Politiikassa tehdään isänmurhia

SK:n toimitus
Mielipide 15.7.2009 06:30

Ikärasismi merkitsee sitä, että suuri annos kokemusta jää puolueissa käyttämättä, kirjoittaa Jörn Donner.

On luonnollista, että nuorempi sukupolvi haluaa syrjäyttää vanhemman. Nyky-yhteiskunnassa se onnistuu paremmin kuin koskaan ennen, sillä aikakautemme ihannoi nuoruutta. Poissa ovat sellaiset vanhat miehet kuten Adenauer, Churchill ja deGaulle. Heidän kaltaisilleen ei löydy sijaa, ei meillä eikä muuallakaan, jollei pysty hallitsemaan maataan diktaattorin tavoin, kuten Mugabe.
Nuorena kuvittelin joskus nujertavani vanhemman sukupolven likvidoimalla sen, mutta nämä murha-ajatukset jäivät teorian asteelle. Sen lisäksi isäni oli kuollut. Isänmurhista kun tässä on puhe.

Maataloudessa ja pienyrittäjien keskuudessa puhutaan sukupolvenvaihdoksista, joiden avulla perintöön kytkettyjä veroseuraamuksia voidaan vähentää. Tämä on rauhallista toimintaa, jota ei saa verrata politiikan tapahtumiin. Ketään ei tapeta.
Politiikassa on syytä puhua isänmurhista, tietoisesti tai tiedostamatta toteutetuista. Niinpä viime eduskuntavaalien voittajapuolue kokoomus katsoi, että vaalien todellinen voittaja Sauli Niinistö voitaisiin ohittaa antamalla hänelle näkyvä, mutta vaikutusvallaltaan mitätön puhemiehen rooli, johon aikoinaan Paavo Lipponenkin oli istutettu.

Hieman katkera ja oman puolueen paineista vapautunut Niinistö on sitten muutaman kerran lausunut poikkipuolisia mielipiteitä siitä ilmastosta, jossa hallitus valmistautuu tuleviin kriiseihin, jotka eivät pelkästään liity nykyiseen lamaan vaan teollisen Suomen osittaiseen alasajoon. Se mitä tänään tapahtuu on vasta alkua. Sen tietävät ja tiedostavat monet. Kriisitietoisuus ei kuitenkaan ole iskenyt hallitukseen, jossa valtion varoja vahtii verraten nuori ja kokematon mies.

Vastaavaa isän (tai äidin) tappoa ei keskustassa ole harrastettu, kai lähinnä siitä syystä että Anneli Jäätteenmäen ero oli traumaattinen ja se myös johti yllättävään puheenjohtajavalintaan. Matti Vanhasella ruokahalu on kasvanut syödessä. Hän haluaa jatkaa puheenjohtajana, ei pelkästään pääministerinä. Selvää haastajarintamaa ei ole vielä muodostunut, vaikka hänen johtamansa puolue on kärsinyt kaksi peräkkäistä vaalitappiota.

Sen sijaan kolmas suuri puolue Sdp on sekä harrastanut isänmurhaa että vaipunut samanlaiseen horrokseen kuin siitä vasemmalla oleva naapuri. Entisistä kommunisteista ja/tai taistolaisista sekä vihervasemmistolaisista kootussa vasemmistoliitossa isäntappo on meneillään, tosin siten että istuva puheenjohtaja erosi vapaaehtoisesti.

Mitä sosiaalidemokratiaan tulee, olin paikalla kun puolueen enemmistö vuosi sitten Hämeenlinnassa halusi melkein kenet tahansa paitsi Erkki Tuomiojan, ja sai mitä halusi – nuoren, suhteellisen kokemattoman puheenjohtajan. Puolue ei näyttänyt tietävän, mitä tehdä vaikka oppositioasema olisi voinut antaa mahdollisuuden esittää konkreettisia ja uskottavia vaihtoehtoja. Näyttää siltä että maamme vasen laita haluaa tarjota kansalle samoja kuluneita reseptejä, joita on tarjottu aiemminkin – siis enemmän samaa, entisen jatkeena.

