Koulun kehittämisestä ei kyetä keskustelemaan rakentavasti
Peruskoulu on ollut suomalaisen yhteiskunnan ylpeydenaihe, jota on rakennuttu yhteisenä projektina 1970-luvun poliittisen kuohunnan jälkeen. Tilanne on muuttumassa, ja kiista koulusta jakaa taas niin ammattilaisia kuin yhteiskunnan eri toimijoita.
Koulu on keskeinen instituutio sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Koulun tavoitteena on tukea kansalaiseksi kasvua niin, että yksilöt pystyvät toteuttamaan ja kehittämään itseään kiinnostuksensa ja tarpeidensa pohjalta sekä sitoutumaan yhteiskuntaan ja toimimaan aktiivisina kansalaisina.
Suomalaisen koulun kehittäminen on perustunut siihen, että koulun tehtävää koskevista eri näkemyksistä on pystytty muodostamaan toimivia kompromisseja.
Viime aikoina tämä periaate on murentunut. Keskustelu on muuttunut riitelyksi ja kielenkäyttö on koventunut niin, että eri näkemyksiä arvostellaan aggressiivisesti, ilman pyrkimystäkään ymmärtää tai kuunnella toista. Ristiriitoja aiheuttavat erityisesti ilmiöoppiminen, oppimisen teknologiat sekä erilaiset oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut. Kahtia jakautuvassa koulussa asemoidutaan joko näiden uudistusten puolesta tai niitä vastaan.
