Riita elämäkerrasta: Kuka omistaa tekijänoikeudet Paavo Haavikon kuoltua?

Mielipide 30.8.2009 16:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Henkisen tekijänoikeuden siirtäminen voi olla visainen kysymys.

Edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko jätti jälkeensä mehevän riidan. Hänen elämäkertansa jäi kesken, ja elämänkerturi Mauno Saari katsoo hallitsevansa teoksen tekijänoikeuksia. Haavikon poika Heikki Haavikko taas katsoo, että myös akateemikko itse oli elämäkertansa tekijän roolissa. Ja koska tekijänoikeus periytyy siinä missä sohvakalustokin, poika haluaa ennakkotarkastaa ja hyväksyä teoksen ennen sen julkaisua.

Saari on vihjaissut tietävänsä (IS 21.8.), miksi poika-Haavikko haluaa puuttua kirjan julkaisuun. Tiedämme, että pojalla, Art House -kustantamon pomolla, on suojeltavanaan ainakin Miten hävisivät Soneran miljardit -kirjan (2003) kirjoittajan henkilöllisyys, jonka salaamiseen hänellä on korkeimman oikeuden lupa. Sitä emme tiedä, onko näillä asioilla mitään tekemistä keskenään.

Mutkikkaan riidan ytimessä on kuitenkin kysymys henkisen omaisuuden tekijänoikeuksien siirtymisestä. Velat eivät Suomessa periydy, mutta tulot periytyvät, sillä tekijänoikeudet säilyvät olemassa 70 vuoden ajan tekijän kuolemasta. Ellei tekijä ole kaupallisia oikeuksia luovuttanut, myynyt tai testamentannut, ne kuuluvat perikunnalle. Niinpä esimerkiksi Jean Sibeliuksen jälkeläisille tuloutetaan sävellysten Teosto-korvauksia vuoteen 2027 asti.

Kohtuutonta, olisi helppo sanoa, ja keskustelussa nettipiratismista on monta kertaa sanottukin. Tuskin kukaan vakavissaan olisi viemässä luovilta ihmisiltä oikeutta tienata luovuutensa tuloksilla, mutta tienestien jatkuminen tekijän suvulle yli sukupolvien tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Pohjimmiltaan asian epäoikeudenmukaisuus ei kuitenkaan ole sen kummempaa kuin varallisuuden epätasainen kertyminen – ja periytyminen – ylipäätään.

Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia kuten monet tekniset keksinnötkin, mutta patentti – luovan ihmisen henkisen työn tulos sekin – voi olla voimassa yleensä vain 20 vuotta.

Tavallaan kulttuurinen luomistyö on siis huimasti kaupallistuneempaa kuin tekninen – yksinoikeudet teosten avulla tienaamiseen on turvattu monta kertaa pitemmäksi ajaksi.

Toisaalta kulttuurinen luomistyö katsotaan ilmeisesti ihmiskunnalle vähäarvoiseksi, koska sen yhteiseksi omaisuudeksi saattamisella ja jatkojalostamiselle altistamisella ei ole kovinkaan kiire.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.