Yhteiskunta on muuttunut, ja Forssan ohjelma vuodelta 1903 on pääosin toteutunut. Elämme aikaa, jolloin joudumme kyseenalaistamaan monia yhteiskunnan rakenteita koskevia asioita. Kasvavan työttömien armeijan ohella meillä on keskiluokkainen yhteiskunta kesämökkeineen, autoineen ja muine huvituksineen. Vanhaa työväenluokkaa on vielä olemassa, mutta sen osuus kokonaisväestöstä supistuu edelleenkin. Epäselväksi jää, mitä uutta sosiaalidemokratia tarjoaa palveluammateissa, kunta-alalla sekä valtion tehtävissä työskenteleville.

Kaikkein pahinta kansantalouden kannalta on, että vasemmisto näyttää unohtaneen yksityisen yritteliäisyyden, joka on kaikkea kampaamosta kioskiin tai konepajaan. Churchill tarjosi aikoinaan kansalle verta, hikeä ja raadantaa. Kaikkea tätä olisi syytä tarjota tänäänkin, jos halutaan pitää kiinni yhteiskunnan kattavista turvaverkoista.

Sosiaalidemokratia on tarjonnut vain tehotonta oppositiopolitiikkaa, jossa varoitetaan hyvinvointivaltion rappiosta, vaikka tiedetäänkin että melkein kaikki puolueet tavalla tai toisella väittävät välittävänsä hyvinvoinnista, mutta erilaisin keinoin.

Eurooppalaisen vasemmiston nykytila on heijastus tästä. Tosin se myös kertoo isähahmojen katoamisesta. Paavo Lipposesta voidaan olla monta mieltä, mutta hänellä oli tahtoa ja tahdonvoimaa.

Onnistunut isäntappo sosiaalidemokratiassa ei ole johtanut siihen, että puolue olisi pystynyt vetoamaan nuoriin. Puolueella ei ole tarjota mitään sellaista, jota äidintappajapuolue vihreät menestyksellä markkinoi – muodinmukaista ympäristöpolitiikkaa, epämääräistä yleisvasemmistolaisuutta, mutta ennen kaikkea sataprosenttista vallanhimoa, joka muistuttaa Rkp:n politiikkaa; mitä tahansa saa tapahtua Suomessa, kunhan vain Rkp on mukana hallituksessa.

Kyse ei nimittäin enää ole siitä, että vaihtoehdot yhteiskunnassa olisivat selkeitä, ne ovat päinvastoin täysin epämääräisiä. En silti halua väittää, että tämä politiikassa tapahtunut sukupolvenvaihdos olisi jollakin tavalla kytköksissä ideologiseen epäselvyyteen.

Mutta on mahdollista, että tämä politiikan ja yhteiskunnan ikärasismi merkitsee sitä, että aikamoinen annos kokemusta jää käyttämättä, koska se on jätetty eläkeläisten hyödyttömään piiriin. Siinä ei auta eläkeiän aiottu nosto.

Onhan aika ihmeellistä, että suomalaisen yhteiskunnan suurin luokka (eläkeläiset) ei juuri ollenkaan saa ääntään kuuluville, ei ainoassakaan puolueessa eikä eduskunnassa. Mutta myönnän, että vanhempi ikäluokka ei aina ole kauneudella pilattu.

Jörn Donner

Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Keskustelu

Lainaus ; ”Puolue ei näyttänyt tietävän, mitä tehdä vaikka oppositioasema olisi voinut antaa mahdollisuuden esittää konkreettisia ja uskottavia vaihtoehtoja. Näyttää siltä että maamme vasen laita haluaa tarjota kansalle samoja kuluneita reseptejä, joita on tarjottu aiemminkin – siis enemmän samaa, entisen jatkeena.”

Tapa toimia on erityisen suomalainen.
Pyritään tekemään asiat oikein , kun pitäisi tehdä oikeita asioita.

Paska ei parane pyörittämällä paremmaksi, on vaan sitä ihteään……..

Totta, pahempaa kuin tilapäinen lama on tulossa, kenellä on kokemusta toiminnasta kurjuujen keskellä, Esko Aholla, silloin vasemmisto todella toimi oppositiossa, Sorsan paketti kaadettiin.
Nyt valta on oleellinen kysymys, ei mitä sillä tehdään.