Pekkala: Hus läksyttää uusia kuntapäättäjiä

SKnetin toimitus
Mielipide 31.10.2008 14:10

Hus perui massiivisen organisaatiouudistuksen. Uusien kuntapäättäjien kannattaa ottaa oppi vakavasti: vanhoja rakenteita on pakko uudistaa, mutta kaikkea ei voi heittää romukoppaan.

SK netti julkaisee otteita Juhani Pekkalan kolumnista, joka julkaistaan tämän viikon Suomen Kuvalehdessä (ilm. 31.10.2008).

Husin organisaatiouudistus törmäsi alkusyksystä henkilöstön kivenkovaan vastustukseen. Toimitusjohtaja Kari Nenonen juoksi niin kovaa henkilöstömuuriin, että ei ole taitanut toipua vieläkään. Ihme, että hän on vielä virassaan.

Siihen voi olla kyllä omat syynsä. Ääneen epäillään, että hänen johtajasopimuksensa on niin hyvä, että sairaalalla ei ole varaa antaa hänelle potkuja.

Vielä ihmeellisempää on, että strategiajohtaja Juha Ojala ja varatoimitusjohtaja Seppo Kivinen saavat jatkaa, vaikka käytännössä heille on jo osoitettu ovea.

Jos nykyinen hallitus ei siivoa heitä pois, sen tekee varmasti kuntavaalien jälkeen valittava uusi hallitus.

Koko katastrofin taustalla on Nenosen ja Ojalan suunnittelema uusi Husin strategia. Kirjoitin Husin henkilöstön kovasta vastustuksesta huhtikuussa. Meni kuitenkin elokuuhun ennen kuin terveydenhoitohenkilöstön vastustus sai sellaiset mitat, että hallituksenkin oli pakko kuunnella sitä.

Pahoin puuroutunutta päätöksentekoa kuvaa hyvin se, että ratkaisevasta hallituksen kokouksesta tehtiin kolme eri tiedotetta, ja vasta viimeinen vastasi hallituksen päätöksiä.

Husin uuden strategian piti olla vallankumous suomalaisessa sairaalajärjestelmässä. Sitä se olikin, mutta vääränlainen. Se perustui ajatukseen, että kuka tahansa voi johtaa lääketieteellistä organisaatiota.

Lopullisesti Husissa räjähti, kun johto ajoi läpi uuden organisaatiomallin, josta oli ruksattu punakynällä ylilääkärit ja ylihoitajat. Nenonen ei halunnut titteleitä, jotka alkavat yli-sanalla, vaan resurssi- ja palvelualkuisia johtajia.

Tätä henkilöstö ei sietänyt. Eikä se sietänyt ostaja- ja tuottajamallia. Lääkäreiden oli vaikea ymmärtää, miksi heidän pitää neuvotella jonkun kanssa resursseista, kun potilas tarvitsee kiireellistä hoitoa.

Husiin luotiin useita liikelaitoksia, joiden piti laskea kustannuksia. Kustannukset ovat kuitenkin selkeästi nousseet.

Professoritasoisten lääkärien oli vaikea sietää sitäkin, että he joutuivat pitkiin soveltuvuustesteihin hakiessaan omia tehtäviään. Samaan aikaan kehitysjohtajaksi palkattiin 72 hakijan joukosta henkilö, joka tunsi Oulun ajoilta Nenosen ja Ojalan. Hän kävi kyllä testeissä, mutta Ojala haastatteli hänet.

Suomessa on kaikesta huolimatta kansainvälisestikin mitattuna tehokas sairaanhoito, varsinkin erikoissairaanhoito. Kansalaisilla voi kuitenkin olla monenlaisia kokemuksia terveyskeskusten tasosta.

Suomessa lääkäreiden valtakin on edelleen suuri. Vaikka lääkärikunta ottikin voiton Husissa maallikkouudistajista, se ei tarkoita, etteikö terveydenhoidossa pitäisi tehdä uudistuksia.

