Pekkala: HUS näyttää mallia muutosjohtamisessa

SKnetin toimitus
Mielipide 25.4.2008 06:41

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kuplii voimakasta tyytymättömyyttä uuteen johtamismalliin. Lääkäreitä ei juuri kuunnella.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS on massiivinen laitos. Henkilömäärällä mitattuna se on Suomen neljänneksi suurin työnantaja ja kunnallisella puolella toiseksi suurin.

HUSin alueella on 1,5 miljoonaa ihmistä. Se vastaa kolmasosasta koko maan keskus- ja aluesairaaloiden antamasta hoidosta.
Siksi on mielenkiintoista, että tämä laitos on valikoitunut julkisen sektorin muutosjohtamisen koekentäksi.

Kun jättiläismäinen sairaanhoitopiiri perustettiin, HUSin ongelmista kirjoitettiin paljon ja näyttävästi; jonot olivat pitkiä, budjetit ylittyivät ja kunnat hermostuivat.

Huonosta johtamisesta arvosteltiin poliitikkoja ja lääkärikuntaa. Alkoi herätä ajatus, että jos kerran lääkärit eivät saa HUSia kuntoon, johtamisen ammattilaiset saavat.

Oli syntynyt epäilys siitä, että lääkärit suojelevat mustasukkaisesti omaa ammattikuntaansa eivätkä salli kenenkään puuttua sen asioihin. Lääkärien bunkkerit haluttiin räjäyttää hajalle ja päästä käsiksi sairaaloiden johtamiseen.

Hyökkäyksen operatiiviseksi johtajaksi eli HUSin toimitusjohtajaksi valittiin Kari Nenonen. Hän oli sosiaalidemokraattien löytö ja tuli tehtävään Oulun kaupungin johtajan paikalta.

HUS on nyt elänyt lähes kaksi vuotta Nenosen aikaa.

Fakta-lehden haastattelussa Nenonen sanoo, että muutoksen pitäisi näkyä kolmessa vuodessa ja hänellä on kuusi vuotta aikaa viedä muutos tavoitteisiin asti.

Ensimmäiseksi tehtäväkseen hän on asettanut HUSin talouden tasapainottamisen. Toiseksi tärkein asia sairaanhoitopiirissä on johtaminen. Nenonen onkin muuttanut sairaanhoitopiirin johtamista tuntuvasti.

Strategiasta vastaavaksi varatoimitusjohtajaksi hän on valinnut maa- ja metsätieteen maisterin Juha Ojalan. Lääketieteellisesti orientoituneessa maailmassa Ojalan alku on ollut vaikea.

Hänen valintansa noudattaa Nenosen periaatetta, että korkeakoulututkinto riittää sairaanhoitopiirin vaativiinkin johtotehtäviin.
Voi olla, että niin on järkevääkin. Voi olla, että lääkärit kapinoivat tätä vastaan turhaan.

Olennaisinta olisi saada lääkärikunta kuitenkin muutokseen mukaan. Nyt on kuitenkin noussut raja lääketieteellisen osaamisen ja maallikkojohtamisen välille.

HUSin johtamisongelma tiivistyy siihen, miten asiantuntijaorganisaatiota voi johtaa vain strategian kautta eli ylhäältä alas. Se näyttää olevan vaikeaa.

Huippuammattilaisten johtaminen vaatii nöyryyttä ja kykyä ymmärtää syvällisesti heidän työtään. Se voi olla raskaskin tie, joka vaatii keskusteluja, kuuntelua ja keskittymistä.

HUSissa on lääkäreitä noin 2500. Joukossa on myös paljon kokeneita ammattilaisia, jotka ovat alansa huippuja. Pulmaksi näyttää muodostuvan se, että heitä ei juuri kuunnella. Pinnan alla kupli voimakasta tyytymättömyyttä uuteen johtamismalliin.

Ulkopuoliselle jää sellainen tunne, että ei-lääketieteellinen johto ei ole kyennyt saavuttamaan lääketieteellisen henkilöstön luottamusta. Ei ainakaan kaikkien.

Lääketieteen edustajia ärsyttää myös se, että heidän tehtäviinsä valitaan henkilöt pitkän valintaprosessin ja testien kautta, mutta valintaperiaatteet unohtuvat saman tien, kun nimitetään uusia henkilöitä palvelutuotantoon ja tukipalveluihin.

Muutoksessa epäilykset heräävät helposti.

Osa HUSia on HYKS, Helsingin yliopistollinen keskussairaala. Yliopistokin on valpastunut ja seuraa tarkasti HYKSin lääketieteellistä asiantuntemusta lääkäreiden koulutuksessa.

Viime viikolla oli HUSin hallituksen kokous. Siellä on ilmeisesti alettu myös pohtia, missä vaiheessa organisaatiomuutos on.
Puolitoista vuotta on kulunut, mutta kovin paljon ei asioita ole tapahtunut. On puhuttu tilaaja-tuottaja-mallista, mutta se ei kuitenkaan vielä arjessa toimi.

