Prihti: Husissa haetaan yhteistä ratkaisua

SKnetin toimitus
Mielipide 14.11.2008 11:15

Husin hallitus ja johto ovat kuunnelleet kritiikin tarkasti ja ottaneet virheistä opiksi.

Juhani Pekkala kirjoitti (SK 44/2008) Husin organisaatiouudistuksesta. Strategiatyössä tulevaisuuden visioksi määriteltiin: ”Hus on huippusairaala – asiakaslähtöistä toimintaa potilaan parhaaksi”. Sen yksi osa kuuluu näin: ”Potilaamme saavat maailman parasta erikoissairaanhoitoa oikea-aikaisesti, joustavasti ja asiakaslähtöisesti.”

Strategiaa valmisteltaessa elettiin vielä ns. hyvää aikaa, eikä finanssikriisistä tai taantumasta ollut puhettakaan. Ajatuksena oli tehdä uudistukset ennen huonompien aikojen tuloa. Näin ei käynyt. Strategia ei ollut yksistään johdon, vaan hallitus oli sen hyväksynyt ja valtuusto vahvistanut.

Strategiaa vastaan ei ole esitetty kovin raskaita syytöksiä. Lähinnä on kritisoitu sitä, että kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet olivat liian vähäisiä. Talouden nostaminen ykköspäämääräksi on saanut kovinta kritiikkiä, ja hallitus on ilmaissut valmiutensa strategian tarkistukseen.

Omistajakuntien taholta on puututtu myös – vaikkakaan ei julkisesti – ”maailman parhaaseen erikoissairaanhoitoon”. Kuntien velvollisuus ei ole sitä maksaa – hyvä erikoissairaanhoito riittää. Toisaalta yliopiston kannalta on tärkeää pyrkiä parhaaseen, sillä tutkimus on kansainvälistä ja vain maailman paras laatu on hyväksyttävä.

Hyvän ja maailman parhaan erottaa aikamoinen kustannusero, joka kuuluisi valtion maksettavaksi erityisvaltionosuuden kautta. Käytännössä kunnat ovat joutuneet osaltaan maksumiehiksi. Ongelmaan joudutaan palaamaan terveydenhoitolainsäädännön uudistamisen yhteydessä.

Palvelutuotannon eli erikoissairaanhoidon strategian jalkautus epäonnistui. Kuitenkin toiminnan jakaminen lääkärijohtoiseen palvelutuotantoon – erikoissairaanhoitoon ja liiketoimintaan eli tukipalveluihin – on pitkälle toteutettu ja ilmeisen onnistunut. Liikelaitokset ja tulosyksiköt ovat mahdollistaneet alhaisemmat hinnat palvelutuotannolle ja siten helpottavat kustannuspaineita. Loput liikelaitokset käynnistyvät vuodenvaihteessa.

Esitys johtamisjärjestelmäksi arvioidaan oman talon selvitysmiehen avulla uudelleen. Ei pidä paikkaansa, että uudistuksia vastustetaan voimakkaasti. Lääkäreilläkin on halua uudistaa toimintoja, mutta uudistuksen toteutustavat halutaan erilaisiksi eri puolilla organisaatiota. Tämä on ymmärrettävääkin, koska esimerkiksi kirurgia ja psykiatria ovat kovin erilaisia.

Uudistuksessa siirryttiin yksijohtajajärjestelmään. Kaikki palvelutuotannon johtajat ovat lääkäreitä. Hoitohenkilökunnan koulutus ja osaamistaso on viime vuosikymmeninä lisääntynyt, kuten myös halu ottaa entistä laajempaa vastuuta. Johtamisjärjestelmässä tähän haluttiin antaa mahdollisuus. Muutos ei toteudu ainakaan suunnitellussa laajuudessa.

Kari Nenosen ja Juha Ojalan lausumiksi väitetyt tokaisut ovat olleet luovassa kehitysvaiheessa koko syksyn. Ja kuten pitkittyneissä kriisitilanteissa usein käy, jotkin harkitsemattomat lausahdukset muuntuvat ja värittyvät monin verroin alkuperäistä vahvemmiksi.

Hallituksen tehtävänä on huolehtia, että Hus-organisaatio toimii. Asiaa on helpottanut se, että potilaiden hoito on säilynyt korkeatasoisena. Keskusteluyhteydet on palautettu ja selvitysmiehelle on annettu yhteisellä tahdolla työrauha. Husin hallitus on päättänyt pyrkiä ratkaisemaan ongelmat ennen toimikautensa loppua niin nopeasti kuin mahdollista.

Osa muutoksista on kuitenkin valtuuston päätösten takana, eikä hallitus voi niihin puuttua. Niinpä julkisuudessa esitetty ihmettely hallituksen toimimattomuudesta selittyy sillä, että hallitus valmistelee valtuuston kokoukseen 17.12. muutosehdotuksia.

Olisi perin huono suoritus, jos Husin ongelmille ei löydettäisi yhteisiä ratkaisuja, kun maailmalla pystytään – jopa suomalaisvoimin – sovittelemaan suurempiakin kriisejä. Husin hallitus ja johto ovat kuunnelleet kritiikin tarkasti ja ottaneet virheistä opiksi. Nyt on aika kääntää katseet tulevaisuuteen ja rakentaa entistä parempi Hus.

Kirjoittaja on Husin hallituksen puheenjohtaja.

Teksti
Aatto Prihti
(SK 46/2008, ilm. 14.11.2008)

Keskustelu

Eräs etappi henkilöstön kuuntelemisessa on jo käsillä. Se, miten HYKS-psykiatrian tilanne hoidetaan ja siitä tiedotetaan henkilöstölle, kertoo oleellisen paljon johdon uudesta rakentavasta linjasta.