Se ei tarkoita sitäkään, etteikö lääkärien valtaan pitäisi puuttua tietyssä tilanteessa. Edelleen lääkäri voi yksin päättää mitä ja miten hän hoitaa potilasta. Hän voi ryhtyä leikkaukseen, vaikka siihen ei olisi edellytyksiäkään.

Silti on oikein kysyä, onko kapina ollut ammattitaidostaan arkojen lääkäreiden kapina? Varmasti osaksi, mutta se ei selitä reaktion rajuutta.

Jotain erityistä Nenonen ja Ojala ovat kyenneet tekemään. Esimerkiksi Ojalan toteamuksesta, että täällä ei tarvita lääketiedettä vaan järkeä, on tullut klassikko Husin käytävillä.

Kunnallisvaalien jälkeen valitaan Husille uusi hallitus. Ja nyt sen tehtävä on todella tärkeä. Sen pitää oikeasti näyttää suuntaa Suomen terveydenhuollolle. Eduskunnalla on myös tärkeä rooli. Se saa esityksen uudesta terveydenhuoltolaista.

Suomi jaetaan viiteen alueeseen, jotka vastaavat erikoissairaanhoidosta. Myös potilaan valinnanvapautta halutaan kasvattaa. Hän voi valita, mihin sairaalaan hän haluaa alueen sisällä mennä. Tavoite on myös, että erikoissairaanhoito on lähempänä tavallisia terveyskeskuksia, jotka pystyvät näin paremmin antamaan vaativampaakin hoitoa.

Uusien kuntapäättäjien kannattaa muistaa, että terveydenhoidon tehokkuustalkoot eivät lopu tähän. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos siihen ei oteta mukaan alansa tuntevia ammattilaisia.

Muutoksen johtamisessa ei voi arkailla, mutta ylimielisyys on varma haaksirikko. Harvoin organisaatiossa on aivan kaikki tehty aivan väärin.

Kirjoittaja on Suomen kaupan liiton toimitusjohtaja, joka on aikaisemmin toiminut päätoimittajana eri medioissa.

Teksti
Juhani Pekkala
SK 44/2008 (ilm. 31.10.2008)

Keskustelu

Hei,
Mihin perustuu kirjoittajan ”VARMUUS” sanoessaan: ”Silti on oikein kysyä, onko kapina ollut ammattitaidostaan arkojen lääkäreiden kapina? Varmasti osaksi, mutta se ei selitä reaktion rajuutta.”
Sisäpiirin tietojen mukaan HUS-taistelussa esille nousseet lääkärit ovat aikaisemmistakin toiminnoistaan tulleet tutuksi nimeenoman rohkeina sekä ammatiltaan että yhteiskunnallisesti.

”Edelleen lääkäri voi yksin päättää mitä ja miten hän hoitaa potilasta. Hän voi ryhtyä leikkaukseen, vaikka siihen ei olisi edellytyksiäkään.”

Juuri tämän takia sairaalassa on perinteinen vastuullinen ylilääkärijärjestelmä, minkä Nenonen ja kumppanit yrittivät romuttaa. Ylilääkärin tehtävänä on huolehtia, että kirjoittajan mainitsemaa toimintaa ei tapahdu ja hän vastaa kaikista alaistensa tekemisistä. Jotta ylilääkäri pystyisi tehtäväänsä, hänen tulee olla ammatillisesti ja tieteellisesti pätevä. Nenosen ajama strategia poisti johtajilta ammatilliset ja tieteelliset pätevyysvaatimukset.

