Roine: Älkää unohtako auringon energiaa

SKnetin toimitus
Mielipide 11.4.2008 07:25

Aurinko säteilee neliökilometrille enemmän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa. Nyt tulisi sijoittaa aurinkokennoihin.

Teksti Antti Roine
SK 15/2008 (ilm. 11.4.2008)

Maailman väkiluvun kasvu ja elintason nousu kuormittavat yhä raskaammin luonnonvaroja.

Ongelmia on lähdetty korjaamaan ilmastonmuutoksen nimissä sellaisten keinojen avulla, jotka lisäävät hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä, tuhoavat luonnon monimuotoisuuden, pilaavat vesistöt ja siirtävät työpaikat valtioihin, jotka eivät kanna huolta ympäristöstä.

Lisäksi ne nostavat ruoan, polttoaineiden ja sähkön hintoja ja tekevät meistä yhä riippuvaisempia poliittisesti epävakaista öljyvaltioista.

Kioton sopimuksen tapaisilla ratkaisuilla päästöjä ei voida pienentää merkittävästi, koska ihmiset eivät ole yleensä valmiita tinkimään elintasostaan riittävästi.

Jos rikkaat tinkivät ja köyhät oikeutetusti nostavat elintasoaan siten, että päästöt ovat kaikille 8,4 tonnia, niin globaalit hiilidioksidipäästöt kasvavat silti 27:stä 56 miljardiin tonniin vuodessa. Lisäksi maapallon väkiluku kasvaa 82 miljoonalla joka vuosi. Päästökaupan avulla asiaa ei voida siis ratkaista.

Tarjolla on myös kestävä vaihtoehto, joka poistaa hiilidioksidipäästöt, laskee energian ja ruoan hintaa, pelastaa luonnon monimuotoisuuden ja vähentää riippuvuuttamme öljyvaltioista. Aurinko säteilee neliökilometrille enemmän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa.

Luonnon kasvit hyödyntävät parhaimmillaankin vain muutaman prosentin auringon energiasta. Sähköä, vetyä, sokeria tai lämpöä tuottavilla aurinkokennoilla päästään paljon parempiin hyötysuhteisiin, esimerkiksi 10-25 prosenttiin. Hyötysuhteita voidaan vielä merkittävästi parantaa ja siirtohäviöitä pienentää panostamalla alan tutkimukseen ja kehitykseen.

Maailman energiankulutus on noin 15 TW, josta EU:n osuus on noin 3 TW. Tällaisten energiamäärien tuottamiseen tehokkailla aurinkokennoilla tarvitaan hyvin vähän pinta-alaa verrattuna peltoviljelyllä tuotettavan nettoenergian määrään. Lisäksi kennoilla energiaa voidaan tuottaa autiomaissa, kun peltoviljelyssä joudutaan uhraamaan ravinnon tuotannossa tarvittavat viljelymaat ja sademetsät.

Aurinkokennojen avulla koko maailman energian tarve voidaan kattaa 250×250 kilometrin kokoisen alueen avulla, josta Euroopan osuus on 110×110 km. Pinta-alaa sitoutuu moninkertainen määrä tuulienergiaan pohjautuvassa ratkaisussa.

Eurooppalainen Desertec-hanke on ajanut aurinkoenergian hyötykäytön kehitystä, mutta tunteisiin vetoava säästäminen, uhrautuminen ja itsensä ruoskiminen on jostain syystä myynyt paremmin.

Ilmeisesti ihmisten on vaikea erottaa suuruusluokkia ja huomata, että Kioton tapainen päästökauppa ei riitä. Se ja Balin ilmastokokouksen ratkaisut merkitsevät, että viimeisetkin sademetsät, luonnonsuojelualueet, vesistöt ja kosket valjastetaan energiatalouden käyttöön ilmastonsuojelun nimissä.

