Pelkkä englanti ei riitä – kielellä on muukin kuin välinearvo

Mielipide 6.6.2010 12:00

Uusien ylioppilaiden kielivalikoima ei kummoiselta näytä. Suomen toivoista vain joka kolmas osaa jotain muuta vierasta kieltä englannin lisäksi – tai vaihtoehtoisesti kolme neljästä osaa englantia, neljäsosa jotain muuta vierasta kieltä; tämä ei käy tilastosta ilmi.

Lohduttomalta näyttää suomalaisten kielitaidon kirjo.

Kevään 2009 ylioppilaskirjoitustilastoista voi laskea yhteen sekä pitkän että lyhyen kielen kirjoittaneet: englannin kirjoitti 17 812 opiskelijaa, saksan 3 091, ranskan 1 798, espanjan 734, venäjän 557, italian 130, latinan 64 ja portugalin 11 opiskelijaa (kotimaisia lukuun ottamatta kaikki kirjoitetut kielet). Jos muut paitsi englannin kirjoittaneet lasketaan yhteen, saadaan tulokseksi 6 385 eli 36 prosenttia englannin kirjoittaneiden määrästä.

Näyttää, että Suomessa kuvitellaan englannilla asioiden hoituvan. Kielellä nähdään pelkkä välinearvo.

Kielellä on monta tehtävää, joista vain yksi on välineenä toimiminen: kielen avulla kommunikaatio toimii ja merkityksiä välitetään puhujalta toiselle, tehdään asioita. Kieli mahdollistaa ajatustenvaihdon ja perinteensiirron. Sen avulla vaikutetaan, saadaan toinen tuntemaan ja tekemään.

Kieli voi olla myös keino ilmaista itseään, tuoda esiin tuskaa tai rakkautta tai luoda maailmoja. Kieli voi olla peli. Sen sääntöjä kaivellaan. Kielellä leikitellään ja osoitetaan ryhmään kuuluvuutta. Koska puhun näin, kuulun teihin. Kielellä luodaan identiteetti. Se ylläpitää suhteita.

Vierasta kieltäkin voi opiskella monesta syystä. Moni opiskelee sitä työkaluna. Kielen opittuaan ajattelee käyttävänsä sitä: tarvitsevansa sitä työssään, käyttävänsä matkoilla tai opiskelevansa sen avulla jotakin. Tällöin kieli on väline jonkin muun asian saavuttamiseen.

Väylänä kieli toimii silloin, kun sen avulla päästään käsiksi vieraaseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Osaamatta kieltä on riippuvainen toisen käden tiedoista ja analyyseistä. Jos osaa kieltä, voi itse seurata, mitä muunkielisessä kulttuurissa tapahtuu, mistä ja miten puhutaan, ja voi jopa itse osallistua keskusteluun netissä tai muualla. Vieraan kielen osaaminen avaa erilaisen tavan ajatella.

Vierasta kieltä voi opiskella pelinä. Mitä sääntöjä kielessä on, jotta se toimii? Eläkeikään jo yltänyt käy kielitunneilla pitääkseen ajattelunsa notkeana.
Kieli on väline, väylä, peli – mitä milloinkin ja mitä kellekin.

Kielen asema nykymaailmassa on yhä merkittävämpi. Yhä useammissa ammateissa toimitaan lähinnä kielen varassa. Kieltä myös aktiivisesti käytetään ja käsitellään yhä enemmän. Monipuolisen kielitaidon – myös vivahteikkaan äidinkielen osaamisen – lisäksi kielitietoisuus olisi yhä tärkeämpää. Miten kielellä osataan vaikuttaa ja miten minuun yritetään vaikuttaa?

Kielitietoisuus on saatava tyydyttävälle tasolle. Tämä tapahtuu paitsi koulujen äidinkielentunneilla myös ministeriöissä ja yliopistoissa – onko opetuksenkaan oltava englanniksi? Kielentutkimuksen – perustutkimuksen – arvoa ei pidä unohtaa.

Suomi elää yhteyksistään muuhun maailmaan. Ei riitä, että jotkut etuoikeutetut hallitsevat niitä, vaan merkittävän osan ikäluokasta tulee pystyä kommunikoimaan muun maailman kanssa myös kulttuurisesti.

Millään maalla ei ole aineellisesti muttei etenkään henkisesti varaa sulkeutua. Viimeaikainen maahanmuuttokeskustelu jo näyttää avarakatseisuuden tilan maassamme. Kielten oppiminen ei koskaan kavenna katsantoa.

Vanhemmat on saatava vakuuttuneiksi siitä, että lasten kannattaa aloittaa koulussa jollain muulla kielellä kuin englannilla. Englanti on niin voimakkaasti läsnä arjessamme, että koulukas sen oppii kunnollisesti, vaikka se vasta toisena vieraana kielenä tulisikin. Mutta ensin tulisi päättäjien se ymmärtää: pelkkä englanti ei riitä. Kaikkia kieliä tarvitaan.

Teksti Meri Larjavaara
Kirjoittaja on ranskan kielen professori Åbo Akademissa.