Miksi lääkäreitä pidetään lähtökohtaisesti ja yleistäen huonoina johtajina? Ei kai lääkärikoulu uudelleenohjelmoi lääkäriksi valmistuvia niin, ettei kukaan heistä eikä missään olosuhteissa koskaan ole eikä tule olemaan hyvä johtaja? Monet johtotehtävissä olevat lääkärit ovat omalla paikallaan riittävän hyviä (eivät kaikki, eihän tämä maailma ole täydellinen).
Huippujohtajat ovat varmasti saaneet hyvän johtajakoulutuksen. Lienee itsestäänselvyys, että johdettava ”ala” ja alaisten osaaminen on oltava hyvin hanskassa. Hyvä johtaja onmm. johdonmukainen, erottaa olennaisen epäolennaisesta, nopea ja selkeä ajatukesjuoksultaan, motivoitunut tehtäväänsä, ahkera, tunnollinen ja rehellinen jne. Lisäksi on suuri joukko ominaisuuksia, jotka kussakin ihmisessä yhdistyvät omalla, persoonallisella tavalla, tehden ihmisestä juuri sen ainutkertaisen ihmisen, kuka hän on.
Tässä keskustelussa en ymmärrä, miksi lääkärit niin kategorisesti leimataan huonoiksi johtajiksi.
Olihan arvostetun tuoreen nobelistimmekin peruskoulutus kansakoulunopettajan!

Nenonen, Ojala, Kivinen on vedetty mukaan ylivoimaiseen tehtävään, jossa ei rahkeet, ei koulutus, ei kokemus eivätkä omat avut riitä. He tulivat ammattijohtajina taloon, kuten heidän valitsemansa häntyrinsäkin, opettamaan ja tekemään fiksummin. Nyt kun vastarinta on/oli kova, yht’äkkiä ollaankin kunnallisen puolen työntekijöitä etuuksineen. Ei ymmärretä ammattijohtajan tavoin ylpeästi lähteä vaan kituutetaan paikallaan. Näillä troikan jäsenillä ei itsellä ole mitään sitoutumista muuhun kuin liturgiseen strategiaan. Toivottavasti he pian, mahdollisimman pian, ovat muualla puuhaamassa ja naureskelevat saneerauksiaan – todelliset sitoutuneet (lääkärit ja hoitajat) paikkaavat haavoja. Se että HUS selviää jotenkuten edelleen, johtuu ainoastaan siitä että sairaalat ovat täynnä työhönsä sitoutuneita jotka kaikesta hallinnon häirinnästä huolimatta tekevät työtään.
Miten tästä eteenpäin- raju purku koko kalliiseen HUS:n hallintoon. Taivas auki, pienet yksiköt toimimaan ilman kallista kontrollia. Läänitkin lopetetaan tarpeettomina, miksi ei sitten tuhatpäistä raskasta hallintoa. Sitoutuneet ammattilaiset tekevät kyllä työtään ilman suuria valvontajoukkoja, ilman etäistä ja käskyttävää johtamista.
Nyt lopettelevan HUS hallituksen, samoin poliittisten taustavoimien, on syytä todeta epäonnistuneensa täysin tehtävissään. Heidän työnsä on ollut suureksi haitaksi sairaalan toiminnalle, ja valitettavasti heidän aiheuttamansa haitta jatkuu vuosia eteenpäin epäonnistuneiden henkilövalintojen ja hallinnollisten uudistusten kuten liikelaitosten muodossa. Kauan kestää ennenkuin unohdus peittää epäonnistumiset, jotka olivat jo toinen merkittävä yritys korjata koko HUS:n perustamisen suurta virhettä.

Harmittaa, hieman. Laatulehti SK on edelleen, mutta jotain vaikuttaa muuttuneen. SK:n ansiokas ja analyyttinen artikkeli Yhdyvaltojen presidentin vaaleista oli loistelias. ”Porsche” Pekkalan mielipide oli jotain muuta. Toivottavasti poikkeama normista, muuten liuku keltaisen lehdistön virtaan on perin vääjäämätön. Ymmärrän lukijakollegoita, joiden mielestä mielipide oli ”oikein hyvä analyysi HUSin nykytilanteesta”. SK ei ymmärtäne meitä, joiden mielestä kansallisesti merkittävästä aiheesta kirjoitetaan nyt jo tavaksi käyneellä kepeydellä ja subjektiivisuuteen viittaavalla otteella. Olenko ainoa lukija, jolle mielide ei antanut yhtään vastausta, mutta jätti muutaman epämielyttävän kysymyksen: millä lähdekriittisillä metodeilla kirjoitus oli luotu ja ennen kaikkea, mikä oli motiivi?