Ilmastoasiantuntijat käyttävät aivan liian vähän sanoja ”ehkä” ja ”näyttää siltä”, koska ilmastoon vaikuttavat tekijät ovat vielä suureksi osaksi hämärän peitossa. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että hiilidioksidilla ja metaanilla olisi merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä, mutta ne eivät selitä esimerkiksi, miksi ilmasto on lämmennyt myös Marsissa ja koko aurinkokunnassa.

Energian säästö on moraalisesti kannatettavaa, mutta yleensä käy niin, että säästetty energia tai raha kulutetaan johonkin muuhun, kuten etelänmatkaan. Nykytekniikalla ja säästämisellä tavoitteita on mahdotonta saavuttaa.

Ihminen menee vaikka Kuuhun, jos siihen liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan riittävästi. John F. Kennedy asetti tavoitteen ja antoi resurssit 1961, tavoite saavutettiin jo 1969.

Aivan samoin sijoittamalla päästökaupasta saatavat tulot erilaisten aurinkokennojen ja energiansiirtotekniikan kehittämiseen hiilidioksidi- ja energiaongelmat voidaan siirtää historiaan muutamassa vuodessa.

Panostamalla lisäksi resursseja ilmastonmuutosten todellisten syiden selvittämiseen voimme tulevaisuudessa demokraattisesti äänestämällä päättää, haluammeko lunta talvella vai emme.

Kirjoittaja on tekniikan tohtori.

Keskustelu

Roine on tismaleen oikeassa! Aurinkomme säteilee vajaassa tunnissa Maapallolle saman verran energiaa kuin ihmiskunta käyttää vuodessa. Sen talteen ottamista varten on olemassa riittävä tekniikka. Hinta voi olla vielä korkeahko, mutta se laskee kun käyttöä ja tuotantoa lisätään. Kannattaa jo nyt satsata aurinkoon, koska jossain vaiheessa se on kuitenkin välttämätöntä. Se joka tahtoo, keksii keinot – se joka ei tahdo, keksii selityksiä.

Miten asumme tulevaisuudessa?

Skenaario

-öljyn hinta on kallis tai kulutus on säännöstelty
-ilmastosyistä autoilu on tehty kalliiksi joukkoliikenteen edistämiseksi
-asutus on tiivistettävä joukkoliikennevälineiden erityisesti rautatien läheisyyteen
-sähkön kulutushuipuista veloitetaan tuntikohtaisella mittauksella kalliisti tai huippukulutusta rajoitetaan
-ilmastosyistä suositaan tuuli- ja ydinenergiaa, maa-, ja aurinkolämpöä

Aurinkolämpö energialähteenä

Aurinkolämpöä saadaan kesällä mutta heikosti talvella, joten sitä pitäisi voida varastoida, jos sitä halutaan käyttää talvella asunnon lämmittämiseen. Lämmönvaraajana voidaan käyttää maaperää. Erilaisia teknisiä ratkaisuja tutkitaan intensiivisesti. Tietoa löytyy esim hakusanoilla ”underground.thermal.energy.storage”

Ratkaisu voisi olla kasvihuone, eli lasikattoinen tila, josta lämpö siirretään lämpöpumpulla maaperään. Maanpinta tulee olla eristetty riittävästi, jotta lämpö ei karkaa avaruuteen. Maan sisään lämpö ei karkaa, koska sieltä tulee vastaan geoterminen lämpö. Varastoitu lämpö voidaan käyttää talvella asunnossa pumppaamalla sitä maasta takaisin. Etuna tällä järjestelyllä tunnettuun maalämpötekniikkaan on se, että pumppaamiseen tarvitaan sähköä sekä kesällä että talvella ja siten vältetään sähkönkulutuksen keskittyminen talviaikaan. Näin säästetään kallista säätöenergiaa ja voidaan käyttää tehokkaamin ydinenergiaa hyödyksi.

