Pentikäinen ja Rajala: Rypäleaseista vastuuton päätös

SKnetin toimitus
Mielipide 31.10.2008 12:10

Kansainvälinen rypäleaseita rajoittava sopimus allekirjoitetaan joulukuussa Oslossa. Suomi on jättäytymässä sopimuksen ulkopuolelle. Rypäleaseiden merkityksestä puolustukselle on keskusteltu paljon, mutta mitä sopimuksen torjuminen merkitsisi Suomen ulkopolitiikalle?

Suomella on YK:n peruskirjan mukainen oikeus puolustautua hyökkäystä vastaan, ja Puolustusvoimien asiantuntijoiden mukaan rypäleaseet tarjoavat siihen kustannustehokkaan välineen. Puolustusvoimien varastoissa rypäleaseet olisivat epäilemättä hyvässä tallessa.

Kansainvälisessä rypäleasesopimuksessa ei kuitenkaan ole kyse Suomesta, vaan niistä kymmenistä tuhansista siviileistä, joiden elämää maastoon jääneet rypäleammukset uhkaavat joka päivä. Ennen kaikkea kyse on ihmisistä, joita sopimus suojelee tulevaisuudessa.

Itse rypäleaseista on muistettava ensinnäkin se, että ammukset tappavat ja vahingoittavat siviilejä vielä vuosia konfliktin päättymisen jälkeenkin. Kolmasosa uhreista on tähän mennessä ollut lapsia.

Toiseksi rypälepommit lisäävät köyhyyttä ja estävät hauraiden maiden kehittymistä. YK:n kehitysohjelma UNDP on muistuttanut, että räjähtämättömät tytärammukset haittaavat maanviljelyä, karjankasvattamista ja ihmisten liikkumista usein jo ennestään köyhillä alueilla. Ammusten raivaaminen sitoo köyhien konfliktimaiden varoja, jotka pitäisi käyttää koulujen, terveysasemien ja teiden rakentamiseen. Libanonissa kesän 2006 konflikti saastutti neljäsosan viljelykelpoisesta maasta rypäleammuksilla ja miinoilla.

Kolmanneksi tehokkain keino suojella siviilejä tulevissa konflikteissa on kansainvälinen sopimus, joka kieltää nykyisten kaltaisten rypälepommien valmistuksen ja käytön. Tulokset Ottawan miinakieltosopimuksesta ovat olleet hyviä. Kiellettyjen miinojen valmistus ja kauppa on loppunut lähes kokonaan ja 40 miljoonaa varastoitua miinaa on tuhottu. Kattavaan sopimukseen kuitenkin tarvitaan myös Suomen panosta. Jos rikas Pohjoismaa Suomi jää ulkopuolelle, moni köyhempi maa voi hyvillä mielin seurata mukana.

Jättäytymällä rypäleasesopimuksen ulkopuolelle Suomi asettuisi jälleen kerran eri ryhmään kuin muut Pohjoismaat ja Länsi-Euroopan maat. Suomi liittyisi samaan ryhmään Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Nämä maat olisivat jatkossa Suomen kauppakumppaneita rypäleaseiden hankinnoissa.

Vanhasen hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen toimia ”aktiivisesti osana kansainvälistä yhteisöä kantaen osansa maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta ja huolehtien omista vaikutusmahdollisuuksistaan”. Vaikutusmahdollisuuksia Suomi hakee muun muassa pyrkimällä YK:n turvallisuusneuvostoon vuosiksi 2013-14. Profiloituminen rypäleasesopimuksen vesittäjänä ei pyrkimyksiä varmasti edistä.

Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala totesi puheessaan 22. syyskuuta, ettei ole kuullut yhdenkään ulkomaisen poliitikon tai sotilaan ihmettelevän Suomen pidättyvyyttä miina- ja rypäleasekysymyksissä. Ääntä ovat Kaskealan mukaan pitäneet lähinnä pienet kansalaisaktivistiryhmät. Mikäli Suomen omissa sodissa olisi käytetty rypäleaseita nykyisessä mittakaavassa, maa ei olisi tästä vieläkään toipunut. Metsäteollisuutta ei olisi koskaan nykyisessä mittakaavassa syntynyt, koska metsät olisivat täynnä ammuksia. Keskuudessamme olisi kymmeniä tuhansia rampoja.

Puolustusvoimien edustajat tekevät työtään varautumalla kaikkeen – jopa hyvin epätodennäköiseen maahyökkäykseen – mutta kokonaisarvio on poliitikoiden tehtävä. Nyt tehtävä päätös on kokonaisuuden kannalta ikävä kyllä vastuuton.

Antti Pentikäinen on Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja ja Pasi Rajala YK:n kehitysohjelman Pohjoismaiden-toimiston apulaisjohtaja.

