarallisia tietolähteitä. Niiden takia samat tiedot, käsitykset ja haastateltavat monistetaan aina uusiin juttuihin. Olisi mielenkiintoista lukea tutkimus siitä, miten esimerkiksi Sanomien arkisto on vaikuttanut mediaan, muuhunkin kuin Sanomien omaan.

Äänessä tässä on Imagen toimituspäällikkö Pekka Hiltunen. Sähköiset arkistot joutuvat turhaan syntipukiksi.

Yhtä lailla voi väittää, että Sanomien lehdet (vaikkapa painettu HS ja IS) ovat vaarallisia, koska niillä on paljon vaikutusvaltaa. Päivän lehdistä aiheet lähtevät kiertämään muuta mediaa, sillä kollegat – vanhat ja nuoremmatkin – vaivautuvat harvoin tutustumaan arkistoihin.

Se taas on sääli, sillä sähköisiin arkistoihin kurkistamalla saattaisi huomata, että kappas, päivystävä proffa X onkin ollut äänessä viimeiset kymmenen vuotta, hankittaiskos uusi?

Sanoma on sähköisissä arkistoissa maan markkinajohtaja. Mutta se ei tarkoita, että se olisi uhka. Muiden pitää vain kiriä rinnalle.

Keskustelu

Suurempi uhka nuorelle toimittajalle on käyttökelpoisten lähteiden vähäinen tuntemus ja laiskuus faktojen tarkastamisessa.

Itse nettinörttinäkin värähdän, kun toimittaja mainitsee printtijutussa lähteekseen kaikille avoimen ”sähköisen arkiston”, eli Wikipedian. Hupaisana esimerkkinä Jugoslavian entisen johtajan nimi oli kaivettu englanninkielisestä Wikipediasta muodossa ”Jugoslavian johtaja Marshal Josip Broz Tito”. Näinhän se on, ja Puolustusvoimien komentaja on nykyään General Ari Puheloinen.

Toisaalta Hiltusella on myös pointtinsa. Arkistoihin on syytä suhtautua epäluuloisesti, eikä vanhoja, kenties virheellisäkin ”faktoja” kannata loputtomiin kierrättää.