Rakennuskaava pitäisi olla esimerkiksi sellainen, että rakennetaan erittäin tiivis rivitaloalue, jonka alle lämpö varastoidaan eristämällä maanpinta hyvin. Itse taloissa asutaan talvella alakerrassa, jota lämmitetään maalämmöllä. Toisessa kerroksessa on kasvihuone eli lasiholvilla katettu tila, josta auringon säteilyenergia kerätään talteen maan alle talvilämmitystä varten. Kasvihuoneessa pidetään yllä ulkoilman lämpötilaa, joten kasvihuone toimii kesäpäivinä olotilana kuten rivitalon piha. Koska tila on sateelta suojattu, kesäasuminen on mukavaa, mutta kasvit pitää tietenkin kastella. Keveitä lasikattorakenteita tutkitaan mm. Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla.

”Aivan samoin sijoittamalla päästökaupasta saatavat tulot erilaisten aurinkokennojen ja energiansiirtotekniikan kehittämiseen hiilidioksidi- ja energiaongelmat voidaan siirtää historiaan muutamassa vuodessa.”

Niinpä. Muutamassa vuodessa kehitetään mullistava tekniikka ja tuotetaan siihen pohjautuvia tuotteita niin paljon, että se korvaa valtaosan nykyisestä hiilidioksidia tuottavasta energiankäytöstä!
Tekniikkauskovaisuutta parhaimmillaan.

Mullistavia keksintöjä odotellessamme voimme vaikka laskeskella, että kuinka paljon sitä aurinkoenergiaa saadaankaan näille leveysasteille marraskuusta helmikuun alkuun?

Entäpä kirjoittajan toinen toive ilmastonmuutoksen todellisen syyn selvittämisestä resursseja lisäämällä. Tarjoaako se oljenkorren hukkuville – ehkä tämä onkin vain pahaa unta ja paremmin resurssoidut tutkijat uusine teorioineen saavat meidät huokaisemaan helpotuksesta ;-)

Juuri näin! On erittäin tärkeätä, että julki tulee enenevässä määrin puheenvuoroja, joissa maapallon lämpenemisen mittasuhteet ja toisaalta tehokkaat keinot on nähty oikein! Poliitikkojen puheet ja päätökset ovat toistaiseksi olleet viherpiiperrystä, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä lämpenemisen ja sitä seuraavan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Panostetaan ydinteknologiaan, aurinkoteknologiaan, vetyteknologiaan ja unohdetaan nämä piiperrykset pelletteineen, ruokohelpineen ja tuulimyllyineen.

Lukekaapa Risto Isomäen ”34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen”. Siinä esitellään 33 muuta ja yhtä järkevää keinoa kuin tässä kirjoituksessa. Hienoa, että joku osaa puhua asiaa.

Erinomainen kirjoitus! Tällaiset ovat nykyään kovin harvinaisia. Poliitikot ja erityisesti ilmatieteen laitos ovat omaksuneet uskonnollisen kannan ilmastonmuutokseen. Mitä tahansa voi joko kannattaa tai vastustaa ilmastonmuutoksella. Se on hyvin kätevää poliitikoille, jotka sitten takaavat tutkimusrahat niille, jotka ylläpitävät tätä uskontoa.
Muutamat meteorologit ovat uskaltaneet huomauttaa, että tämän talven lauha sää johtuu pääasiassa vallinneesta lounaisesta ilmavirtauksesta. Tämä lienee vahvin lausunto, mitä meteorologi voi sanoa ilman, että joutuu urallaan sivuraiteelle.
Miten iso osa tiedemieskuntaa kuuluu tänä päivänä jo näiden viherlepertelijäin joukkoon? Ilmatieteen laitoksen lisäksi TKK:sta löytyy ainakin Peter Lund, joka vajaa vuosi sitten julisti, että tämä ilmastonmuutoksen ongelma on helppo hoitaa, me vain panemme kukin likoon 1500 e summan vuosittain. Hänen puheensa ovat muutoinkin sisältäneet potaskaa niin paljon, että odotan kiinnostuneena, missa vaiheessa TKK:n johto tekee tarvittavat johtopäätökset.

Aurinko on bio- ja tuulienergian, kuten myös fossiillisten polttoaineiden alkuperäinen, eli primääri energian lähde.