Nenosen tullessa vaikeuksia osattiin odottaa; kapea-alainen kuntamies, joka ei edes yrittänyt oppia ymmärtämään yliopistosairaalaa.Nenonen kai uskoi itsekin kaiken menevän päin v-ua tai tai åt skogen, koska hän valitsi varatoimitusjohtajaksi gynekologin ja metsänhoitajan.

Erinomainen kirjoitus, jossa lopultakin kerrotaan asioista niinkuin ne ovat. Tällä kertaa ei tyydytty toistamaan HUS hallinnon virallista totuutta, kuten edeltävä kirjoittaja olisi ilmeisemmin toivonut. Toivoisin toimittajaa seuraavaksi ottamaan selvää, kuinka paljon hallinnon kulut ovat näillä uudistuksilla nousseet? Kuinka paljon vähemmän nykyjohdon alaisuudessa tutkitaan potilaita ja tehdään leikkauksia (omana tuotantona) sekä kuinka paljon kaiken maailman konsulteille on maksettu. Näiden tietojen luulisi olevan veronmaksajille selvitettävissä. Voi kuitenkin olla , että tietojen hankkiminen ei ole aivan mutkatonta…

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä seuraavista HUS:n strategisista päämääristä ovat erityisen epäonnistuneet:
Talous on ennakoitavissa ja tasapainossa – Asiakaslähtöinen ja vaikuttava erikoissairaanhoito – Uudistuvat palvelut ja rakenteet – Selkeä johtamisjärjestelmä ja huippujohtaminen – Tutkimus-, opetus ja kehittämistyö maailman huippua yhteistyössä yliopiston kanssa – Palvelujen tuottavuuden, vaikuttavuuden ja laadun jatkuva parantaminen liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti – Lisäarvoa tuottava ja läpinäkyvä omistajaohjaus – Alan vetovoimaisin työpaikka.(lähde HUS internet)
Strategiaa on arvosteltu paljon, mutta oikeampi kritiikin kohde saattaa olla johtamisjärjestelmän ja virkanimikkeiden muutosehdotus. Johtamisen muutoksia koettiin jo HYKS sairaanhoitoalueen perustamisen yhteydessä. Silloin ne kuitenkin koskivat suhteellisen pientä osaa henkilöstöstä, joista osa äänesti jaloillaan ja osa tyytyi kohtaloonsa.

Ylläoleva listaus on kuin suoraan eräiden puolueiden vaalilupauksista – kaikkea hyvää kaikille! Ei tarvita miljoonia ulkopuolisille konsulteille aikaansaamaan tällaista listaa. Hoito, tutkimus, asiakaslähtöisyys yms huipputasolla ovat olleet työntekijöille jo aiemmin itsestäänselvyyksiä! On käsittämätöntä, että ulkoa tullut johto sulkeutuu keskenään miettimään pitkäksi aikaa arvoja ja tarjoaa työntekijöille tälläistä – kuvaa vain sitä , kuinka vieraaseeen ympäristöön oulun pojat ovat ajautuneet! Kuka hyvänsä lääkäri olisi 5 minuutissa osannut luetella saman listan. Poliittisen HUS hallituksen tulisi asettaa suunta toimivalle johdolle ja toimivan johdon toteuttaa se. Nyt häntä vie koiraa ja on ajamassa ilmeisesti itse huomaamattaan julkista terveydenhuoltoa kovaa vauhtia alas ilman poliittista päätöstä…
Talouden tasapainottaminen on hankalaa: mitä vähemmän hoidetaan potilaita, sitä vähemmän tulee kuluja ja talous on paremmin balanssissa. Mutta mikä olikaan sairaalan perustehtävä?
Terveydenhuollossa pieni on kaunista: koko HUs hallinto pitäisi supistaa minimiin pieniä yksiköitä kevyesti koordinoivaksi yläportaaksi ja päätösvalta olisi vietävä mahdollisimman alas. Lääkäreille ja muille avaintyöntekijöille olisi tarjottava todellista taloudellista porkkanaa, jolloin asetelma itsessään hioisi rattaat toimivaksi, ylimääräinen työntekijä kun olisi kaikkien palkkapussista pois. Nyt suuntaus on aivan päinvastainen: nykyinen järjestelmä alkaa yhä enemmän muistuttaa itäblokin mallista keskusjohtoista , tehotonta mallia, jossa työntekijälle on se ja sama tekeekö mitään. Jos on ahkera, saa palkinnoksi lisää työtä.