Teksti
Antti Pentikäinen
Pasi Rajala
SK 44/2008 (ilm. 31.10.2008)

Keskustelu

”Presidentti Tarja Halosen mielestä ei ole mitenkään kiusallista, että Suomi ei allekirjoita rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta joulukuussa.”

Uskovatko rypäleasekriitikot, että Suomi käyttäisi rypälepommeja jossain kuviteltavissa olevassa tilanteessa. Ei Suomen rypälepommit muodosta vaaraa yhdellekään siviilille. Kyse on pelotteesta, jota voisi verrata siihen, että poliisilla on ase. Ei sekään muodosta uhkaa kenellekään.

Pentikäinen ja Rajala osaavat demagogiansa. Suomen rypäleaseista he hyppäävät samassa hengenvedossa kuvaamaan millaisia tuhoja rypäleaseet ovat aiheuttaneet massakylvönä käytettyinä laajoille alueille. Eivät kirjoittajat varmaankaan usko, että Suomi lähtisi rypäleaseineen pommittamaan maailmalle, mutta sopivasti epämääräisesti vihjaillen saadaan lukijat unohtamaan se tosiasia, että Suomi tarvitsee tällaisia aseita vain yhteen tarkoitukseen: Suomen alueen puolustamiseen hyökkääjää vastaan. Siihen asiaan ei kirjoittajilla ole mitään tarjottavaa. Heidän mielestään pidetään vaan ovet auki hyökkääjille kunhan maineemme maailman humanistipiireissä on korkealla.

Kun ulkopoliittinen johto teki karkean virheen lupaamalla poistaa jv-miinat vuoteen 2016 mennessä, kalliit rypäleaseet tarvitaan. Suomella on pitkä itäraja. Ne on tarkoitetty potentiaalista hyökkääjää vastaan, ei siviiliväestöä vastaan. Jos Suomi alasajaisi puolustuksensa, eivät muut niin tekisi, ja Suomi kadottaisi ennen pitkää veteraanien arvokkaan perinnön, vapaan isänmaan.

Kaunista unelmointia, mutta…

Aivan yhtä totta kuin se, että puuronjämän heittäminen roskiin täällä aiheuttaa nälänhätää jossain muualla.

Mitä merkitystä sillä on USA, Kiinan, Venäjän ulkopolitiikalle, etteivät he allekirjoita sopimusta?
Väheneekö heidän vaikutusvaltansa?

Suomen rypäleaseet eivät tapa kymmeniä tuhansia siviilejä, eikä sopimukseen liittyminen näitä siviilejä pelastaisi.

Rypäleaseiden käytön hyökkäysaseena voisi kyllä kieltää, mietitäämpä ketkä näitä ovat viime aikoina käyttäneet..

Rypälease”kriitikot” ovat todellisuudesta irtautuneita haihattelijoita. Kun sotaa taas joskus käydään tällä Euroopan kulmalla, ovat omat rypaleammuksemme se pienempi ongelma raivattavaksi. Vihollinen tulee käyttämään monet kerrat enemmän rypäleammuksia alueellamme. Yksikään potentiaalinen vastustaja ei ole mukana tässäkään sopimuksessa.

Siinä mielessä osallistuminen humanitääriseen toimintaan maailmalla on tärkeää. Saamme tarvitsemaamme tietoa mm. rypäleaseiden raivauksesta. Tietoa, jota vielä joskus joudumme käyttämään myös täällä.

Siinämielessä kritiikki on osuvaa, että omalta kannaltamme on järkevää toteuttaa liikkeen rajoittaminen omassa syvyydessä pääosin miinotteilla. Ne on huomattavasti helpompi raivata pois sodan jälkeen. On hyvin järkevää irtautua hölmöstä miinasopimuksesta, jolloin rypaleaseet voidaan käyttää vihollisen reservejä vastaan ja täydentämään miinotteita.

Maailma tarvitsee haaveita. Ajatus ikuisesta rauhasta, maailmasta ilman sotia on kaunis. Tuen ajatusta lämpimästi ja koitan edistää sitä omilla teoillani sekä valinnoilla.

Aina kun tapaan ihmisen, joka vastustaa jotain asetta pohdin onko hän hyvä ihminen, sankari vai vain hölmö ja laiska vapaamatkustaja? Sellainen joka ei kykene puolustamaan itseään, edes kun on valittava puolustautuminen tai itsensä ja muiden läheistensä alistuminen mielivaltaiseen valtionterroriin? Valinta josta ihan tästä läheltä Suomenlahden rannoilta löytyy jo kovin erilaisia esimerkkejä.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kunnioitan enemmän sellaista ihmistä, joka edes yrittää tehdä jotain havaitessaan ongelman. Kuin vain sellaista, joka vain sulkee silmänsä. Arvostan siis Pentikäistä ja Rajalaa siitä että he koittavat tehdä jotain, vaikka pidän heitä myös vastuuttomina. He ovat valmiit myymään suomalaisten turvallisuuden, koska olettavat muutaman siviilin välttävän onnettomuuden muualla. Se on vastuutonta ja osoittaa harkintakyvyn pettämistä.

