Nyt on toisin

Talouskriisit toistuvat, mutta jokainen kriisi on erilainen. Takavuosien kokemuksista on nyt valitettavan rajallisesti hyötyä koronakriisin ratkaisemissa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Harvardin yliopiston professorit Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff julkaisivat vuonna 2009 kuuluisaksi tulleen kirjansa This Time Is Different. Kirjassaan he kävivät läpi viimeisten 800 vuoden aikaisia finanssikriisejä.

Reinhartin ja Rogoffin mukaan finanssikriisit ovat valitettavan tavallisia ja niillä on paljon yhteisiä piirteitä. Silti jokainen kriisi on erilainen.

 

Oman ikäluokkani mieleen on syöpynyt 1990-luvun lama. Kriisi alkoi yllättäen, kuten kriiseillä on tapana.

Neuvostoliitto romahti, sen mukana idänkauppa. Spekulaatiot heiluttivat pienempien valuuttojen arvoa, markkakin päästettiin kellumaan.

1980-luvun buumin aikaan velkaantuneet yritykset joutuivat vaikeuksiin, kun valuuttavelkojen arvo kasvoi, korot nousivat yli kymmeneen prosenttiin, eivätkä tuotteet menneet enää kaupaksi. Pian vaikeuksissa olivat myös pankit, joiden asiakkaat eivät pystyneet hoitamaan lainojaan. Säästöpankkien keskusosakepankki SKOP otettiin Suomen Pankin haltuun.

Pankkien ongelmista tuli äkkiä yritysten ongelmia, kun lainansaanti muuttui vaikeammaksi. Lainoille olisi tarvittu vakuuksia, joiden arvo oli ehtinyt romahtaa.

Seurasi konkurssiaalto. Työttömyysaste kasvoi lähelle 20 prosentin rajaa. Monta teollisuushallia päätyi omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin. Niitä myytiin aikanaan ostohintoihin verrattuna halvalla.

 

1990-luvun lamaan verrattuna vuonna 2008 alkanut finanssikriisi oli Suomessa suhteellisen harmiton episodi.

Talouskasvu pysähtyi vuosikymmeneksi, mutta työttömyysaste jäi sentään alle kymmenen prosentin. Konkurssien määrä kasvoi, mutta jäi alle puoleen 1990-luvun tasosta. Finanssikriisiä pitkäaikaisempia jälkiä jätti matkapuhelinbisneksen joutuminen vaikeuksiin samaan aikaan.

1990-luvun lama tai finanssikriisi eivät silti ole suomalaisen taloushistorian suurimpia kriisejä. Sellainen ei ollut Suomessa edes 1930-luvun lama, jota amerikkalaiset edelleen kutsuvat nimellä Suuri Lama. Eikä talvisota tai jatkosota.

Suomalaisen taloushistorian suurin katastrofi menetetyn tuotannon perusteella mitattuna oli vuosi 1918. Sisällissota toki oli katastrofi monessa muussakin mielessä. Sotasurmatilaston mukaan kaatuneita, teloitettuja ja vankileireillä kuolleita oli 37 000.

Silloinkin maailmalla riehui influenssa. Tämä espanjantauti tappoi Suomessa ehkä 25 000 ihmistä, vain kolmanneksen vähemmän kuin sota.

Suomessa laman on yleensä käynnistänyt viennin sakkaaminen. Nyt ensimmäisenä on pysähtymässä palveluala.

Koronakriisi on ensisijaisesti terveydenhuollon kriisi ja sen hoito massiivinen hengenpelastusoperaatio. Tätä tekstiä kirjoittaessani tehohoidon kapasiteetti riittää vielä hyvin. Italian ja Espanjan uutiset ovat kuitenkin päivä päivältä pelottavampia.

Samalla on selvää, että terveyskriisin lisäksi koronavirus, tai pikemminkin sen torjunta, käynnistää talouskriisin.

Kontaktien välttely, koulujen sulkeminen, toimistojen tyhjentäminen, ravintoloiden sulkeminen ja viimeisenä Uudenmaan eristäminen aiheuttavat valtavia taloudellisia vaikutuksia. Lomautusilmoitusten määrä on jo kasvanut nopeasti, eikä pahin taida olla vielä ihan lähelläkään.

Aikaisemmat kriisit auttavat panemaan nyt kehkeytymässä olevan koronakriisin perspektiiviin. Niiden kokemuksista on kuitenkin valitettavan rajallisesti hyötyä nykykriisin hoidossa. Suomessa lama on ollut tuontitavaraa sotavuodet pois lukien. Laman on yleensä käynnistänyt viennin sakkaaminen.

Nyt ensimmäisenä on pysähtymässä palveluala. Liikkumisrajoitukset vievät palvelualoilta asiakkaat. Myös tarjontapuolella on ongelmia, kun työntekijät eivät pääse töihin.

Samalla vanhat lamalääkkeet toimivat huonosti. Kysynnän elvyttäminen kuluttajien ostovoimaa kasvattamalla ei toimi, kun ostovoiman sijaan kuluttajilta puuttuu ostomahdollisuuksia.

Suomessa nyt valittu linja on parempi. Jos yrityksiä tukemalla, lomautuksia helpottamalla ja rahoituksen saatavuuden takaamisella onnistutaan pitämään elinkelpoiset yritykset hengissä pahimman yli, voi talous toipua pandemian jälkeen suhteellisen nopeastikin.

Ensin pitää kuitenkin saada se virus taltutettua.

 

Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.