Pekkala: Muutokset yllättävät aina

SKnetin toimitus
Mielipide 17.7.2008 12:00

Ruoan ja öljyn hinnan nousulle haetaan kiihkeästi selityksiä. Mutta nyt kannattaa ajatella, mikä voisi yllättää seuraavaksi. Valmistautuminen voisi auttaa, arvelee Suomen kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala kolumnissaan.

Seuraavassa otteita Pekkalan kirjoituksesta (SK 29/2008; ilm. 18.7.2008):

Vuosituhannen alun jälkeen olemme saaneet nauttia kepeästä ja kuplivasta nousukaudesta. On tuntunut siltä, että viimeinkin maailman talous on löytänyt vakaan ja selkeän kasvu-uran. Kuluttajien ja yrityselämän luottamus talouden kehitykseen on ollut syvää ja vakaata.

Ja sitten yhtäkkiä rauha järkkyi. Kuvaan tuli toimintaympäristön muutos ärhäkkäämpänä kuin missään suunnitelmissa osattiin olettaa.

Muutos ei ollut enää klisee, vaan totista totta. Nyt näyttää jopa siltä, että paluutta rentoon ja optimistiseen kasvukauteen ei ole.

Tilanne alkoi muuttua reilu vuosi sitten, kun yllätykseksi ruoan hinta lähti kovaan nousuun. Silloin oli vasta totuttu siihen, että vain raaka-aineiden piti olla kalliita.

Media alkoi etsiä syitä ruoan hintaan ja sehän löytyi: kiinalaiset olivat alkaneet syödä paremmin. Samoin tekivät myös muiden maiden entiset köyhät, joilla olikin nyt siihen varaa.

Vuosi sitten alettiin ymmärtää, että myös öljy kallistuu.

Sen hinta on vain kivunnut yhä korkeammalle. Vielä pari kuukautta sitten 200 dollarin hintaa barrelilta pidettiin utopistisena, enää ei pidetä.

Venäläinen Gazprom on arvioinut, että ensi vuoden aikana hinta nousee 250 dollariin. Nyt sekin tuntuu mahdolliselta.

*

Viisi vuotta olemme saaneet nauttia myös globalisaation hedelmistä: tuotantoa on siirretty halvan työvoimakustannuksen maihin. Vaikka hyödykkeiden hinnat ovat olleet nousussa, yhä massiivisempi tuotannon siirtyminen halpamaihin on peittänyt alleen salakavalan hintojen nousun.

Nyt globalisaatiosta on otettu löysät pois. Halvan tuotannon maissa on yhä vaikeampi saada aikaan pikavoittoja. Hintojen kohoaminen iskee talouteen yhä suuremmalla voimalla.

Tämä historia tunnetaan. Koska talous on monimutkainen peli, joka tuottaa yllätyksiä, on syytä kysyä, mitä seuraavaksi tapahtuu? Mikä meidät seuraavaksi yllättää ja saa sanomaan, että olisihan tämä pitänyt nähdä.

Muutama arvaus. Mikä voisi nousta ruoan hinnan jälkeen? Vaatteet, ja ainakin ne vaatteet, joita valmistetaan halpamaissa. Niissä elintaso nousee ja kysyntä kasvaa, joten tuntuu järjelliseltä, että myös vaatteiden hinta nousee.

Sitten ovat jonossa kestokulutustavarat. Jo nyt kuulee, että Kiinassa tuotettujen kulutustavaroiden hinnat ovat USA:n markkinoilla nousussa.

Öljypohjaisten raaka-aineiden valmistajat ovat myös tekemässä tuntuvia hinnankorotuksia.

*

Entä Venäjä? Kukaan ei tiedä. Jos huonosti käy, niin huonosti käy. Jos hyvin käy, siellä voi syntyä vaikka kuinka paljon uusia mahdollisuuksia, vaikkapa suomalaiselle konepajateollisuudelle. Ja muulle teollisuudelle. Tämä toimintaympäristön muutos on yksi vaikeimmista arvata, mutta voi ravistaa Suomea kuin hurja koski ajopuuta. Halusimme tai emme, Venäjän pienetkin liikkeet tuntuvat Suomessa.

Kun pohjoismainen pörssi perustettiin, arveltiin, että vain suurimmat suomalaisyhtiöt kiinnostavat muissa maissa. Näin kävikin. Nyt pörssit ryhmittyvät uudelleen, ja vielä suurempi pelko on se, että vain muutama suomalaisyhtiö on kansainvälisesti kiinnostava edes sen vertaa kuin pohjoismaisessa yhteisössä.

Miten käy lukuisten muiden listattujen suomalaisyritysten ja miten käy suomalaisen piensijoittajan?

Markkinapaikka, jossa yrityksen arvo noteerataan päivittäin, on olennainen osa toimivaa elinkeinoelämää.
Voi olla, että yhtäkkiä keskustellaankin uudelleen suomalaisesta pörssistä.

Keskustelu

Ihmisillä kun on 20 – 30 :n vuoden Asuntolainoja niin yllätys yllätys Asuntojen arvot alenevat ja Korot nousevat. Kunhan kansa siirtyy käyttämään muita kuin Öljyyn perustuvia energian muotoja niin yllätys yllätys ne ovat aivan yhtä kalliita kuin Öljyn käyttäminen.

Immaston lämpeneminen ja öljyn hinnan nousu on ennustettu jo kauan sitten. Nämä asiat olivat yleisesti tunnettuja jo 1980-luvulla. Esimerkistä käyköön vaikkapa Turun yliopiston ympäristönsuojelun oppikirja: ”Aulio: ILMAN SAASTUMINEN JA IMASTONMUUTOKSET (1990)”. Ympäristönsuojelua opiskeltiin tuolloin avoimen yliopiston kursseina kansalais- ja työväenopistoissa kautta koko Suomen niemen. Epämiellyttävät tosiasiat eivät vain ole poliitikkoja ja kaikkia äänestäjiä miellyttäneet ja ne on torjuttu. Yleisönosastojen kirjoittelusta päätellen ilmaston lämpenemiseen eivät tällaisena kesänä vieläkään kaikki usko.

Venäjän puutullit eivät ole yllättäneet. Jo 1980-luvulla maamme suurimman puunhankkijan toimitusjohtaja varoitteli Neuvostoliiton raakapuuvirtojen epävarmuudeta. Silloisen Neuvostoliiton enempää kuin nykyisen Venäjänkään intressinä ei ole toimia raaka-aineiden vaan jalosteiden viejänä.
Ainakaan metsäteollisuudelle Venäjän tuontitullit eivät ole tulleet yllätyksenä, investoinnit on jo kauan ohjattu pääosin muualle kuin Suomeen. Tuontitullit ovat ehkä yllättäneet eräät poliitikkomme, jotka nyt keräilevät ”irtopisteitä”.
Mitenkähän käy Itämeren kaasuputken toimitusvarmuuden? Koetaanko siinä yllätyksiä?