Riita elämäkerrasta: Kuka omistaa tekijänoikeudet Paavo Haavikon kuoltua?

Susan Heikkinen
Mielipide 30.8.2009 16:00

Henkisen tekijänoikeuden siirtäminen voi olla visainen kysymys.

Edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko jätti jälkeensä mehevän riidan. Hänen elämäkertansa jäi kesken, ja elämänkerturi Mauno Saari katsoo hallitsevansa teoksen tekijänoikeuksia. Haavikon poika Heikki Haavikko taas katsoo, että myös akateemikko itse oli elämäkertansa tekijän roolissa. Ja koska tekijänoikeus periytyy siinä missä sohvakalustokin, poika haluaa ennakkotarkastaa ja hyväksyä teoksen ennen sen julkaisua.

Saari on vihjaissut tietävänsä (IS 21.8.), miksi poika-Haavikko haluaa puuttua kirjan julkaisuun. Tiedämme, että pojalla, Art House -kustantamon pomolla, on suojeltavanaan ainakin Miten hävisivät Soneran miljardit -kirjan (2003) kirjoittajan henkilöllisyys, jonka salaamiseen hänellä on korkeimman oikeuden lupa. Sitä emme tiedä, onko näillä asioilla mitään tekemistä keskenään.

Mutkikkaan riidan ytimessä on kuitenkin kysymys henkisen omaisuuden tekijänoikeuksien siirtymisestä. Velat eivät Suomessa periydy, mutta tulot periytyvät, sillä tekijänoikeudet säilyvät olemassa 70 vuoden ajan tekijän kuolemasta. Ellei tekijä ole kaupallisia oikeuksia luovuttanut, myynyt tai testamentannut, ne kuuluvat perikunnalle. Niinpä esimerkiksi Jean Sibeliuksen jälkeläisille tuloutetaan sävellysten Teosto-korvauksia vuoteen 2027 asti.

Kohtuutonta, olisi helppo sanoa, ja keskustelussa nettipiratismista on monta kertaa sanottukin. Tuskin kukaan vakavissaan olisi viemässä luovilta ihmisiltä oikeutta tienata luovuutensa tuloksilla, mutta tienestien jatkuminen tekijän suvulle yli sukupolvien tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Pohjimmiltaan asian epäoikeudenmukaisuus ei kuitenkaan ole sen kummempaa kuin varallisuuden epätasainen kertyminen – ja periytyminen – ylipäätään.

Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia kuten monet tekniset keksinnötkin, mutta patentti – luovan ihmisen henkisen työn tulos sekin – voi olla voimassa yleensä vain 20 vuotta.

Tavallaan kulttuurinen luomistyö on siis huimasti kaupallistuneempaa kuin tekninen – yksinoikeudet teosten avulla tienaamiseen on turvattu monta kertaa pitemmäksi ajaksi.

Toisaalta kulttuurinen luomistyö katsotaan ilmeisesti ihmiskunnalle vähäarvoiseksi, koska sen yhteiseksi omaisuudeksi saattamisella ja jatkojalostamiselle altistamisella ei ole kovinkaan kiire.

Keskustelu

Kuolleella ihmisellä ei ole Suomessa samaa yksityiosyyden suojaa kuin elävällä. Tämä on väärin.
Nyt kuollutta ilmistä voidaan repostella mielin määrin ja häpäistä heidät sekoittamalla faktat ja fiktiot.
Näin on tehty esim. Mannerheimin ja nyt Vennamon kohdalla. Roskaväki voi viedä kaiken arvokkaan lokaan. Ja näin se myös nayttää tekevän ilman että kukaan voi puuttua siihen.

Suomi on isännätön talo.

Miten ”P.Lahti” – yksityisyden suoja liittyy nyt kyseessä olevaan tekijänoikeuskiistaan ja keskusteluun? Mielestäni Paavo Haavikon pojalla ”perikunnalla” on täydelliset tekijänoikeudet isänsä (tuotantoon). Tässä suhteessa siis, tekijänoikeuden ”periytyvät”.

Jos kuolleita merkkihenkilöitä ei saisi lainkaan arvostella, niin emmepä tietäisi Stalinista ja Hitleristä ja (lähihistoriasta) mitään, vaan eläisimme onnellisuuden ja tietämättömyyden kuplassa!

Suomi ei ole ”isännätön talo”. Täällä isäntiä on kuin aidanseipäitä ja ihan liiaksikin asti!

EKL
Alavus
http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/

Mauno Saari on TV-sarjoista tuttu siitä että hän sekoittaa faktat ja fiktiot historiaa vääristävällä tavalla.
Kuolleet ja heidän omaiset eivät näytä pystyvän puolustautumaan lainkaan. Sivistynyt ihminen ei puhu kuolleista pahaa.

Historian tutkimus on luonnollisesti kokonaan eri asia eikä sitä pidä sekoittaa tähän asiaan.

”Sivistynyt ihminen ei puhu kuolleista pahaa”? Mitä! Pitäisikö kuolleet tehdä jotenkin *pyhiksi*, vaikka olisivat elämänsä aikana tehneet mitä hirmutekoja tahansa?

”Historiantutkimus on luonnollisesti kokonaan eri asia eikä sitä pidä sekoittaa tähän asiaan”? Logikkasi heittää häränpyllyä tässäkin. Eikö esim. ”Mannerheim ole historiallinen henkilö”. Entäpä Kekkonein ja Vennamo? Molemmat julkisuuden henkilöitä ja tunnettuja poliitikkoja? Mielestäsi heitä ei saisi kritisoida, muuta kuin jokin ”hovihistorioitsija”, kuten Juhani Suomi..

EKL
Alavus

Oleellinen ongelma on faktojen ja fiktioiden sekoittaminen tarkoitushakuisella tavalla. Eikö Alavudella tiedetä mitä tämä taskoittaa ? ! Historian tutkimus parustuu vain faktoihin.

”P.Lahti” – esitin sulle muutaman kysymyksen, johon et vastannut! Faktalla ja fiktiolla ei nyt ole mitään tekemistä aiheen kanssa, josta oli puhe? Luuletko tosiaan, että esim. ”Juhani Suomi kirjoittaa kirja Kekkosesta ”IIV”, niin ettei hän käytä kertomuksessaan omaa mielikuvitusta? Vois nimittäin tulla aika *kuiva* kirja jos sitä ei kirjoittaja yhtään elävöittäisi – faktatiedon lisäksi.. No, täällä Alavudella kootaan aineistoa kirjaksi, joten SE siitä..

Erkki K. Laakso
Alavus
http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/