Presidentin kanslia ja Tarjalandian törkyturvat

Tuomo Lappalainen
Mielipide 3.4.2009 16:20

Kyllä suomalaisten päättäjien kelpaa, vaikka he eivät sitä itse ymmärräkään.

Lopetin Presidentin kanslia -televisiosarjan seuraamisen jokin aika sitten. Sarjaa mainostetaan poliittiseksi satiiriksi, mutta todellisen politiikan kanssa sillä ei ole aikoihin ollut muuta yhteistä kuin kulissit. Lauantai-iltaisin on parempaakin tekemistä kuin katsella ärsyttävää ylinäyttelemistä ja kuunnella puolituhmia vitsejä.

Kunnon satiiri saattaa päättäjät oikeasti naurettavaan valoon, paljastaa heidän kykyjensä rajat ja poliitikkojen härskeimmät imagotemput. Se vaatii kuitenkin tekijöiltä paljon. Heillä on oltava sekä ajankohtaista sisäpiirin tietoa että yleisempi käsitys siitä, miten poliittinen järjestelmä toimii.

Presidentin kanslian nykyisiltä käsikirjoittajilta tämä tietämys kaikesta päätellen puuttuu, sillä ”satiiri” latistuu siinä lähinnä teinihuumoria muistuttavaksi pilkaksi, jossa kohde ei joudu naurunalaiseksi vaan saa yleisön sympatiat puolelleen.

Niin kauan kuin tv:n ohjelmatuotanto on tätä tasoa, poliitikoilla on kissanpäivät.

Jotain kertoo sekin, keitä meikäläiset ”satiirikot” ottavat pihteihinsä.

Kymmenen vuotta sitten Iltalypsyn hampaissa oli Eeva Ahtisaari, voi hyvänen aika sentään. Nyt on sitten puhemies Sauli Niinistön nuorikon Jenni Haukion vuoro.

Siinä sitä ollaan, oikein poliittisen päätöksenteon ytimessä. Elävä elämä tuo koko ajan tarjottimella
esimerkkejä, kuinka virkamiehet vedättävät meilläkin johtavia ministereitä mielin määräin. Siinä olisi aineksia vaikka minkälaiseen vallankäytön parodiaan, mutta katsojille tarjotaan sen sijaan törkyistä tilannekomiikkaa puhemiehen perhe-elämästä.

Ja pahimpiinkin rimanalituksiin löytyy aina vakioveruke. Julkisuuden henkilöiden pitää kuulemma kestää kaikenlaista.

Somaa onkin kuulla se juuri Presidentin kansliasta vastaavien suusta.

Heiltä itseltään rohkeutta löytyy tasan tarkkaan sen verran kuin puskasta ampumiseen vaaditaan. Sarjan käsikirjoittajien oikea henkilöllisyys on tarkoin varjeltu salaisuus.

Sen voisi vielä ymmärtää, jos tarkoitus olisi suojata poliittisesti arkojen tietojen lähteitä, vaikka silloinkin se olisi luultavasti hätävarjelun liioittelua.

Tässä tapauksessa se osoittaa vain, etteivät tekijät kehtaa itsekään seisoa typerän alapäähuumorinsa takana.

Keskustelu

Tylsäksi osoittautui tuo sarja jo ensimmäisen osan kohdalla. Tekijät ei oikein hallitse tyylilajia. En minäkään, mutta tunnistan ja vaihdan kanavaa. Puuttuuko tekijöiltä kunnianhimo vai onko luovuutta rajoitettu resursseja säästämällä?

Kiitos.
Huippu satiirikot nimimerkin takaa iskevät politiikan ytimeen – rouva Haukion kimppuun. No onhan meillä tämä laman tynkäkin iskemässä, mutta se lienee turhan monimutkainen juttu lauantai-illan prime timeen, mukavampi tarjota kansalle sirkusta.
Kun oli se Marimekon kassikin niinkuin TurunSanomien Massinen nerokkasti oivalsi.

Miksi poliitikkojen vaimoja solvataan? Eeva Ahtisaari ja Jenni Haukio ovat ihan viehättäviä ihmisiä ja pienet on ongelmat sekä kyky taustoittaa asioita, mikäli satiirinen keskustelu pyörii poliitkkojen puolisoiden ympärillä. Eikö poliittisen satiirin olisi mielekästä olla keskustelua politiikan asiasisältöön? mielestäni satiirissa, kuten kritiikissä sekä myönteisessä, että negatiivisessa olisi oleellista olla asiaan perehtyneisyyttä ja mielekkäitä ehdotuksia solvausten sijaan. Esimerkiksi uutisvuodossa on harvemmin ilkeyksiä ja usein huumoria, jossa on erilaisia oivalluksia julkisesta keskustelusta.

