Suuria kysymyksiä sinulle

Miten olisi reilu koti, rauhaa vahvistava yritys tai ydinaseeton kirkko?

näkökulma 13.04.2018 06:00
Hanna Ojanen

© OUTI KAINIEMI

Viime viikkoina silmiini on sattunut useita aloitteita, joilla ihmisiä kannustetaan noudattamaan omissa lähiyhteisöissään normeja ja sopimuksia, joita ehkä laajemmin ei noudateta.

Luin kansainvälisen työjärjestön ILO:n sivuilta kampanjasta, jolla libanonilaisia koteja kehotetaan noudattamaan reilun työsuhteen ehtoja kotiapulaisten palkkauksessa. Niitä ovat reilu palkka – vähintään minimipalkka – kohtuullinen työ- ja lepoaika, työehdoista neuvotteleminen niin, että molemmat osapuolet ne ymmärtävät, kirjallinen sopimus, pääsy kohtuulliseen terveydenhuoltoon sekä työolot, joihin eivät kuulu väärinkäyttö, ahdistelu tai väkivalta. Ehtoihin kuuluvat myös turvallinen, yksityinen makuuhuone ja mahdollisuus viettää vapaa-aikaa missä ja miten haluaa.

Näitä periaatteita kunnioittava koti on ”My fair home”, oikeudenmukainen kotini.

Ehdot kertovat paljon siitä, miten huono kotiapulaisen asema voi olla. Häntä ei nähdä työsuhteessa olevana työntekijänä, eivätkä apulaisen työhön ottaneet ymmärrä olevansa työnantajia.

 

Kolumbialaisesta lehdestä taas luin uudesta sertifikaatista, jonka yritys voi saada, kun se edistää rauhaa. Sen on luonut Icontec, Instituto Colombiano de Normas Técnicas, yhteistyössä yliopiston ja rauhanjärjestön kanssa. Rauhankulttuurin sertifikaatin saadakseen yrityksen on täytettävä neljä ehtoa: sen oman sisäisen toiminnan inhimillisyys sekä ihmisoikeuksien edistäminen ja kunnioittaminen, valmistautuminen tukemaan Kolumbian rauhansopimusten toimeenpanoa ja toimiminen esimerkkinä sovittelusta konfliktitilanteissa.

Sertifikaatit ovat tapa kertoa yritystoiminnan laadusta. Ne voivat kohentaa yrityksen julkikuvaa ja tuoda taloudellista hyötyä. Jos vaikkapa ympäristöystävällisyys kannattaa, miksei myös rauhanomaisuus?

Ajatuksena on, että rauha on yritysten kannalta tavoiteltava tilanne. Rauhan aikaansaaminen edellyttää toimia muiltakin kuin hallitukselta, odottelemaan ei kannata jäädä.

Kolumbian yli 50 vuotta kestänyt sisällissota ei ole päättynyt sopimukseen hallituksen ja FARC-sissijärjestön välillä. Sikäläiset kertovat, että toiset 50 vuotta ehkä tarvitaan, ennen kuin syvä jakautuminen ja epäluulo on voitettu.

Rauhanprosessissa on tärkeää ymmärtää myös yritysmaailman rooli: se on keskeisempi kuin usein ajatellaan. Yritykset voivat hyötyä konfliktista, mutta myös rauhasta. Rauhanehdot vaikuttavat myös taloudellisen toiminnan edellytyksiin. Kenen intressejä tuetaan, keiden maanomistusta, millaista maataloustuotantoa? Miten sissijärjestöt jättävät ihmiset saisivat töitä?

 

Kolmannesta mielenkiintoisesta aloitteesta kertoi yhdysvaltalainen ystäväni. Hankkeessa pyritään kannustamaan kirkkoja ydinaseettomuuteen – käytännössä siihen, ettei kirkon varoja sijoitettaisi ydinaseteollisuuteen.

Monet noudattavat YK:n vastuullisen sijoittamisen UNPRI-periaatteita, joissa pyritään erityisesti ihmisoikeuksien, työoikeuksien ja ympäristönsuojelun edistämiseen sekä lahjonnan kitkemiseen. On myös aseteollisuuteen liittyviä sijoitusperiaatteita. Suomessa esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon eläkerahastolla on vastuullisen sijoittamisen ohjeet, joiden mukaan sijoituksia ei saa tehdä aseisiin tai muihin kiistanalaisiin tai epäeettisiin tuotteisiin kuten tupakkaan tai alkoholiin.

Voiko ydinaseisiinkin siis vaikuttaa? Kuka voi, ja millä lailla? Ydinaseet eivät yleensä nouse vaaliteemaksi eikä niistä järjestetä kansanäänestyksiä. Tässä vaikutetaan talouden, rahan liikkeiden kautta. Vaikuttaminen edellyttää kuitenkin tietoa, eikä sen kerääminen ole yksinkertaista. ”Älä rahoita ydinpommia” eli ”Don’t Bank on the Bomb” -kampanja nojaa hollantilaisen PAX-järjestön vuosittaisiin raportteihin.

Ne kertovat, mitkä yksityiset yritykset ovat mukana ydinaseiden valmistuksessa ja selvittävät, mitkä rahoituslaitokset sijoittavat näihin ja mitkä ovat julkisesti sijoituksistaan luopuneet. Yrityksiä on useissa maissa, ja joillekin niistä ydinaseteollisuus on vain pieni osa toimintaa, kuten vaikkapa Airbus Groupille tai Boeingille.

Esimerkiksi OP-ryhmän varallisuudenhoidon vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin kuuluu varmistaa, ettei salkuissa ole sopimuksilla kiellettyjen aseiden – henkilömiinojen, rypäleaseiden ja ydinaseiden – valmistajia, myyjiä tai markkinoijia.

Jos valitsen pankkini sen perusteella, mihin se rahani sijoittaa, käytän valinnanvapauttani kuluttajana. Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihmiset ovat onnellisia, kun he voivat elää itselleen tärkeiden periaatteiden mukaisesti: voivat valita, mitä syövät ja mistä ostavat.

 

Tärkeää taitaa olla myös se, että kokee voivansa vaikuttaa. Kolme esimerkkiäni kannustavat vaikuttamaan myös asioihin, jotka eivät näytä olevan vaikuttamismahdollisuuksien rajoissa. Ne auttavat näkemään asioiden yhteyden konkretisoimalla, tuomalla isot kysymykset lähelle. Mitä rauha on työpaikalla, mitä työehdot tarkoittavat meillä kotona? Ennen muuta ne kertovat, että omalla toiminnalla on joka tapauksessa vaikutusta.

Vastuu olisi helppoa jättää muille ja ajatella, että työehdot, ydinaseet tai rauhansopimuksen toimeenpano nyt vain ovat muiden juttuja. Kun oman toiminnan yhteys tällaisiin kysymyksiin avautuu, on helpompi myös nähdä, mistä itse on vastuussa.

Hanna Ojanen

Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan dosentti, jonka erityisalaa on eurooppalainen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

Vastuu olisi helppo jättää muille ja ajatella, että työehdot tai ydinaseet nyt vain ovat muiden juttuja.

Sisältö