Perusopetuksen tuntijakoehdotus laskee osaamisen tasoa ja vie oppilaalta valinnaisuuden

Mielipide 25.9.2010 09:00

Perusopetuksen tuntijakoa uudistaneelle työryhmälle annettiin tehtäväksi eheyttää perusopetusta ja lisätä taito- ja taideaineiden määrää. Tehtävänanto oli perusteltu ja selkeä, koska koululaitoksemme ongelmana on ollut pitkään liian teoriapitoinen ja sirpaleinen opetus. Oppiaineiden määrä vaikuttaa aina niiden eheyteen, ja lisäämällä koulupäivään asiaa saamme enemmän palasia, jotka tulisi oppia.

Uusien sisältöjen sijaan opiskelussa tulisi antaa työrauha keskittyä oleellisiin, keskeisiin sisältöihin ja jättää ”turhat” muruset pois. Jos osaamme perusteet hyvin, ei uuden oppiminen ole mikään ongelma, ja voimme rauhassa syventää ja laajentaa oppimaamme.

Työryhmän puheenjohtajan Timo Lankisen ja opetusministeri Henna Virkkusen (kok) suulla on vankasti vakuuteltu, että esitys muuttaa koululaitostamme tehtävänannon suuntaan.

Valitettavasti se ei ole totta. Tämä on hyvin helposti todistettavissa tutkimalla uutta tuntijakoesitystä. Sen voi tehdä kuka tahansa koulun arkea ja tulevaisuuden haasteita ymmärtävä henkilö. Esimerkiksi peruskoulun rehtorit voivat helposti osoittaa toteen tuntijakoehdotuksen todelliset vaikutukset.

Osaamisen taso laskee, kun valinnaisuutta varhennetaan alakoulun puolelle antamatta pakolliseen oppimäärään lisätunteja tai jopa leikkaamalla niitä. On täysin vastuutonta väittää muuta. Valinnaisuuden tuntimääräinen lisääminen pitää paikkansa. Oppilaan oikea valinnaisuus ei vain ehdotuksessa toteudu.

Oppilaan on pakko valita kaikista aineryhmistä yläkouluaikana seuraavat tuntimäärät: Kieli ja vuorovaikutus (3 tuntia); Matematiikka (2 tuntia); Ympäristö, luonnontieto ja teknologia (4 tuntia); Yksilö, yritys ja yhteiskunta (2 tuntia); Taide ja käsityö (kahdesta aineesta yhteensä 6 tuntia); Terveys ja toimintakyky (2 tuntia).

Lokeroidusta valinnaisuudesta seuraa, että oppilas ei voi yläkouluaikana keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Lisäksi oppilaan valinnaisuutta rajaa koulutuksenjärjestäjän taloudelliset reunaehdot. Uuden tuntijaon mukaan oppilas ei voi valita esimerkiksi kuvataidetta, musiikkia ja käsitöitä. Tämä estetään rajaamalla valinnaisuus kahteen aineeseen Taide ja käsityö -ryhmässä.

Toteutuessaan ehdotus laskee osaamisen tasoa kielissä, matemaattisissa aineissa sekä kaikissa taito- ja taideaineissa, jo pelkästään vähenevien oppituntien takia.

Mitä tästä jää jäljelle oppilaille, joilla jo nyt on ongelmia suoriutua perusopetuksen oppimäärästä? Nykyinenkin paperinmakuinen perusopetus tuottaa jo erityisopetuksen tarvetta.

Toisen asteen oppilaitokset asetetaan todellisen haasteen eteen. Opetusministeri on jo todennut puutteita lukiolaisten kielitaidoissa, ammatillisella puolella on nähty jo kauan, että oppilaiden osaaminen heikkenee. Tilanne ei parane uuden tuntijaon myötä, päinvastoin. Toivon hartaasti, että jos joskus joudun ortopedin leikkauspöydälle, kirurgi olisi edes vapaa-aikanaan harrastanut käsitöitä.

Oppiminen on monisyisempää kuin vain aineiden nimiä ja tuntimääriä. Sitä ei tulisi manipuloida vaalikausittain ja muutamien eturyhmien vaatimuksesta, ei näin käsittämättömällä kiireellä, eikä ilman todellista ja laajaa pohdintaa.

Teksti Jukka Lampila
Kirjoittaja työskentelee opinto-ohjaajana ja tuntiopettajana Humppilan yläasteella.