Minusta sarja on erittäin hauska ja seuraan sitä ilokseni. Voihan olla, ettei poliittisen satiirin lajityypin määritelmä siinä täyty, mutta pidän silti siitä, että poliittinen eliitti on asetettu valoon, joka saa ainakin minut miettimään, mikä on totta, mikä ei.

YLE on demarivetoinen talo ja kilpailijoita mustataan parhaiten viiheohjelmien avulla. Presidentin kanslian kirjoittaja ja Jari Tervo hyökkäävät nyt. Eeva Ahtisaarta vastaan hyökkäsivät Sorsalaiset ja se tehosi: toista kautta ei tullut.

Nyt on kiire päästä Niinistön kimppuun samalla taktiikalla. Vellihousu Sasin ja muiden porvarien pitäisi nyt murtaa demarien ja hurrien valta YLE:ssä.

YLE on myös herättänyt kansainvälistä huomiota Suomen oman pesän likaajana. Eikö kukaan todella valvo YLE:ä ? !

Saukkis hyvä, mikä poliittinen eliitti?
Sarjahan jättää todellisen poliittiseen eliittiin kuuluvat täysin rauhaan.

Yritän aina silloin tällöin katsoa tätä Presidentin kanslia -sarjaa. Kanavaa täytyy vaihtaa tai lopettaa
koko tv:n katselu siltä erää. Siinä ei tosiaan täyty mitkään poliittisen satiirin edellytykset.
Tässä on sama virhe kuin lehdistölläkin: politiikasta ei juuri puhuta mitään, kylläkin politiikoista.
Heistä kirjoitetaan kaikki se mikä ei liity heidän työhönsä.

Eikö Yleisradiossa olisi oleellista kaikkien puolueiden ja eri enemmistö ja vähemmistöryhmien intressit ja näkemyksiä edustettuina? kuten, erityisesti Suomen valtion ja kansalaisten etu oleellinen asia? Yle on julkisen palvelun yleisradioyhtiö, jonka pääomistajana on Suomen valtio ja ylin päättävä elin eduskunnan valitsema hallintoneuvosto.

Suomen perustuslain 22§ mukaan julkisen vallan on turvattava ihmisten perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuiminen.

”Mielipidevapaus ja sananvapaus ovat perusoikeuksia. Suomen lainsäädännössä ja erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sananvapauden käyttöä kuitenkin rajoitetaan siten, että sananvapauden turvin ei sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista.

Perusoikeuksia loukataan esimerkiksi, jos luodaan vihamielinen ja halveksiva ilmapiiri tiettyä etnistä vähemmistöä tai kansanryhmää kohtaan esittämällä loukkaavia ja totuutta vääristäviä väittämiä tämän oletetuista ominaisuuksista, tavoista ja uskomuksista.” http://www.vahemmistovaltuutettu.fi

Ihmisten perusoikeudet Suomessa, jotka on kirjattu Suomen perustuslakiin
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/aiheet/laki_ja_oikeusturva/kansalaisen_perusoikeudet/index.html

Euroopan Unionin perusoikeuskirja
http://www.europarl.europa.eu/charter/pdf/text_fi.pdf

.. ja ihmisoikeusaiheisia linkkejä
http://www.formin.fi/Public/default.aspx?nodeid=31356&cont

On kieltämättä vähän erikoista, että Yleä, kuten veistintävälineitä ei arvioi juurikaan kuin median oma järjestelmä, eli julkisen sanan neuvosto http://www.jsn.fi, jonka puheenjohtajan mielestä esimerkiksi nettiin pitäisi kirjoittaa ilman nimimerkkiä, mutta toimittajilta hän ei edellytä vastaavaa?

Mielestäni esimerkiki lööpit ovat ovat mainoksia, jolloin niihin pitäisi pyytää ihmisten lupa.
Mikäli oheiset ovat lööpin laatijoiden ja ohjelmien käsikirjoittajien mielestä hyväksyttäviä, miksi oheinen olisi ongelma? mm. viharyhmien vuoksi on tietysti mielekästä, että ihmiset saavat säilyttää yksityisyytensä. Eikö johtajia, kuten heidän puolisoitaan esimerkiksi olisi mielekästä suojella herravihassa, ja eivätkö poliitikot ole kansanryhmä?