Bio- ja tuulienergia ovat aurinkoenergian tuotteita, joissa energiatiheys on muodonmuutosten myötä laskenut merkittävästi. Tästä johtuen bio- ja tuulienergian kerääminen haaskaa huomattavasti enemmän maapinta-alaa kuin energian talteenotto suoraan primäärilähteestä elikä auringonvalosta.

Lisäksi aurinko-energiaa voidaan kerätä erämaissa, kun taas bioenergian kerääminen sitoo arvokasta viljelysmaata ja tuhoaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä sademetsiä. Pienessä mittakaavassa bio- ja tuulienergia ovat tietysti käyttökelpoisia ratkaisuja, mutta koko ongelmaa niillä ei ratkaista.

Yksinkertaisesti sanottuna jos haluamme hankkia edullisesti suuria määriä suklaata, meidän kannattaa kääntyä suoraan tehtaan puoleen, eikä hukata aikaa ja rahaa paikallisen R-kipsan kanssa.

Murheellista myös on, että julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa on tärkeämpää näyttää vihreältä kuin todella suojella luontoa ja ympäristöämme. Haluamme siis näyttää, tuntea ja kokea, että elämme on ekologisesti kestävällä pohjalla, vaikka todellisuudessa pilaisimme luontoa vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Kulissit ovat siis tärkeämpiä kuin päätöstemme todellinen vaikutus ympäristöömme. Yksi esimerkki tästä on kodin elektroniikan ja hehkulamppujen vaikutuksesta käyty julkinen keskustelu.

Kokeellisesti on havaittu, että energian ja aineen häviämättömyyden laki pitää aina paikkansa. Ikiliikkujan keksijät eivät tätä kuitenkaan usko. Tätä eivät usko myöskään monet ns. energia-alan asiantuntijat, jotka antavat ymmärtää, että kodinkoneita ja hehkulamppuja vaihtamalla energiaongelmat voidaan ratkaista. He näyttävät uskovan, että hehkulamppujen ja elektroniikan käyttämä energia häviää suomalaisissa kodeissa johonkin mustaan aukkoon.

Energian ja luonnonvarojen säästäminen on tietysti moraalisesti järkevää toimintaa, mutta samassa yhteydessä tulisi myös pitää mielessä asioden oikeat mittasuhteet.

Antti Roine, 16.4.2008
http://www.antti-roine.com/viewtopic.php?f=10&t=22

Kioton rooli ymmärretty väärin

Muutoin mainioissa artikkelissa Kioton pöytäkirjan rooli ja Kioton päästökauppamekanismien rooli on ymmärretty väärin.

Kioton pöytäkirja ei ole millään muotoa vastaikkainen tekniikan kehitykselle. Tämä on valitettavasti yleinen väärinkäsitys.

Päinvastoin, Kioto tukee suoraan uuden tekniikan kehittämistä kun päästöyksiköitä myymällä voidaan osittain rahoittaa mm. tyypillisesti kalliimpia ja puhtaampia energiahankkeita. Kioton alaisia Puhtaan Kehityksen Mekanismin (CDM) mukaisia hankkeita on rekisteröity yli 1000 kehitysmaissa.

Käsittääkseni mikään muu rahoitusmekanismi lähitulevaisuudessa ei pysty tukemaan uuden teknologian kehittämistä yhtä hyvin kuin Kioton päästökauppajärjestelmät.

Kiitos hyvästä aiheesta ja mainioista perusteluista. Kunpa poliitikot ymmärtäisivät samat asiat.

Kummallista on, että tekniikan tohtori sotkee tehon (esim TW) ja energian yksiköt (TWh). Erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian käytöstä käytäviä keskusteluja on häirinnyt harhaanjohtavien lukujen käyttö. Hän ei ole ainoa. Luonto-lehden päätoimittaja perustelee tuulienergian käyttöä myllyjen maksimiteholla.

Asiallisen mielipiteen esittää poliitikko, europarlamentikko Eija-Riitta Korhola (HS 22.4.). On erinomainen asia, että Europarlamentin ympäristö- ja ilmastovaliokunnassa on henkilö, joka pystyy erottamaan fysiikan perussuureet toisistaan. Nykyinen tekniikan tohtorikoulutus ei sitä näköjään takaa.

