Ruokaa roskiin ja roskaa tuoretiskiin – tarina palautteesta

Juho Salminen
Mielipide 24.8.2009 16:45

Viikonloppuna katselin kirjolohifileitä kaupan tiskillä kriittisin silmin. Perjantaina Helsingin Sanomissa ilmestynyt mielipidekirjoitus vahvisti käsitystä, että nimitys tuoretiski on vahvasti optimistinen.

Vaikka kukaan ei ruokamyrkytykseen kupsahtaisikaan, ei ole oikein, että viikko sitten pyydystettyä kalaa myydään tuoreena tai että vanhaksi menneet possunfileet taiotaan myyntikuntoon tuhdilla marinadilla.

Tänään Evira jo ehdotti, että huonosta lihasta kärähtänyt kauppa saisi oveensa häpeätarran. Anti-hymiö kertoisi asiakkaalle, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

”Lihatiskikohussa” on kuitenkin jäänyt kääntämättä pari pihviä, jos sallitte kielikuvan. Entäpä jos kyse onkin palautteesta?

Samaan aikaan kun lihan härskiä kierrättämistä ilmeisesti tapahtuu, ruokakaupat nakkaavat roskiin miljoonia kiloja elintarvikkeita vuodessa – todennäköisesti lähemmäs sata miljoonaa kiloa.

Se kertoo siitä, että kaikki tuotteet eivät kiinnosta kuluttajia tai sitten ihmisten ostohaluja on vaikea ennakoida.

Ruokakaupat saavat myös kritiikkiä valikoimista. Viimeksi eilen keittiömestari Henri Alén höykytti Yle Puheen haastattelussa ruokakauppiaita liiasta nimikkeiden määrästä ja liiasta valmisruokien tarjonnasta – ja kauppojen sisäänostajia jopa ammattitaidottomuudesta.

Jos me kuluttajat siis emme halua vanhaa kalaa tai kaipaamme muuten lisää laatua, kuinka saada viesti perille? On vaikea kuvitella, että kauppiaat tieten tahtoen haluavat syöttää meille heikkoa laatua. Ja jos joku haluaa, on kerrottava, ettei moinen vetele.

Jokainen kaupan alalla työskennellyt tietää, että kassalla on turha valittaa, se vain hermostuttaa henkilökunnan ja muut asiakkaat. Ja tuore väitöstutkimus tietää, että kaupan organisaatiossa palaute muuttuu matkan varrella, totuus kaunistuu. Se ei palvele ketään.

Suomi kaipaisi ehkä voimakkaan kuluttajien oman järjestön, joka masinoisi valitukset tehokkaasti oikeaan osoitteeseen. Sillä saattaisi jo ollakin vaikutusta.

Keskustelu

Suuri ongelma on nimenomaan se, että ruokakaupat heittävät miljoonia kiloja ruokaa roskiin vuosittain.

Olemmeko me niin rikkaita?

Asiasta tarvitaan tiukka julkinen keskustelu. Medialla on suuri duuni edessä. Julkisen keskustelun kautta poliittiseen keskusteluun ja ehkä tulevaisuudessa myös järkevämpään lainsäädäntöön ja sitä kautta käytäntöön.

Tilanne, jossa heitetään hyvää ruokaa roskiin ja toisaalla myydään sontaa tuoreena, ei ole järkevä, eikä se ole 2000-lukua. Barrikadeille nynnyt!

Vaan kun kauppiaalle palautetta antaessaan ja toiveita esittäessään vastaukseksi saa: ”keskusliike ei anna lupaa tuotteen ottamiselle valikoimiin/emme saa tätä tuotetta valikoimiimme/keskusliike määrää, mitä tämän kokoisessa liikkeessä saa myydä”, tulee kuluttajalle melkoisen turhautunut olo. Onko todella niin, että keskusliikkeillä on ainoa valta ja voima tässä maassa määrätä, mitä palkkapussinsa ruokakauppaan kantava kuluttaja ruokapöytäänsä saa? Isommalla paikkakunnalla asuva kuluttaja lienee paremmassa asemassa, koska hänellä lienee käytettävissään useampia kauppoja, mutta paikkakunnalla, jossa on kaksi K-kauppaa, kaksi S-kauppaa ja kaksi ns. laatikkokauppaa, tilanne on surkuhupaisa. Lieneekö muilla kuluttajilla samanlaisia kokemuksia? Tässä yhteydessä haluaisin käyttää vielä nimimerkkiä ”marinoimaton liha takaisin kauppoihin!”.

Kaupan alalla työskentelevänä täytyy myöntää, että ruuan roskiin heittäminen tekee aina pahaa. Tuli tuosta lohesta mieleen, että moni palauttaa ostamansa kalan, koska lihassa näkyy normaalia väriä tummempia läiskiä – ne ovat muuten mustelmia, jotka yleensä tulevat pyydystämisestä.

Sen kyllä allekirjoitan, että eineskamaa löytyy kauppojen hyllyistä ihan hirveitä määriä. En tiedä, onko keittotaito katoamassa vai onko ihmisillä vain niin kamala kiire. Kyllä niitä nimittäin paljon myydäänkin.

Töissä saa usein lukea asiakaspalautteita, joissa toivotaan valikoimiin sitä ja tätä ja valitetaan tämän ja tuon huonosta laadusta. Kauppojen tuotevalikoimaa työstetään jatkuvasti monella eri tasolla – tällä pyritään tietenkin siihen, että tarjonta kohtaa kysynnän, eikä tavaraa tarvitsisi heittää pois. Lienee tarpeetonta sanoa, että tehtävä on ajoittain puolimahdoton ja vaatii jatkuvaa tasapainoilua.

Vastuuhenkilöiden on jatkuvasti seurattava tavaroiden heilahtelevaa menekkiä, täytettävä määrätyt hyllytilat, miettiä paljonko varastoon mahtuu tavaraa ja pysyttävä ylemmän portaan määrittelemissä tuotevalikoimissa. Näiden tehtävien ohella kyseisen tyypin pitäisi vielä purkaa saapuneita kuormia ja palvella asiakkaita.