Mielestäni poliittisessa satiirissa, kuten viestintävälineissä voitaisiin myös kehua ihmisiä, kuten suomalaisia johtajia sen sijaan, että esimerkiksi haukutaan heidän vaimojaan. Ei esimerkiksi mielekkään satiiriin tarvitse olla herjaavaa. Miksi Suomessa ei voitaisi kehua johtajia esimerkiksi yleisradiossa, kuten kaikkia työntekijöitä ja käydä asiallista keskustelua sekä satiiria asioista?

Julkisuudessa esiintyvät ihmiset, sekä julkkikset, että esimerkiksi uutisten kohteena olevat ihmiset ovat ihan oikeita ihmisiä. Tarvitseeko esimerkiksi lasten, jotka ovat koulusurmien uhreja joutua vielä median riepoteltavaksi, kuten adressissa mainittu. Entä esimerkiksi poliitikoiden puolisot?

Lastenoikeudet
http://www.lapsiasia.fi

http://www.jokela-adressi.fi
”Onko sopivaa kärkkyä kriisikeskuksen ovella kamerat ojossa, hyökkäillä sieltä poistuvien hysteeristen ihmisten kimppuun vaatien lausuntoa? Onko sopivaa kaivella tappajan ja uhrien elämää traagisten ihmiskohtaloiden rakentamiseksi, kuvata salaa suruaan ilmaisevia ihmisiä ja julkaista näitä kuvia ilman lupaa? Entä onko sopivaa yrittää väkisin päästä ihmisten koteihin tekemään juttua? Onko sopivaa salakuunnella nuoriso-ohjaajan ja nuoren keskustelua ja julkaista se? Onko sopivaa tunkeutua kameran kanssa muistotilaisuuteen kirkkoon?”…

”Pääosaa esittäneiden iltapäivä- ja viihdelehtien lisäksi mässäilyyn ovat osallistuneet myös muu lehdistö ja kaikki televisiokanavat. Joukossa ovat olleet myös ne, joiden luulimme toimivan asiallisesti. Pahimpia ovat kameroineen kiertävät paparazzit, jotka ovat kuvanneet salaa ja julkaisseet kuvat luvatta. Lehtiin ja Internetiin on päätynyt sekä haastatteluja että kuvia, joiden julkaisemisen asianomaiset ovat nimenomaan kieltäneet. Ihmisten lausuntoja on myös vääristelty: toimittajat ovat julkaisseet täysin päinvastaista tietoa kuin haastateltavat ovat antaneet. Tämäkö teillä on ollut tarkoituksena?”

http://www.loopitkuriin.net

STT:n tyylikirja, toimittajan etiikkaa ja juridiikka
http://www.stt.fi/fi/tyylikirja/toimittajan_etiikkaa_ja_juridiikkaa/

Tiedotusvälineiden merkitys kouluampumisten jälkihoidossa
http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/tiedotusvalineet.htm

SK keskusteluissa on paljon kommentteja oheisesta. Onko esimerkiksi julkinen haukkuminen työpaikkakiusaamista, joka on epähumaania, kriminalisoitu ja kallista yhteiskunnalle?

http://www.wikipedia.org työpaikkakiusaaminen

Kuinka poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden parjaaminen ja yksityisasioiden riepottelu vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa ja jaksamiseen, joka lienee yhteiskunnan edun mukaista?

Yleisradion ohjelmistossa on myös paljon asiallista ohjelmaa ja fiksuja toimittajia. Ohessa muutamia esimerkkejä, joissa voisi olla kehittämisen varaa. Mieltääkseni viestintävälineet ovat halukkaita kehittämään kriisiviestintää. Toivottavasti oheinen kehitys mielletään oleelliseksi viestintävälineissä myös muissa asioissa. Erityisesti ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Poliittinen satiiri on vaikea laji. Ottakaa esimerkkiä KARI SUOMALISESTA hän oli porvari mutta mollasi kaikkia, jos oli tarve. Ja hyvä maku säilyi. Presidentin kansila on liian meluisa ja pelaa liikaa alapäällä.
Toki tarvitaan satiiria muutoin poliitikot eivät ole varuillaan, panostakaa laatuun ja aloittakaa alusta.