Agronomi Kari Neonen tuli HUSiin ammattijohtajana syrjäyttäen mahdolliset moninverroin ammatillisesti ja tieteellisesti ansioituneemmat sairaalamaailmaa tuntevat muut ehdokkaat. Ammattijohtajalta edellytetään ammattitaitoa. Nenonen toi mukanansa hallintomallin, jota hän ryhtyi toteuttamaan piittamatta henkilökunnan mielipiteistä. Hän sai koko henkilökunnan vastaansa yrittäessään viedä läpi muutostaan. Tällaisesta toiminnasta voidaan tehdä kaksi johtopäätöstä. 1: Jos muutosmalli oli erinomainen, muutoksen ajaja oli ammattitaidoton, koska ei pystynyt muutostaan organisaatioonsa ”myymään”. Ammattitaitoinen johtaja pystyy kyllä hyvät asiat saamaan läpi. 2: Jos malli oli kelvoton, johtaja oli ammattitaidoton tuodessaan kelvotonta mallia edes ehdolle. HUS ei tarvitse ammattitaidottomia johtajia.

Kyllä terveydenhuollon organisaatioiden johtamista sietää tarkastella ja kehittää. Tässäkin keskustelussa liikutaan ihan epäoleellisissa asioissa, kun ei kenelläkään ole tarkempaa tietoa esitetystä johtamismallista, eikä pohdita olisiko asiantuntijaorganisaation johtaminen voinut toimia esitetyllä tavalla. Palvelutuotannon johtajiksi kuitenkin olisivat jääneet lääkärit ja entiset ylihoitajat, työskentelyalueet ja nimikkeet olisivat muuttuneet. Mutta mitään ei rakasteta niin kuin vanhoja nimikkeitä ja vanhoja hierarkioita, mutta ovatko ne tätä päivää??

Eurooppalaisissa ja Pohjoismaisissa vertailuissa HUS ja erityisesti HYKS on tehokkuudessa ja laadussa aivan kärkeä. Toki toimintaa voi edelleen tehostaa ja parantaa, mutta se tuskin tapahtuu bisneskonsulttien ja täysin ilman substanssiosaamista olevien ”huippu”johtajien keksimällä ”uudistusmallilla”, missä pääpaino vaikuttaa olevan vakuuttavassa esiintymisessä ja onttojen korulauseiden esittämisessä. Asiantuntijaorganisaatiota ei voi johtaa ja kehittää ilman vahvaa luottamusta alaisiltaan ja se saavutetaan vain substanssiosaamisella; johtajaksi nimitettäessa luottamus on vain nimittäjillä, johdettavien luottamus on ansaittava. On käsittämätöntä, kuinka mm. Nenonen ja Ojala valitsivat 72 hakijan joukosta nuoren tytön, joka on heidän kaveri Oulusta, kehittämisjohtajaksi ilman minkäänlaista kokemusta erikoisairaanhoidosta. HUS hallituksen olisi pitänyt paremmin valvoa Nenosen ja Ojalan toimia – nyt on vain likapyykin aika, joka ei voi johtaa muuhun kuin koko johdon eroamiseen tai erottamiseen.

