Roine: Älkää unohtako auringon energiaa

Mielipide 11.4.2008 07:25

Aurinko säteilee neliökilometrille enemmän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa. Nyt tulisi sijoittaa aurinkokennoihin.

Teksti Antti Roine
SK 15/2008 (ilm. 11.4.2008)

Maailman väkiluvun kasvu ja elintason nousu kuormittavat yhä raskaammin luonnonvaroja.

Ongelmia on lähdetty korjaamaan ilmastonmuutoksen nimissä sellaisten keinojen avulla, jotka lisäävät hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä, tuhoavat luonnon monimuotoisuuden, pilaavat vesistöt ja siirtävät työpaikat valtioihin, jotka eivät kanna huolta ympäristöstä.

Lisäksi ne nostavat ruoan, polttoaineiden ja sähkön hintoja ja tekevät meistä yhä riippuvaisempia poliittisesti epävakaista öljyvaltioista.

Kioton sopimuksen tapaisilla ratkaisuilla päästöjä ei voida pienentää merkittävästi, koska ihmiset eivät ole yleensä valmiita tinkimään elintasostaan riittävästi.

Jos rikkaat tinkivät ja köyhät oikeutetusti nostavat elintasoaan siten, että päästöt ovat kaikille 8,4 tonnia, niin globaalit hiilidioksidipäästöt kasvavat silti 27:stä 56 miljardiin tonniin vuodessa. Lisäksi maapallon väkiluku kasvaa 82 miljoonalla joka vuosi. Päästökaupan avulla asiaa ei voida siis ratkaista.

Tarjolla on myös kestävä vaihtoehto, joka poistaa hiilidioksidipäästöt, laskee energian ja ruoan hintaa, pelastaa luonnon monimuotoisuuden ja vähentää riippuvuuttamme öljyvaltioista. Aurinko säteilee neliökilometrille enemmän energiaa kuin yksi ydinvoimala tuottaa.

Luonnon kasvit hyödyntävät parhaimmillaankin vain muutaman prosentin auringon energiasta. Sähköä, vetyä, sokeria tai lämpöä tuottavilla aurinkokennoilla päästään paljon parempiin hyötysuhteisiin, esimerkiksi 10-25 prosenttiin. Hyötysuhteita voidaan vielä merkittävästi parantaa ja siirtohäviöitä pienentää panostamalla alan tutkimukseen ja kehitykseen.

Maailman energiankulutus on noin 15 TW, josta EU:n osuus on noin 3 TW. Tällaisten energiamäärien tuottamiseen tehokkailla aurinkokennoilla tarvitaan hyvin vähän pinta-alaa verrattuna peltoviljelyllä tuotettavan nettoenergian määrään. Lisäksi kennoilla energiaa voidaan tuottaa autiomaissa, kun peltoviljelyssä joudutaan uhraamaan ravinnon tuotannossa tarvittavat viljelymaat ja sademetsät.

Aurinkokennojen avulla koko maailman energian tarve voidaan kattaa 250×250 kilometrin kokoisen alueen avulla, josta Euroopan osuus on 110×110 km. Pinta-alaa sitoutuu moninkertainen määrä tuulienergiaan pohjautuvassa ratkaisussa.

Eurooppalainen Desertec-hanke on ajanut aurinkoenergian hyötykäytön kehitystä, mutta tunteisiin vetoava säästäminen, uhrautuminen ja itsensä ruoskiminen on jostain syystä myynyt paremmin.

Ilmeisesti ihmisten on vaikea erottaa suuruusluokkia ja huomata, että Kioton tapainen päästökauppa ei riitä. Se ja Balin ilmastokokouksen ratkaisut merkitsevät, että viimeisetkin sademetsät, luonnonsuojelualueet, vesistöt ja kosket valjastetaan energiatalouden käyttöön ilmastonsuojelun nimissä.

Ilmastoasiantuntijat käyttävät aivan liian vähän sanoja ”ehkä” ja ”näyttää siltä”, koska ilmastoon vaikuttavat tekijät ovat vielä suureksi osaksi hämärän peitossa. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että hiilidioksidilla ja metaanilla olisi merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä, mutta ne eivät selitä esimerkiksi, miksi ilmasto on lämmennyt myös Marsissa ja koko aurinkokunnassa.

Energian säästö on moraalisesti kannatettavaa, mutta yleensä käy niin, että säästetty energia tai raha kulutetaan johonkin muuhun, kuten etelänmatkaan. Nykytekniikalla ja säästämisellä tavoitteita on mahdotonta saavuttaa.

Ihminen menee vaikka Kuuhun, jos siihen liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen panostetaan riittävästi. John F. Kennedy asetti tavoitteen ja antoi resurssit 1961, tavoite saavutettiin jo 1969.

Aivan samoin sijoittamalla päästökaupasta saatavat tulot erilaisten aurinkokennojen ja energiansiirtotekniikan kehittämiseen hiilidioksidi- ja energiaongelmat voidaan siirtää historiaan muutamassa vuodessa.

Panostamalla lisäksi resursseja ilmastonmuutosten todellisten syiden selvittämiseen voimme tulevaisuudessa demokraattisesti äänestämällä päättää, haluammeko lunta talvella vai emme.

Kirjoittaja on tekniikan tohtori.