Risto Volanen: Vain hyvä voittaa pahan

Mielipide 7.8.2011 12:01

Suomen Kuvalehti (SK 30/2011) tiivisti paljon siitä, mitä moderni aika voi sanoa Norjan tragediasta. Sen mukaan, ”Ihminen voi valita itse hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välillä.” Ja oikeuspsykiatri Markku Erola jatkoi teon syistä: ”… oikeasti emme nyt tiedä”.

Nykyaika alkoi valistuksen ja liberalismin uskona sekä ihmisen vapauteen että hänen järjessään olevaan luonnolliseen moraaliin. Norjan verilöyly saa nyt kysymään: onko jotain olennaista unohtunut, kun yksilön vastuu ja vapaus on joutumassa hukkaan?

Me suomalaiset voimme kysyä samaa myös omien koulusurmiemme sekä kiusaamis-, viha- ja väkivaltailmiöidemme perusteella.

Ongelmasta on keskusteltu kaikkialla.

Valistusperinteen saksalainen filosofi Jürgen Habermas on jatkanut pohdintaa: Kuinka kestävällä pohjalla valistus on yksin, jos sen keskeiset edustajat, kuten Immanuel Kant tai John Rawls, ovat saaneet pääideansa kristillisestä perinteestä?

Saman maan Peter Sloterdijkin mukaan viha on ihmisen alkuperäinen voima, joka nousee hänen loukatusta tai vääristyneestä thymoksestaan eli itsetunnosta. Sen hallintaan saaminen on ollut keskeinen osa kulttuurin nousua. Vihaperinteet myös muuntuvat ajan mittaan. Ne voivat saada kohteekseen naapurimaan, yhteiskuntaluokan, juutalaiset tai muukalaiset.

Myös ranskalaisen antropologin René Girardin lähtökohta on ollut ihmisen alkuperäinen, jäljittelystä ja kateudesta syntyvä joukkoviha. Sen ajassa kaukainen, ensimmäinen ratkaisu oli suunnata viha yhteen ihmiseen ja uhrata hänet, mikä sitten kehittyi eläinuhriksi. Girardin mukaan kristinusko vapautti ihmisen vihasta osoittamalla, että uhri on syytön ja parannusta tarvitsevat vihan vallassa olevat itse.

Yhteistä Sloterdijkille ja Girardille on, että kiusaaminen, viha ja väkivalta ovat jotakin ikimuistoista ja alkuperäistä, joka on saatu hallintaan vuosituhansien kulttuurisen eli ihmisen ja hänen ihmisyytensä kehityksen kautta.

Apostoli Paavalin vanhurskautettu kolmiyhteinen sielu voitti lopulta Platonin järjen johtaman kolmiosaisen sielun. Martti Luther ja Erasmus Rotterdamilainen kävivät saman väittelyn järjen ja uskon mahdollisuuksista, ja siitä jäi elämään sekä kristillinen että maallinen humanismi.

Suomalaisten onneksi Reinhold von Becker kehitti sanan sivistys kuvaamaan sekä hengellisin että maallisin toimin autettua ihmisyyden kehitystä tietäväksi, eettiseksi ja vastuullisesti vapaaksi. Moderni valistus ja liberalismi ovat kukoistaneet Euroopassa niiden kristillisen ja klassisten perinteiden varassa, joita meillä sanotaan kansansivistykseksi.

Näyttää siltä, että nyt elävien ikäluokkien aikana kristillisen ja humanistisen perinteen henkiset pääomat on kulutettu vähiin. Siksi niiden koossa pitämä länsimaisen ihmisen psyyke on taas särkymässä ja sen vuosisataisista kätköistä kumpuavat esiin kiusaamisen, vihan ja väkivallan voimat.

Jotakin olennaista on siis unohtunut.

Kun hyväksytään ihmisarvo ja havaintoon perustuva todellisuus, tulee myös maahanmuutosta voida keskustella kriittisesti. Mutta ilman niitä puheesta tulee helposti yllytystä tämän päivän vihaan ja sen syyttömiin uhreihin.

Modernin valistuksen tieto ja liberalismin vapaus ovat nykyihmisen suuria saavutuksia, mutta ne eivät näytä selviävän yksin. Kiusaamista, vihaa ja väkivaltaa vastaan tarvitaan puuttumista, mutta se ei riitä. Tarvitsemme modernin reformaation, joka voittaa kiusaamisen ja vihan tekemällä eläväksi kristillisen rakkauden ja poeettisen humanismin.

Muita voimavaroja meillä ei juuri ole. Mutta samaan tapaan on aikoinaan syntynyt ja nyt voi taas voittaa tietävä, eettinen ja vastuullisesti vapaa kansalainen.

Teksti Risto Volanen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja entinen pääministerin valtiosihteeri.