Risto Volanen erehtyy - Suomessa ei hiljaista vallankaappausta

Profiilikuva
Matti Vanhanen
Teksti
Kari Rimpi
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Dosentti Risto Volasen mielipiteet ovat yksipuolisina pelottavan harhaanjohtavia. Kun perussyyte vaivihkaisesta vallankaappauksesta puolustushallinnolle vuonna 2003 osoitetaan vääräksi, seurannee siitä muidenkin väitteiden kyseenalaistaminen.

Puolustusneuvosto julkaisi laaja-alaisen varautumisen asiakirjoja jo 1977, 1982, 1988, 1992 – ja 1999, jolloin poikkeusoloihin lisättiin normaaliolojen häiriötilanteet. Niissä puolustushallinnolla on vain muita viranomaisia ja toimijoita avustava osa.

Perustuslain uudistamisen myötä puolustusneuvosto lakkautettiin 2000. Tehtävät jaettiin valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiselle ministerivaliokunnalle (UTVA), vuodesta 2003 tasavallan presidentin ja UTVAn yhteiselle kokoukselle, sekä sitä ja puolustusministeriötä avustavalle turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle. Päätökset tehdään aina joko valtioneuvostossa, presidentin esittelyssä tai eduskunnassa.

Komiteaan kuuluvat ministeriöiden kansliapäälliköt ja kansliapäälliköinä toimivat valtiosihteerit sekä tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, EU-valtiosihteeri, huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja ja rajavartiolaitoksen sekä puolustusvoimien korkeat edustajat. Onko kuviteltavissa, että nämä henkilöt ja kokoonpano olisivat salaisen, eduskunnan ja hallituksen vastaisen vallankaappauksen siemen? Vankasti epäilen.

Kokonaismaanpuolustuksen määritelmä, sisältö ja yhteensovittaminen säädettiin 2000 valtioneuvoston ohjesäännössä. Sen ja Volasen epäilemän vallankaappauksen 2003 välissä valmistui 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, joka määrittelee kokonaismaanpuolustuksen muun muassa kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamiseksi “sotilaallisilla ja siviilialojen toimenpiteillä”.

Valtioneuvoston ohjesääntö uudistettiin 7. huhtikuuta 2003 valtioneuvoston kanslian (ei sotilassektorin) esittelystä pääministeri Paavo Lipposen (sd) hallituksessa. Siinä toistamiseen vahvistettiin puolustusministeriön vastuu kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisesta ja määritelmät ajanmukaistettiin etenkin selonteon 2001 perustalta. Vallankumousta vuoteen 2000 verrattuna ei tapahtunut.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus (valtiosihteerinä Volanen) antoi periaatepäätöksen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta 27. marraskuuta 2003. Kokonaismaanpuolustus ja sen yhteensovittaminen määriteltiin samoin kuin edellinen hallitus oli ne vastikään säätänyt. Olisiko kaksi hallitusta hiljaisen sotilashuijauksen kohteena?

Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta säädettiin 2003 uusi valtioneuvoston asetus, jossa sen tehtävät ja toimivalta säilyivät samoina kuin valtioneuvoston ohjesäännössä 2000. Sääntelyissä kyse oli vain kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamistehtävästä. Varsinaiset tehtävät ja niiden toteuttaminen kuuluvat toimivaltaisen ministeriön tai muun viranomaisen vastuulle ja johtoon yksiselitteisesti. Volasen väite komitean tehtävien kyseenalaisesta laajentamisesta on juridisesti heppoinen.

Myönnän, että puolustusministeriö oli toimialansa mukaisesti aloitteellinen Hallbergin komitean muodostamisessa valtioneuvoston selonteon 2009 perusteella. Menettelytavasta ja komitean kokoonpanosta sovittiin kuitenkin pääministerin ja puolustusministerin kesken. Hallbergin komitea, selontekoon 2009 sisältyvä tehtäväksianto ja puolustusneuvoston henkiin herättäminen olivat alun perin Volasen tuotteita. Ulkoasiainvaliokunta jo aiemmin ja komitea eivät voineet yhtyä hänen sisältöä koskeviin ajatuksiinsa.

Peruste kutsua vuorineuvos Jaakko Rauramo komitean jäseneksi oli hänen puheenjohtajuutensa huoltovarmuusneuvostossa – ei toimittajien kesyttäminen.

Hallbergin yksimielinen komitea ei ehdota yhteensovittamisen siirtämistä puolustusministeriöstä “demokraattisempaan” yhteyteen. Komitean kannanottoihin ja ehdotuksiin minulla ei ole lisättävää eikä pois otettavaa.

Aiheesta lisää
Varoitus vallankaappauksesta: “Armeija ja poliisi karanneet hallituksen valvonnasta Suomessa” (Suomenkuvalehti.fi 18.3.2011)