Juhani Pekkalan kolumni (SK 44/2008) kuvasi osuvasti Husin kriisin. Husin hallituksen puheenjohtaja Aatto Prihti on mahdollistanut nykyisen tilanteen, missä pelolla johtaneen Kari Nenosen johtamisen seurauksena työilmapiiri ja luottamus johtoon ovat pohjalukemissa. Kari Nenonen ei ole kestänyt pienintäkään kritiikkiä, ja siitä syystä hänelle ei ilmeisesti ole uskallettu mitään kertoakaan. Ympärille koottu liehittelijöiden joukko ja hallituksen puheenjohtaja Prihti ovat tukeneet itsevaltaista toimitusjohtajaa. Prihtin on turha pyrkiä puhdistamaan mainettaan tällä onnettomalla selittelykirjoituksellaan. Uusien johtavien virkamiesten keskeisin valintakriteeri on ollut johtotroikan (Nenonen, Ojala, Kivinen) mielistely ja sitoutuminen mahdottomiin vaatimuksiin. Suuri osa valituista on kokemattomia ja osittain osaamattomia, jopa epäpäteviä. Prihtin oikea reaktio olisi tunnustaa virheensä ja erota tehtävästään, mitä myös odotetaan troikalta. Tämä lienee turha toive.”Husin hallitus ja johto ovat kuunnelleet kritiikin tarkasti ja ottaneet virheistä opiksi”. Tämä on toistaiseksi vain osittain toteutunut, sillä toimitusjohtaja Nenosen kuuntelematon ja korskea linja jatkuu, mikä ilmenee esimerkiksi Husin henkilökuntalehti Husarin haastattelussa. Nenosen näennäinen nöyryys ei riitä. Strategiajohtaja Juha Ojalan varatoimitusjohtajan virka lakkautettiin, mutta Nenonen pyrkii järjestämään aseenkantajalleen liiketoiminnasta vastaavan johtajan viran. Tämä hanke tuskin toteutuu, koska k.o. virka tulee avoimeen hakuun ja hallitus päättää valinnasta, ei luottamuksen täydellisesti menettänyt toimitusjohtaja Nenonen. Aatto Prihti taitaa olla harvoja Nenoseen luottavia, josko hänkään? Valonpilkahduksen vajaan kahden vuoden synkän tunnelin päässä muodostaa Husin oman selvitysmiehen viikon päästä antama esitys johtamisjärjestelmästä ja se, että hallitus ja sen puheenjohtaja joka tapauksessa pian vaihtuvat.

Olisikohan mahdotonta saada HUS:in hallitusta johtamaan henkilö, jolla on kunnollinen, aito yritysjohtajan kokemus.Kyllä Prihtikin tunnettu on, mutta missä hänen omakohtainen kokemuksensa organisaation johtamisesta on? HUS:in omistajien olisi syytä miettiä tarkasti millaisella kokemuspohjalla aito johtajuus on mahdollista. Asioita voi muuttaa paljonkin ilman kapinaa jos johto ylintä johtoa myöten ymmärtää miten perustellaan ja miten asioissa edetään. Pitäisi ymmärtää sekin, että hallituksen tehtävä ei ole vahtia organisaation toimintaa, se työ kuuluu kyllä toimivalle johdolle. Hallitus ottaa ja erottaa toimitusjohtajan ja hyväksyy laajakantoiset asiat mutta ei lähde hääräilemään yhdessä henkilöstön kanssa ohi toimitusjohtajan. Sillä tiellä ei loppua ole, jos sille on astuttu. Korkea-arvoinen lääkärikuntakin voisi yrittää ymmärtää kenen rahoilla he toimivat ja kenen rahoilla heidän koulutuksensa on maksettu. Kyllä maksajalla pitää olla oikeus ja velvollisuuskin puuttua talon toimintaan, muistetaanpa vain kaikki ne esimerkit, joista vuosien varrella lääkärikunnan keskinäisistä kisoista ja itseriittoisuudesta on julkisuuteenkin kerrottu.

lähes näihin vuosiin asti lääkärikunta on itsevaltiaasti johtanut terveydenhuoltoa. Osalla heistä ei ole ollut minkäänlaista johtajakoulutusta. He ovat keränneet ympärillen oman liehittelijöiden joukon. Ainakin osa heistä on ollut ja on edelleen siinä harhassa, että he ovat itseohjautuvia ja että he itse päättävät, mitä he tekevät ja mihin pyrkivät. Heidän mielestään millään muulla koulutuksella oleva henkilö ei ole riittävän arvokas, eikä kelvollinen heitä johtamaan. Itseohjautuvuus johtaa siihen, että toiminta ajautuu helposti pois perustehtävästä ja tavoitteista eli yksilölliset ja tietyn ammattikunnan tarpeet ja intressit saavat yliotteen varsinaisesta perustehtävästä. HUS:n johtaminen vaatii muutosta. Muutoksen tekijäksi on Nenonen palkattu. Mutta tämähän ei lääkärikunnalle sovi, koska he pelkäävät muutosten kaventavan heidän valta-asemaansa ja mukavuusaluettaan. Osa heistä ei ole vielä toipunut erikoismaksuluokapotilaiden hoitamisoikeuden menettämisestä julkisen sektorin tiloissa ilmaiseksi. Joku lääkäri on jo saattanut siirtyä yksityissektorille leveämmän leivän ja suurten seteleiden toivossa. Joillekkin tuntuu olevan täysin selvää se, kenen tullee erota ja kenet erottaa. Tuskin he ovat tulleet ajatelleeksi sitä, minkälaista osaamista he itse osottavat, erityisesti he, jotka esiintyvät henkilöstön edustajina. Olisikohan heidät syytä vaihtaa tai erottaa?