Nämä päätökset eivät ei ole erillisiä. Ei tätä keskustelua kannattaisi käydä yhdestä asejärjestelmästä vaan kokonaisuudesta. Pitääkö Suomen puolustaa itseään. Jos pitää, niin miina tai siroteammus on yhtä hyvä ja turvallinen ase kuin kaikki muutkin. Se silpoo ja tappaa. Jos sitä käytetään siviilejä vastaan, se silpoo ja tappaa. Asetta selvästi kannattaisi kehittää, jos ei tahdo vaikuttaa sillä vuosien päästä myös siviileihin. Kun katsoo venäläisiä tai amerikkalaisia järjestelmiä, niin voi kysyä ovatko tavoitteet suunnittelussa jo siviiliväestön kannalta väärät. Pitäisikö vaikutus tehdäkin sinne, ei suomalaisen puolustuskyvyn nakertamiseen?

Kun 1945 Suomi soti viimeisen toistaiseksi viimeisen sotansa saksalaisia vastaan, voi samalla pohtia voiko järjettömämmäksi sota enää muuttua. Se on piste, joka sopii mainiosti lopettamaan sotamme. Entä kun valinta ei olekaan meidän? On mahdollista että sota siirtyy reilut kaksi tuhatta kilometriä pohjoiseen. Kun näin on, miksi rapauttaa Suomen puolustuskyky. Waltarin kirja miten demokratia vallataan Baltiassa 1940-luvun taitteessa, voisi se tapahtua tänäänkin. Ei tarvitse kovin paljon käyttää mielikuvitustaan ja näkee tapahtumien etenevän samoja ratoja myös nykypäivänä. Mielikuvitus saa paremmat siivet, kun katsoo keskustelua siitä että luovutaan aseita tai joistain asejärjestelmistä.

Olen kyllä täysin samaa mieltä, että on järjetöntä, kun libanonilainen pikkupoika menettää jalkansa pari vuotta vanhaan siroteammukseen. Voiko enää typerämpää ja julmempaa tapahtumaa olla. Siinä räjähdyksessä kaikki ovat häviäjiä. Ei ammuksen täytyisi olla enää aktiivinen. Toisaalta miksi niitä täytyi kylvää sinne, eikö ampujaa pitäisi rangaista? Pitääkö suomalaista puolustuspolitiikkaa todella tehdä sen perusteella, että joku rikollinen käyttää asetta väärin jossain päin maailmaa? Rynnäkkökiväärillä ammutaan päivittäin siviilejä, pitäisikö Suomen luopua niistä samasta syistä kuin siroteammuksista? Tällaisen elämäntuskan ottaminen ei ole enää tervettä. Kaikkia rikollisia pitää rangaista. Mutta ei rankaisemalla lähinnä itseään.

Jos Suomi liittyisi sopimukseen ja Venäjä ei, niin Pentikäisen ja Rajalan kuvaama esimerkki metsistä täynnä ammuksia voisi edelleen tapahtua. Olisiko maailma todella parempi paikka ilman suomalaisia siroiteammuksia. Onko artikkelissa ihan kaikki muukaan kohdallaan? Vaikka olen Pentikäisen ja Rajalan perustavoitteesta samaa mieltä, niin valitut keinot ovat julmia meille itsellemme. Se että ne onneksi ovat kaukaisia, ei tarkoita etteivät ne olisi hyvinkin todellisia ja mahdollisia.

Toivoisin että Pentikäinen ja Rajala kirjoittavat seuraavaksi, millä aseilla he olisivat valmiit puolustamaan itseään ja Suomea tarpeen vaatiessa. Vai pitäisikö meidän jättää jäähyväiset kaikille aseille?

Onpa hölmösti toteutettu keskustelupalsta.

Olkaa ystävällisiä ja muuttakaa hieman tekniikkaa. Edellinen kirjoitus meni aivan mössöksi, koska palstanne tekniikka on huono. Kyllä kommentoijalle voi helposti jättää vapauden käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa ja kopioda tekstinsä palstalle. Nykyinen tekniikkanne ei tätä tue ja se on lähinnä ikävää.

Keskustelupalstan tekniikka on vanhanaikainen. Uudistusehdotuksia otetaan mieluusti vastaan. Kiitos siis yllä olevasta kommentista.

PV:n komentaja ja muut,jotka suunnittelevat Suomen puolustusta eivät ole rikollisia vaan vastuullisia ihmisiä, jotka takaavat Suomen olemassaolon. Jättäkää ammattimiesten hommat ammattimiehille. Politiikka on poliitikkojen hommaa ja he unohtavat olevansa amatöörejä kovin monessa asiassa.

