Rehn: EU:n elvytystoimia syyttä vähätelty

SK:n toimitus
Mielipide 14.3.2009 08:00

Viime vuosi osoitti, että pitkän päälle talouden perimmäiset luonnonlait ovat sittenkin yhä voimassa. Velat eivät muutukaan saataviksi, lainat tulee maksaa takaisin, menojen pitää vastata tuloja ja uhkapelissä vain harvat voittavat.

Kuten me Suomessa 1980-luvun kokeneet hyvin muistamme, aiemminkin on ikävin seurauksin uskottu, että nämä vanhat lainalaisuudet eivät enää pitäisi paikkaansa. Silti ne ovat aina osoittautuneet lopulta tosiksi.

Tällä kertaa talouden luonnonlait unohdettiin aivan erityisesti Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla. Osasyy siihen oli kunnollisten eettisten ja oikeudellisten sääntöjen puuttuminen, mikä kannusti Wall Streetin pankkiireita vastuuttomuuteen ja suoranaiseen ahneuteen. Finanssikapitalismin romahduksen myötä mureni luottamus myös reaalitalouteen, mikä katkaisi maailmantalouden pitkän kasvukauden ja käänsi sen nopeaan ja jyrkkään alamäkeen.

Ylilyönteihin eivät sortuneet vain amerikkalaiset pankit, vaan lopulta mukaan lähtivät – tai tulivat vedetyiksi – monet muutkin talouden alat niin teollisuusmaissa kuin kehittyvissä talouksissa. Nyt kaikki jakavat seuraukset. Kun vienti ei vedä, työttömyys on nopeassa nousussa. Espoolainen toimihenkilö tai saksalainen autotyöläinen ei ole syyllinen lamaan, mutta saa maksaa finanssikapitalismin järjestelmävirheistä.

Vastoin yleistä mielikuvaa ensimmäisenä ja määrätietoisimmin talouden alamäen pysäyttämiseen ja seurausten lieventämiseen ryhtyi Euroopan unioni, ei Yhdysvallat. EU on kyennyt estämään rahoitusjärjestelmän kaatumisen ja käynnistänyt talouden elvytysohjelman.

EU:n jäsenmaiden ja unionin päättämien elvytystoimien kokonaissumma kohoaa 3-4 prosenttiin kansantuotteesta. Se on mittava elvytysruiske eikä sen vaikutusta ole syytä vähätellä, kuten eräät suomalaisetkin talousviisaat ovat tehneet. Miljardien suora vertailu Yhdysvaltoihin johtaa harhaan, sillä eurooppalaisen hyvinvointivaltion tulonsiirrot toimivat automaattisina vakauttajina, jotka ovat suhteellisesti ottaen kaksi kertaa suuremmat Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Näillä toimilla on estetty kriisin kärjistyminen ja pysäytetty vapaa pudotus, vaikka EU:n talouden arvioidaan silti taantuvan tänä vuonna ainakin kahdella prosentilla. Ilman EU:n yhteisiä toimia talous taantuisi tätäkin enemmän.

Komissio on ehdottanut lisää toimia talouskriisin selän taittamiseksi. Kiireellisintä on luottamuksen palauttaminen rahoitusjärjestelmään. Rahan on liikuttava ostajalta myyjälle ja säästäjältä investoijalle, muuten talous lamaantuu.

Syksyllä sovittu EU:n laajuinen pankkien pääomittaminen auttoi estämään rahoitusmarkkinoiden romahduksen, mutta ei riittänyt normaalin pankkitoiminnan elpymiseen. Pankit pelkäävät toistensa piilottelevan taseissaan huonolaatuisia omaisuuseriä, eivätkä siksi uskalla myöntää toisilleen luottoa. Tähän on löydettävä lääke, jotta luottohanat saadaan kunnolla auki.

Valtiot voivat ratkaista pulman lunastamalla haltuunsa pankkien ongelmaeriä. Komissio antoi helmikuussa ohjeet siitä, kuinka tämä voidaan tehdä kilpailua vääristämättä. Pankkien on sitouduttava läpinäkyvyyteen, vastuunjakoon ja uudelleenjärjestelyihin. Ohjeet varmistavat, ettei ylilyönteihin sortuneita pankkeja suosita niiden kustannuksella, jotka ovat tyytyneet kohtuuteen.