Miten öljysheikeille myytäisiin sellainen ajatus, että he sijoittaisivat edes hitusen voitoistaan sellaiseen tutkimustyöhön joka parhaassa tapauksessa tekisi heidän tärkeimmästä ja ainoasta vientiartikkelistaan myyntikelvottoman? Miten öljysheikkien kanssa kavereeraaville teksasilaispoliitikoille myytäisiin sellainen ajatus, että kannattaisi hieman vähentää sitä öljynkulutusta jotta öljykentistä ei tarvitsisi ryhtyä sotimaan, kun sotiminen on paljon helpompaa? Miten autoteollisuudelle myytäisiin sellainen ajatus, että 100 vuotta vanhasta moottoritekniikasta vihdoinkin luovuttaisiin, kun se kerran myy niin hyvin? Miten kuluttaja saataisiin hahmottamaan ne giganttiset energiamäärät jotka hänen hemmottelemisensa yhteydessä muuntuvat muodosta toiseen, luontoa turmelevalla tavalla? Miksi useimmat Suomessa ajetut kaupunki- ja kaukoliikenteen bussivuorot kulkevat melkein tyhjinä, ja miksi 70% atomin halkaisussa vapautuneesta lämpöenergiasta pumpataan mereen kalojen kiusaksi?

Ekoenergiaa – hinnalla millä hyvänsä

Kaikki energiamuodot saadaan näyttämään ekologiselta ja taloudelliselta jos unohdetaan kokonaisuus, tuotantoketju, elinkaari sekä todellinen energia- ja ainetase. Kuulostaa toki hienolta, jos Suomessa tuotetaan puhdasta kotimaista bioetanolia noin 1200 kg hehtaarilta – varsinkin jos jätetään kertomatta, että tuotannossa kului energiaa vielä enemmän. Ikiliikkujan kehittäjät ovat aina olleet uskossaan vahvoja.

Liian usein bio- tai tuulienergian menopuolelta unohdetaan tai jätetään tietoisesti pois esimerkiksi investointiin, tuotantoon ja huoltoon uhrattua energiaa, aikaa, resursseja, sekä muita ikäviä sivuvaikutuksia vesistöihin ja maisemaan. Bioenergian elinkaaressa ei osata myöskään huomioida oikein sademetsän tai suon menetettyä hiilinielua. Puhumattakaan siitä, että varavoiman tarve aliarvioidaan tyynillä talvipakkasilla energian tarpeen ollessa maksimissaan. Lisäksi tuulivoiman tehoa yliarvioidaan puhumalla myllyjen maksimitehosta, vaikka todellinen vuositeho on yleensä vain 20% maksimista.

Tärkein tekijä, mikä yleensä myös unohdetaan, on eri energiamuotojen keräämiseen sitoutuva maapinta-ala, joka kuvaa toiminnan tehokkuutta ja kehityspotentiaalia. Seuraavaan taulukkoon on karkeasti arvioitu paljonko nettotehoa on mahdollista kerätä yhden neliökilometrin alueelta.

Aurinko 300 MW/km2
Tuuli 3 MW/km2
Bioenergia (Brasilia) 5 MW/km2
Bioenergia (Suomi) 0.5 MW/km2

Taulukon suuruusluokista on helppo havaita, että aurinkoenergia on ylivoimaisesti suurin puhtaan energian lähde. Aurinkoenergian energiatiheys on noin 100 kertaa eli 10000% suurempi kuin auringonvalon sekundäärisissä energiamuodoissa kuten tuuli- ja bioenergiassa. Lisäksi jo nyt erilaisten aurinkokennojen hyötysuhde on moninkertainen peltoviljelyllä kerättyyn aurinkoenergiaan verrattuna.