”Rypälepommit,” joilla kirjoittajat kai tarkoittavat kranaatteja, siis (1) tappavat, (2) aiheuttavat köhyyttä ja (3) vievät ”rikkaan Suomen” maineen. Sota tekee sitä kaikkea, ydinase on aseista vaarallisin. Muita käytetään tarpeen mukaan. Esim. Georgia lienee käytti äsken muutaman rypälekranaatin, joihin Venäjä vastasi monta kertaa suuremmalla määrällä tavallisia kranaatteja. Eikö kirjoitajien tulisi kokea tämä ero ennen arvioita, ettei maine menisi. Eli koko aseargumentoinnissa ei ole mieltä. Ei sitä ollut miinakieltoon menossakaan. Kirjoittajia voi ymmärtää, jos he ovat osakkaina jossakin hämärässä malmijutussa Afrikassa. Niitä miinat häiritsevät pahasti, koska niiden avulla miliisi pystyy puolustamaan jopa köyhiä kyliä. Eikö kirjoittajien tulisi mennä ja kokea tämäkin todellisuus?

rypäleasesopimuksen allekirjoittamattomuudessa on kyse nimenomaan Suomen puolustuskyvystä, sen uskottavuudesta. Missä maantieteessä herrat AP ja PR elävät jossitellessaan Suomen omien sotien seurauksia rypäleaseiden käytön pohjalta? Petsamo, Salla ja Karjalan kannas menetettiin jo v 1944 ja hyvin siitäkin on toivuttu.ne maamme entiset osat ovat kyllä rappiolla mutta ihan muista syistä kuin sinne jääneestä sotaromusta. Kenraali Sutelan muistelmista käy selville miten suomalaiset pioneerit velvoitettiin paikan päälle miinakarttoineen jotta enempiä tappioita ei aselevon jälkeen tulisi.

Katselin viime kesänä poikani ja yli kahdentuhannen muun nuoren sotilasvalatilaisuutta Vekaranjärvellä.Mieleeni tuli kysymyksiä: Miksi Suomen poliittinen johto haluaa ottaa meiltä pois puhtaasti puolustukselliset aseet – kuten jalkaväkimiinat? Kuinka moni lapsi tai muu siviili on haavoittunut Suomen puolustusvoimien asentamista miinoista? Paljain käsinkö nämä untuvikot joutuvat loppujen lopuksi maata puolustamaan? Ja vain sen takia, etteivät Suomen poliittiset johtajat kestä pientä kritiikkiä kansainvälisissä kokouksissa (tämä kritiikkihän on ainoa asia, joka on esitetty syyksi miinoista luopumiselle ja moitteita ovat esittäneet sellaisten maiden edustajat, joiden maantieteellinen asema on aivan toinen kuin meidän) Eikö olisi parempi vaihtaa kokousedustajat sellaisiin, jotka kestävät kritiikkiä ja osaavat perustella Suomen asemaa sellaisen maan naapurina, josta ei ehkä sataan vuoteen tule aitoa demokratiaa ja jolla ei näytä olevan vaikeuksia keksiä syitä puuttua asevoimin itsenäisten naapurimaiden sisäisiin asioihin.

Mielestäni Pentikäinen ja Rajala kirjoittivat vastuuttoman artikkelin. Toki sekä rypäleaseet että jalkaväkimiinat ovat inhottavia aseita, mutta samoin on vastenmielinen se tilanne, jossa niitä mahdollisesti joudutaan käyttämään.

Ainoa vaihtoehto tälle asialle on Naton turvatakuut. On turhaa rimpuilla sitä vastaan ja keksiä kaikenlaisia venkoiluja. Suomen on turha edes yrittää välttää Naton turvatakuita, jos haluamme olla itsenäinen valtio.

Voisikohan ajatella, että kiellettäisiinkin kaikki kalashnikovit?

Kiitokset Juha Koskelle erinomaisesta tekstistä. Juuri näin asia on.
Aristokraatti, lue ev Nordbergin kirja Suomi, Eurooppa, Nato ja Venäjä. Se on julma analyysi siitä, mitä Naton turvatakuu todellisuudessa on. Käytännössä sama on saatavina ilman jäsenyyttä, normaalien ulkopol suhteiden avulla – jos ne ovat kunnossa.
Kommentoija: miksei yksin tein killetä sotaa? Tai väkivaltaa yleensä?

Huomasin muuten, että Pentikäinen ja Rajala eivät ole vaivautuneet osallistumaan keskusteluun.

Kuinka Pentikäinen ja Rajala ajattelevat estää maahan tunkeutumisen: käsilaukuilla huiskimallako?
– Mistä näitä haihattelijoita aina löytyy?

Ne on lahjottu ja niille on luvattu valtaa uudessa venäjän hallitsemassa suomessa.