Rahoitusmarkkinat eivät ole enää pitkään aikaan olleet kansallisia. Pääoma liikkuu vapaasti eurooppalaisella tasolla ja vilkkaasti se liikkuu myös maailmanlaajuisesti. On välttämätöntä varmistaa, että rahoitusmarkkinoilla noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä. Tätä varten komissio ehdottaa EU:n laajuisen rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan tehostamista. Siihen on nivottava myös makrotaloudellinen näkökulma, jotta rahoitusmarkkinoilta koko kansantalouteen heijastuvat järjestelmäriskit kyetään ajoissa havaitsemaan.

Järjestelmän tulee olla selkeä ja ymmärrettävä. Siksi on välttämätöntä, että EU:n rahoitusvalvonnasta tehdään voimakas ja itsenäinen. Tämä myös vahvistaisi EU:n vaikutusvaltaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistuksessa.

Rahoitusvalvonnan tiukentaminen on vain yksi joskin välttämätön keino talouden tervehdyttämiseksi. Vähintään yhtä iso haaste on elvytysohjelman määrätietoinen ja tasapainoinen toteuttaminen.

Euroalueen uudistettu vakaus- ja kasvusopimus mahdollistaa sen, että poikkeuksellisen huonoina aikoina voidaan julkisella taloudella elvyttää velkaantumalla enemmän kuin maagisen kolmen prosentin maksimin verran, kunhan hyvinä aikoina menoja supistetaan. Viennin ja teollisuustuotannon laskuun vastataan kasvattamalla julkista kysyntää ja investoimalla työllistävään kasvuun. Erityisesti panostetaan energiatehokkuuteen ja vähän päästöjä aiheuttavaan energiatuotantoon, tietoyhteiskuntaan sekä innovaatiopolitiikkaan.

Samalla on tuettava pienten ja keskisuurten yritysten pärjäämistä karsimalla byrokratiaa ja yksinkertaistamalla sääntelyä. Pk-yritysten hyvinvoinnista on huolehdittava tarkoin, sillä ne ovat koko Euroopassa suurin työllistäjä.

Kriisin vaikutukset EU-kansalaisten hyvinvointiin voivat olla mittavia. Työllisyys heikentyy edelleen, eivätkä elvytystoimet tule kokonaan estämään työttömyyden kasvua. Vaikka jäsenmailla on päävastuu työllisyyspolitiikan hoidossa, komissio on valmis tukemaan jäsenmaita nopeuttamalla Euroopan sosiaalirahaston vuodelle 2009 tarkoitetun 11 miljardin euron käyttöönottoa.

Komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson aloitteesta järjestettävä työllisyyshuippukokous toukokuussa 2009 kokoaa yhteen EU-maiden johtajat sekä työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Tavoitteena on sopia yhteisistä toimista työttömyyden taltuttamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. Kriisin oloissa on syytä tiivistää työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelua, joka on yksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin voimavara.

Komissio haluaa, että EU ottaa aloitteen kansainvälisessä yhteistyössä. Seuraava etappi maailmantalouden uudistamiseksi on Lontoossa 2. huhtikuuta järjestettävä G20-huippukokous, johon Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osallistuu. EU päättää omat tavoitteensa ensi viikolla huippukokouksessaan.

Elvytyspolitiikka on välttämätöntä laman estämiseksi, mutta ei riitä talouden valuvikojen korjaamiseksi. Menossa on ajattelutavan muutos koskien valtion ja markkinoiden keskinäistä suhdetta. Sokea luottamus markkinoiden kykyyn korjata omat virheensä on joutunut romukoppaan, etenkin rahoitusmarkkinoiden osalta. Aikakautta, jota parhaillaan työstämme, tulee leimaamaan valtion aktiivisempi taloudellinen rooli ja finanssijärjestelmän tiukempi sääntely.

Samalla on hyvä muistaa, että taantuma ei ole vapaakaupan tai sisämarkkinoiden syy. Markkinat ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Sisämarkkinat ovat EU:n hyvinvoinnin moottori, jotka ovat kasvattaneet EU:n kansantuotetta yli kahden prosentin vuosivauhdilla jo 15 vuoden ajan. Niiden rasvattu ja häiriötön toiminta on syytä turvata. Lasta ei pidä heittää pesuveden mukana.
EU:n esittämät kriisilääkkeet ovat välttämättömiä paitsi laman voittamiseksi myös markkinatalouden arvopohjan pelastamiseksi.

Muutoin annetaan periksi finanssikapitalismiin pesiytyneelle ahneudelle ja siten murennetaan terveeseen yrittäjyyteen ja työntekoon nojaavan oikean markkinatalouden eettinen perusta. Tässä kriisissä on kyse siitä, miten markkinatalous pelastetaan kapitalismilta.

Teksti: Olli Rehn

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Euroopan unionin komission jäsen.