HUS:in uuden johdon analyysi johtamisen ongelmista oli väärä. Erikoissairaanhoidossa kaikki merkittävät päätökset liittyvät potilaan hoitoon (tai hoidotta jättämiseen). Hoidon valinnasta tai viipymisestä syntyvät myös kustannukset. Johtajan päätökset liittyvät siis aina potilaan hoidon valintaan. ”Yleisjohtajat” keräävät numeroita ja pitävät kokouksia, jotka vievät suorittavaa henkilökuntaa pois potilaan ääreltä. Hoitamaan jäävät kokemattomimmat lääkärit ja hoitajat. Kustannuksien kasvupainetta pystytään parhaiten estämään oikeilla lääketieteellisillä päätöksillä, jotka tulisi osata tehdä jo ensimmäisen potilaskontaktin aikana. Se vaatii lääkärintyössä kokemuksen hyväksikäyttöä ja osaamista. Potilaan pallottelu useassa paikassa lisää eniten kustannuksia. Heti oikein hoidettu potilas on halvin potilas! Substanssia osaamattomien johtajien lisäämällä byrokratialla on vain lisätty kustannuksia – ja kasvatetaan vielä pitkään jo valittujen uusien johtajien myötä.

Tämä on aivan järkyttää työntekijöiden kannalta. Katsokaa hänen valitsemaansa esikuntaa, kukaan ei ole toimialalta ja tämä on vasta alkua. Ei ole merkitystä 21000 ihmisen työkulttuurilla, arvoilla, kokemuksella eikä ammattitaidolla kun pitää johtaa niin kaikki osaavat johtajat ovat talon ulkopuolelta kukaan HUSsilainen ei ole tarpeeksi pätevä tai ammattitaitoinen tai sopiva. Meillä vasta onkin luutuneet käsitykset kun olemme työnantajaamme palvelleet niin kauan. Nykyiselle toimitusjohtajalle yliopistosairaala on tuotantolaitos täynnä sahanpuruja.
Kallis mies omistajakunnille ja täytyy sanoa että on suomalaisessa yhteiskunnassa ylimääräistä rahaa. Näinä aikoina sitä voi polttaa tuollaisen palkkaamiseen ja virassa pitämiseen ja kuinka paljon hallitus tai sen puheenjohtaja on nähnyt vaivaa ensin ummistamalla silmänsä sitten raottamalla silmiään, että ajatella noinko siitä ajatellaan ja joku päivä silmät ovat kyllä apposen ammollaan niin paljon tämä virassa pitäminen maksaa kaikille maksaville osapuolille veronmaksajat mukaan lukien. Mitä HUS halusi kun hallitus valitsi Laitisen seuraajan? Vahvan osaavan johtajan, vai vanhanaikaisen tilaaja-tuottajamalliinn uskovan saneeraajan? Jos sillä hallitus tulee onnelliseksi niin joutaa vaihtoon sekin. Laskekaapa hinta toimitusjohtajan teoille ja henkilövalinnoille ympärillään. Kuinka toimialalähtöistä osaamista on kerätty ja kuinka paljon maksaa koulutus, matkat ja ollin oppivuodet, että yltävät edes sanostoltaan samalle tasolle kuin johdettavansa. Enempää ei poliittinen päättäjä voisi asemaansa väärinkäyttää kuin rankaisemalla asiantuntijaorganisaatiota tuollaisella nimityksellä ja antamalla mokoman mitäänsanomattoman väärinkäyttää valtaansa erityisesti nimityksissä. Älkää missään kertoko mikä on puoluekanta, hävettävää.

Åt i skogen ja päin v-ua aika hyvä vertaus mh ja gynekologi… Voi herran tähden mitä hölmöilyä ja henkilöstön halveksuntaa.

Ottamatta kantaa HUS-johdon puolesta tai vastaan voi keskustelusta todeta ainakin sen, että sairaalaorganisaatiossa kunnioitetaan kovin paljon omaa osaamista. Saman henkilöstöresurssin työaikaa halutaan kohdistaa potilaan hoitamiseen etulinjassa ja toisaalta vaativaan johtamis- ja esimiestyöhön. Eikö väistämättä jompi kumpi asia jää vähemmälle huomiolle? Entä tuleeko asiantuntijajohtajakaan aina kuulluksi? Jos vertaa erikoissairaanhoidon toimintojen kehittämistä seitsemän vuoden aikana voi todeta, että (kunta)rahan puute on loppujen lopuksi ollut melkoinen ”kehittäjä”, ei niinkään asiantuntijajohto.

