Ritva Siikala: Pois edestä, senkin pieni apina!

Mielipide 24.5.2009 10:00

Tyhmyys ei ole Suomen erityisongelma.

Ihmisen perustavaa laatua oleva oikeus on saada kokea olevansa arvokas. Juuri sellaisena kuin hän on. Tämä on YK:n oikeuskäsitys ja tämä on evankelisluterilaisen kirkon keskeinen opetus. Jokainen ihminen on arvokas. Tämä on suomalaisen yhteiskuntamoraalin perusta.

Mutta kun tämä keskeinen moraalikoodi on viime vuosina joutunut koetteelle, se on osoittautunut hauraaksi. Räikeitä ihmisoikeusrikoksia on maassamme riittänyt. Ihmisiltä on riistetty heidän arvokkuutensa: heitä on haukuttu paviaaneiksi, mutakuonoiksi ja rättipäiksi, heidän kasvoilleen on syljetty, heidän taitojaan ja osaamistaan on aliarvioitu, heidän tapojaan on halveksittu, ja viime viikolla pieni tyttö on työnnetty junasta asemalaiturille solvaten häntä apinaksi.

Pienellä tytöllä oli huivi päässä ja hänen ihonsa oli hiukan tummempi kuin meillä pallinaamasuomalaisilla. Se oli hänen rikoksensa.

Tapaus havahdutti median, joka vain vähän aikaa aikaisemmin oli päivitellyt (Helsingin Sanomat 5.5.2009) katalia somalilapsia, jotka rahanhimossaan työntyvät turvapaikanhakijoiksi, valehtelevat ikänsä, himoitsevat diskoja ja lähettävät suomalaisia verorahoja kotimaahansa. Muotoiluni on vain lievästi liioitteleva. Nuoria miehiä oli helpompi solvata julkisuudessakin kuin pientä tyttöä, jolla on kauniit silmät. Kiitos niistä silmistä!

Mikä meitä vaivaa?

Muuttuuko muualta kotoisin oleva lapsikin tänne tullessaan ”maahanmuuttajaksi”, jonka ihmisyys ja ihmisoikeudet katoavat? Täytyyhän meidän muistaa, että puhuttaessa ihmisistä aina on kysymys eri-ikäisistä, eri tavoin koulutetuista, erilaisista oloista tulevista ihmisistä. Ihmisistä, jotka haluavat elää, kasvattaa lapsiaan, rakastaa, tehdä työtään, seurustella ystäviensä kanssa – riippumatta siitä, mistä he tulevat ja mihin suuntaan he kulkevat. Vain kuusikymmentä vuotta sitten Euroopan tiet täyttyivät nyytit niskassa vaeltavista kodittomista pakolaisista. Ihmisiä hekin olivat.

Kun kysymys on lapsista, joiden maailmankuva on muotoutumassa ja joiden käsityksiin ja tulevaisuuteen me kaikki aikuiset vaikutamme, vastuumme heidän arvokkuutensa säilymisestä on moninkertainen. Ei kai tätä voi unohtaa?

Joitain vuosia sitten tein tutkintapyynnön Itä-Helsingin poliisiasemalla. Työpaikkani, monikulttuurinen taideyhteisö Kassandra ry, oli joutunut ikävän rasistisen häirinnän kohteeksi. Pulska, nuori poliisimies istui pöytänsä takana, sormeili laiskasti Aku Ankka -pinoaan ja virnisti: ”No kuule, jos sä kerran tommosta työtä teet, niin kai sun pitäs tämmöstä odottaakin.”

Onneksi elämäni ei riippunut hänestä.

Ihmisarvoloukkaukset ja tyhmyys eivät ole Suomen erityisongelma, eivät toki. Kauhu sydämessä seuraan EU:n raja-
alueilta, länsimaisen sivistyksen kehtoja Italiaa ja Kreikkaa. Sielläkö EU ensimmäiseksi tähtää aseilla köyhälistöä, joka haluaa jakaa hyvinvointiamme? Sielläkö ensimmäiseksi unohdetaan, että Euroopan hyvinvointi on paljolti rakennettu muiden pahoinvoinnin kustannuksella? Sielläkö EU lopullisesti pyyhkäisee ihmisen arvon ja arvokkuuden roskakoriin?

Teksti Ritva Siikala

Kirjoittaja on teatteriohjaaja ja Kassandra ry:n toiminnanjohtaja.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.