Yksi uusista ideoista on ollut liikelaitosten perustaminen. Niitä ovat muun muassa HUS-Apteekki, HUS-Desiko ja HUS-röntgen.
Liikelaitokset ovat nykyaikana kovassa vastatuulessa. Ensiksikin EU on niitä kohtaan todella nihkeä ja toiseksi tiedämme pelkästään tapauksia, joissa ne nostavat asiakkaiden kustannuksia eivätkä laske niitä.

Sinänsä julkisella sektorilla palveluiden hinnoittelun läpinäkyvyys on hyvä. Sen sijaan entistä korkeammat hinnat eivät ole.
Jokaisessa organisaatiossa tiedetään, että yksiköt, jotka eivät ole normaalissa kilpailussa, nostavat aina hintoja toisten kustannuksella.

HUS ei tee poikkeusta. Sairaanhoitopiirin sisällä liikelaitosten palveluiden käyttäjät ovat katsoneet hämmentyneinä kohoavia kustannuksia, jotka puolestaan leikkaavat toimintamenoja.

Ison sairaanhoitopiirin johtaminen on vaikeaa tai järjettömän vaikeaa. Pelkästään sairaanhoitajien ja lääkäreiden joustamattomat työehtosopimukset johtavat siihen, että leikkauksia ei voi tehdä riittävästi päivässä.

Jos heidän työpäivänsä voisi jatkua joustavasti, myös leikkauksia voitaisiin tehdä enemmän. Työaikajärjestelyillä voitaisiin HUSissa tehdä eräiden arvioiden mukaan jopa 30 prosenttia enemmän leikkauksia kuin nyt.

Jonot purkautuisivat, työvoima ja leikkaussalit olisivat tehokkaassa käytössä eikä samojen lääkäreiden tarvitsisi siirtyä vuoron päätyttyä yksityiselle puolelle töihin.

Asia hoituisi kansantalouden näkökulmasta pienillä lisäpalkkiolla lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle.

Nyt taitaa olla vain niin, että tällainen olisi vain potilaiden etu. Jos se olisi muidenkin etu, järjestely olisi jo toteutettu.

Tai: nyt lääkärit ja sairaanhoitajat tekevät noin 40 prosenttia työajastaan konttoritöitä tai avustavia töitä. Voisihan tämänkin organisoida toisin ja tehokkuus voisi kasvaa merkittävästi.

Samaan on sorruttu myös muissa organisaatioissa. Suomessa tuntuu jotenkin demokraattiselta, että kallispalkkaiset ihmiset tekevät huonommin palkattua työtä.

Kunnallisvaalit ovat lokakuussa. Paine ratkaista vanhenevan väestön sairaanhoito yhä vähemmällä hoitohenkilöstöllä on oikeasti edessä.

HUS näyttää mallia, millaisella muutoksella tähän haasteeseen vastataan.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kuplii voimakasta tyytymättömyyttä uuteen johtamismalliin. Lääkäreitä ei juuri kuunnella.

Kirjoittaja on Suomen kaupan liiton toimitusjohtaja, joka on aikaisemmin toiminut päätoimittajana eri medioissa.

Teksti Juhani Pekkala
SK 17/2008 (ilm. 25.4.2008)

Keskustelu

Suurten yksiköiden johtaminen on vaativaa työtä.

Husin johtaminen ei varmasti ole helppoa ja siinä haasteita riittää.
Yksi haaste on saada Husin tilat toimimaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Lääkäreiden ja hoitajien työaikoja pitäisi muuttaa joustavammiksi. Ehkä tilojen järkevämpi käyttö ei onnistu sen vuoksi, että työajat ovat joustamattomat ja hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi.

Tällä Kari Nenosella ei itse asiassa ole mitään omakohtaista kokemusta ”yrityselämän” johtamisesta.

Nenosen työura lyhykäisyydessään.
-Ministeri Matti Puhakan avustaja
-erilaisia työtehtäviä Oulun kaupungin palveluksessa
-valittiin 1999 Oulun kaupunginjohtajaksi, sitä ennen ehti olla yhden kuukauden elinkeinojohtajana

Eli kaikki kokemus kunnalishallinnon alueelta ja sitten puhuu tuovansa liikkeenjohdollista kokemusta ja muutosta

Muutosjohtamisella saattohoitoon.

Hus on jo kasvanut liian suureksi. Ammattitaitoon ja empatiaan perustuvaan ihmisten hoitamiseen ei voi suoraviivaisesti soveltaa samoja sääntöjä kuin esimerkiksi matkapuhelinbisnekseen tai kaupungin johtamiseen. Kun peliin ja vielä sotketaan politiikka ja keitosta hämmennetään hybriksellä, lopputulos alkaa hahmottua.

Pysykää terveinä!