On todella harmillista kirjoituksen heikko ja osin täysin asiaton taso. Toivottavasti vastaava ei jatku SK:ssä. Silloinkin, kun kirjoitus on tilattu eräiden valtansa menettämispelossa olevie taholta, on syytä pysyä tosiasioissa ja kirjoittaa sivystyneesti, kuten SK:ssa ontapana. Kovin korkeaa osaamista eikä moraalia hussilaisten kommentit osoita. Kommentteja lukiessa tulee ajatekkeeksi, ettei tuon tasoiselle laumalle kovinkaan osaavaa johtajaa tarvita. Toisaalta tulee ajatelleksi, että tuomoselle laumalle on todellisen ammattijohtajan tarve, joka laittaa sen järjestykeen. Nyt sille on todellinen tilaus taloudellinen tilanne huomioiden. Toivottavasti hallitus ja valtuusto tekevät viisaita päätöksiä, eivätkä ole kovaäänisen vähemistön ohjailtavissa.

Onko niin, että lääketieteen ammattilaiselle kuuleminen tarkoittaa, että tehdään niinkuin hän haluaa, olipa kyse organisaatiotason asiasta tai omaan spesiaaliteettiin liittyvästä asiasta? Sellaisen kuvan saa näistä hussilaisten kommenteista ja Pekkalan kirjoituksesta väistämättä. Jossakin kohtaa ammatti-identiteetissänne lienee tosi iso aukko, kun huuto ja sanankäänteet ovat näin kovat. Mikä muu ammattikunta halveksuu toisen asiantuntijuutta näin julkisesti ja perusteetta? Missä muussa organisaatiossa henkilöstön edustajat haluavat johtaa huutamalla julkisuuden kautta? Tai missä muualla henkilöstö organisoi ns. henkilöstökyselyjä johdon luottamuksen mittauttamiseksi? Ehkä näillä henkilöstön edustajiksi itseään kutsuvilla on tarve johtaa hajoita ja hallitse -periaatteella. Nenosen kaltaiset hyvät johtajat toivottavasti haluavat uudistaa luutunutta terveydenhuoltoamme edelleen. SK:n linja tämän artikkelin myötä on ikävällä tavalla muuttunut huhupuheiden ja panettelunkin pelikentäksi.

Onnittelut sinulle nimimerkki 6kk jonossa odottava. Kommenttisi osui ns. naulankantaan. Yksi julkisen teveydenhuollon suurimmista epäkohdista on kymmeniä vuosia ollut se, miten johtajiksi valikoituminen on tapahtunut ja saanut tapahtua. Nyt vimeinkin on muutoksen aika. Kuulostaa siltä, että suuriäänisillä lääkäreillä ja professooreilla on puuttellinen kotikasvatus. Vai onko median välityksellä julki tullut sivistymättömyys lääkärikoulutuksessa oppiaineena, jolla ammatti-identtiteettiä rakennetaan ja pönkitetään. Mitä luottamuskyselyyn luetettavuuteen tulee, niin aineiston keruumenetelmää ei ainakaan ole lääkärikoulutuksessa opittu. Kyselylomakkeethan jaettiin vain niille, joiden on tiedetty vastaavan halutulla tavalla. Osa vastanneista on on kertoneet, että heitä on pakotettu vastaamaan ja vielä tietyllä tavalla. Heillä ei ole ollut vaihtoehtoa. Yksi HUS:n arvoista on kunnioitamme asiakkaitamme ja toisiamme. Miten tämä näyttäytyy hussilaisten lääkäreiden toiminnassa? Mikä on niiden henkilöiden, jotka itseään hussilaisten edustjaksi kutsuvat, taso?