Rauhio, Hirvilammi, Luoma ja Luoto: Talouspopulismia vastaan

SKnetin toimitus
Mielipide 22.5.2008 20:45

Myös suurimpien ansiotulojen verotuksen selkeä alentaminen on oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista, kirjoittavat entiset Sdp:n ministerien erityisavustajat.

Teksti Pertti Rauhio, Tero Hirvilammi,
Raimo Luoma ja Jari Luoto
SK 21/2008 (ilm. 23.5.2008)

Globaali markkinatalous on toiminut myös Suomen ja suomalaisten hyväksi. Elinkeinorakenne on jatkuvassa murrostilassa, mutta juuri se on hyvinvointimme kehittymisen välttämätön edellytys. Murrostilanteet ovat yksittäisen ihmisen ja toisinaan kokonaisen paikkakunnan kannalta vaikeita, mutta tuloksena on aina ollut vauraampi yhteiskunta, joka pystyy pitämään huolta jäsenistään.

Hyvät tulokset eivät vakuuttaneet tekijöitäänkään. Pitkään viime vuosikymmenellä hallitusvastuussa ollut Sdp ei osannut ottaa kunniaa tuloksista vaan sulkeutui harmittelemaan sitä, että ottelu oli väärin voitettu. Puolueen kenttä otti mieluummin etäisyyttä tosiasioihin kuin sitä vaivaavaan pessimismiin ja vanhojen perinteiden kanonisoimiseen.

Nyt yhteiskuntapolitiikan yhteisymmärrystä etsitään uudestaan. Globaali pääomamarkkinoiden kriisi voi kääntää suunnan markkinoiden vapauttamisesta säätelyn lisäämiseen. Antikapitalististen ääriliikkeiden suosimaa uusliberaali-leimaa käytetään helposti kenestä tahansa markkinatalouden hyväksyvästä henkilöstä.

Veropolitiikka on hyvä toimintakenttä muutokselle. Verotuksessa vedetään yksilöiden ja valtion rajaa sekä periaatteessa että käytännössä. Verotuksessa hyvä periaatelinjaus on seuraava: lakataan puhumasta veronkevennysvarasta. Veronkevennysvarasta puhuja pitää julkista valtaa kaiken lähtökohtana: ihmisten tulot kuuluvat valtiolle, ja erikseen on aina arvioitava, kuinka paljon rahaa voidaan antaa ihmisten omaan käyttöön.

Lähtökohdaksi pitää asettaa ihmisten oma odotus siitä, kuinka paljon työstä, yrittämisestä ja varallisuuden tuotosta tulisi jäädä omaan käyttöön. Käytännössä on kevennettävä pienimpien ja suurimpien ansiotulojen verotusta. Sen jälkeen on katsottava, mitä julkinen valta saa aikaan näin karttuvilla verotuloilla.

Kaikkein pienimpien ansiotulojen verotuksen tuntuva keventäminen toteuttaa sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden että työllisyyspolitiikan tavoitteita. Ihmisten käytettävissä olevien tulojen painaminen köyhyysrajalle verotuksella on väärin.

Lisäksi verotus on kynnys työllistymiselle: hakeutuminen työhön matkan päästä, hakeutuminen työhön koulutuksen kautta, hakeutuminen työhön omien ongelmien voittamisen kautta pitää saada kannattavaksi. Nyt työllisyyspolitiikkaa tehdään läpitunkemattomalla tukimuotojen silpulla, vaikka tehokkainta on verotuksen keventäminen.

Myös suurimpien ansiotulojen verotuksen selkeä alentaminen on oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista. Nyt henkilökohtaista osaamista ja työntekoa verotetaan kovemmin kuin pääomatuloja. Tämä ei ole oikein eikä esimerkiksi työväenliikkeen arvojen mukaista.

Oikeudenmukaisuusnäkökulmasta arveluttavinta on pääomatulojen – ja sellaiseksi muutettavissa olevien ansiotulojen – ratkaisevasti alempi verotus. Koska pääomatuloprosentin tuntuva korotus ei ole vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa mielekästä, on ansiotuloverotuksen kevennyttävä.

Tällainen veropolitiikka johtaa tuloerojen kasvuun ansiotulojen saajien osalta, mutta sen vastapainoksi saadaan koko yhteiskuntaa hyödyttävä piristysruiske talouskasvulle. Ansiotuloverotuksen merkittävä keventäminen kannustaisi tuottavuuden parantamiseen, houkuttelisi ulkomaisia osaajia ja tekisi verojärjestelmästä nykyistä oikeudenmukaisemman.

Suurimmat äänisaaliit liikkuvat politiikan keskikentällä ja siksi huomion kiinnittäminen ansiotulojakauman ääripäihin on poliittisesti riskialtista. Riskin ottaminen on kuitenkin kannattavaa. Olemme aiemminkin nähneet, että suomalaiset pohjimmiltaan arvostavat totuudenpuhujia helppoheikkejä enemmän.

Työllisyyden kohenemisen ja tuottavuuden kasvun kautta saavutettava talouskasvu luo taloudellisen perustan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiselle ja kehittämiselle.

Kirjoittajat ovat Sdp:n helsinkiläisen paikallisyhdistyksen jäseniä ja entisiä Sdp:n ministerien erityisavustajia.

Keskustelu

Tämän suuntaisilla linjauksilla demarit voisivat uskottavasti haastaa Kokoomuksen ja Vihreät liikkuvien kaupunkilaisäänestäjien tavoittelussa.

Demareiden etuna on parempi uskottavuus palkansaajien ja vähäosaisimpien puolustajana, mutta sitkeässä elävä käsitys puolueen vastenmielisyydestä omalla työllään vaurastuvia kohtaan on ohjannut äänestäjät muualle.

Saapa nähdä, rohkeneeko joku puheenjohtajakandidaateista peesata näiden emerituspolitrukkien näkemystä. Saattaa olla, että pelko puoluekokousväen konservatiivisuudesta tukkii suut, vaikka fiksuimmat lienevätkin samaa mieltä.

Jyrki Katainen tuki tätä mallia heti seuraavan sunnuntain Hesarissa. Ihan kiitettävää ennakkoluulottomuutta häneltä ja Kokoomukselta.

Iilmeisesti yksikään demareiden puheenjohtajakandidaateista ei ole tähän aloitteeseen reagoinut. Miksiköhän?