Tuuli- ja bioenergialla on myös muita negatiivisia vaikutuksia: esimerkiksi yhden neliökilometrin tuulipuisto pilaa maiseman ainakin viiden kilometrin säteellä ja bioenergian viljelyn lannoitteet ja hyönteismyrkyt pilaavat vesistöt sadan kilometrin säteellä.

Bionergian tuotanto haaskaa myös arvokasta viljelymaata ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita sademetsiä. Sen sijaan aurinkoenergiaa voidaan tuottaa autiomaissa tai vaikka rakennusten katoilla, jopa Suomessa. Aurinkokennot eivät siis tuhoa nykyisiä hiilinieluja. Neste tuottaa nykyään biodieseliä sademetsiin raivatuilla palmuviljelmillä. Jostain kumman syystä uskotaan, että lähiaikoina tuotannon sertifiointi tulee poistamaan kaikki ongelmat. Tällä logiikalla keskitysleirienkin ongelmat olisi voitu poistaa sertifioinnilla.

John Rockefeller ymmärsi öljykenttien arvon ja kehitti taloudellisen öljynjalostusmenetelmän. Hänestä tuli maailman rikkain mies ja USA:sta maailman mahtavin valtio. On lähes samantekevää voittaako Räikkönen tai Hamilton. Sen sijaan, sillä kuka kehittää taloudellisen tavan hyödyntää aurinkoenergiaa on oleellinen merkitys suomalaistenkin hyvinvointiin, koska se ratkaisee myymmekö tai joudummeko ostamaan tätä uutta teknologiaa tulevaisuudessa. Suomen koko energiankulutus voidaan kattaa muutamalla neliökilometrillä Saharan autiomaata, nyt sitä voitaisiin vielä ostaa lähes ilmaiseksi.

Tarvitsemme myös ydinvoimaa, koska se antaa meille aikaa ja rahaa kehittää aurinkoenergian keräämisessä, varastoinnissa ja siirrossa tarvittavaa teknologiaa. Tarvitsemme myös yhä parempia lämpöpumppuja, lämmönvaihtimia, eristeitä ja led-lamppuja. Yleensä teknologian tehokkuuden ja taloudellisuuden kehittäminen kulkevat käsi kädessä ympäristöystävällisyyden kanssa. Insinöörit ovat aloittaneet tämän työn jo kauan sitten, silloin kun vihreä merkitsi vain väriä.

Päästökaupasta saatavat tulot sekä verohelpotukset kannattaa yksiselitteisesti kohdentaa aurinkoenergian hyödyntämiseen liittyvän teknologian kehitykseen. Aurinkokennojen hyötysuhteen parantamisen lisäksi meidän tulee selvittää missä muodossa aurinkoenergiaa kannattaa varastoida ja kuljettaa. Aurinkokennoilla voidaan tuottaa sähköä, lämpöä, vetyä ja esimerkiksi hiilivetyjä kuten sokereita. Kemialliseen muotoon sidottua aurinkoenergiaa voidaan varastoida ja kuljettaa kuten hiiltä tai öljyä, mutta toisaalta sähköä on helpompi käyttää.

Kioton sopimuksen tyyppiset ratkaisut ohjaavat päästökaupan rahat ja työpaikat niiden maiden elintason ja hiilidioksidipäästöjen kasvattamiseen, jotka eivät kanna huolta ympäristöstä sekä lisäksi kiihdyttävät väestöräjähdystä. Paremmassa ratkaisussa kehitysmaiden tulisi sitoutua väestönkasvun rajoittamiseen jos teollisuusmaat sitoutuvat kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen.

Miksi ihmeessä maksaisimme itsemme kipeiksi lattialla olevista muruista kun pöydällä on meille katettuna lähes ilmainen ateria? Miksi panostaisimme sellaisiin ratkaisuihin, joiden palkintoina ovat kallis energia sekä ruoka ja ikuinen riippuvuus epävakaista öljyvaltioista, kun meille on tarjolla myös sellainen vaihtoehto, jossa palkintona on lähes ilmainen energia ja sen myötä myös kestävä aineellinen elintaso niin kauan kuin aurinko taivaalla paistaa.

Antti Roine, Ulvila 27.4.2008

Hei Simeoni (24.4.2008) kiitokset palautteesta. Tässä vähän tarkennusta:

Mittayksiköt energiapoliittisessa keskustelussa

Kirjoitettaessa mielipidekirjoituksia tai tieteellisiä artikkeleita kannattaa aina pyrkiä mahdollisimman täsmälliseen kieliasuun, jotta väärinkäsityksiä voidaan välttää. Lehtikirjoitusten kohdalla asioita ei kuitenkaan tilarajoitusten takia aina ole mahdollista esittää täysin yksiselitteisesti, koska lukijoiden koulutustausta on erilainen, esimerkiksi kapelimestari ymmärtää varsin erilaista kieltä kuin insinööri.

Mittayksiköitä käytetään energiapoliittisessa keskustelussa varsin monella eri tavalla, joilla vahingossa tai jopa tahallaan johdetaan kuulijoita harhaan. Esitystapa voidaan jakaa ainakin kolmeen eri ryhmään:

1) Oikea tapa

Energiasta puhuttessa käytetään energian yksiköitä kuten kilowattituntia (kWh) ja megawattituntia (MWh), kun taas tehosta puhuttaessa käytetään tehon yksiköitä kuten kilowattia (kW) ja megawattia (MW). Käytännön kielessä energian yhteydessä voidaan käyttää myös tehon yksiköitä, koska tehon avulla energian määrä voidaan aina yksiselitteisesti ja ilman väärinkäsityksen vaaraa laskea.

Esimerkiksi ”Aurinkoenergiaa on tarjolla jopa Suomessa 115 MW neliökilometrille”. Tästä voidaan suoraan laskea, että tunnissa energiaa saadaan 115 MWh ja vuodessa 8760 h * 115 MW = 1007 GWh. Aivan samoin voidaan sanoa, että ”katumaasturin energian kulutus on jopa 18 litraa pensaa sadalla”, vaikka litra ei ole energian yksikkö. Englannin kielessä termejä ”energy” ja ”power” käytetään samaan tapaan.

2) Väärä tapa

Valitettavan usein energiasta puhutaan muodollisesti oikeilla yksiköillä siten, että todellisia lukuarvoja ei voi selvittää edes fysiikan Nobelisti. Esimerkiksi ”Suomessa sähkönkulututus on 16 MWh/asukas” ei tarkoita kerrassaan mitään, koska aikayksikköä ei ole kerrottu. Lukija voi vain arvailla, että kuluuko tämä määrä energiaa sekunnissa, päivässä tai vuodessa. Tehontarpeeksi saadaan 1.8 kW/asukas jos oletetaan, että kyse oli vuodesta.

3) Harhautus

Monasti energian ja tehon yksiköitä käytetään jälleen muodollisesti oikein, mutta syystä tai toisesta todellisena tarkoituksena on hämätä lukijaa tai kuulijaa. Klassinen esimerkki on yksiköiden käyttö tuulienergian yhteydessä.

Esimerkiksi lause: ”Suomessa tuulivoiman tuotantoteho oli 110 MW ja energiaa tuotettiin 190 GWh vuonna 2007.” Tässä lauseessa kaikki näyttää olevan muodollisesti oikein. Kirjoittajakin on tyytyväinen kun lukija ei huomaa, että todellisuudessa todellinen tuulivoiman teho olikin vain 190 GWh / 8760 h = 22 MW. Eli vuoden aikana talteen saatiin vain 20% myllyjen teoreettisen tehon määrästä.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tehon yksiköiden käyttö pienentää väärinkäsitysten määrää, koska sen yhteydessä ei tarvise määrittää aikaa ja lukuarvot ovat yleensä pienempiä. Viime kädessä Suomen kansa on vastuussa energiapolitiikasta vaalien kautta. Tästä johtuen jo peruskoulussa pitäisi kaikille tuleville päättäjille tehdä selväksi ainakin energian ja tehon mittayksiköiden välinen pieni ero.

Antti Roine, Ulvila 15.6.2008