Pekkala: Hus läksyttää uusia kuntapäättäjiä

Mielipide 31.10.2008 14:10

Hus perui massiivisen organisaatiouudistuksen. Uusien kuntapäättäjien kannattaa ottaa oppi vakavasti: vanhoja rakenteita on pakko uudistaa, mutta kaikkea ei voi heittää romukoppaan.

SK netti julkaisee otteita Juhani Pekkalan kolumnista, joka julkaistaan tämän viikon Suomen Kuvalehdessä (ilm. 31.10.2008).

Husin organisaatiouudistus törmäsi alkusyksystä henkilöstön kivenkovaan vastustukseen. Toimitusjohtaja Kari Nenonen juoksi niin kovaa henkilöstömuuriin, että ei ole taitanut toipua vieläkään. Ihme, että hän on vielä virassaan.

Siihen voi olla kyllä omat syynsä. Ääneen epäillään, että hänen johtajasopimuksensa on niin hyvä, että sairaalalla ei ole varaa antaa hänelle potkuja.

Vielä ihmeellisempää on, että strategiajohtaja Juha Ojala ja varatoimitusjohtaja Seppo Kivinen saavat jatkaa, vaikka käytännössä heille on jo osoitettu ovea.

Jos nykyinen hallitus ei siivoa heitä pois, sen tekee varmasti kuntavaalien jälkeen valittava uusi hallitus.

Koko katastrofin taustalla on Nenosen ja Ojalan suunnittelema uusi Husin strategia. Kirjoitin Husin henkilöstön kovasta vastustuksesta huhtikuussa. Meni kuitenkin elokuuhun ennen kuin terveydenhoitohenkilöstön vastustus sai sellaiset mitat, että hallituksenkin oli pakko kuunnella sitä.

Pahoin puuroutunutta päätöksentekoa kuvaa hyvin se, että ratkaisevasta hallituksen kokouksesta tehtiin kolme eri tiedotetta, ja vasta viimeinen vastasi hallituksen päätöksiä.

Husin uuden strategian piti olla vallankumous suomalaisessa sairaalajärjestelmässä. Sitä se olikin, mutta vääränlainen. Se perustui ajatukseen, että kuka tahansa voi johtaa lääketieteellistä organisaatiota.

Lopullisesti Husissa räjähti, kun johto ajoi läpi uuden organisaatiomallin, josta oli ruksattu punakynällä ylilääkärit ja ylihoitajat. Nenonen ei halunnut titteleitä, jotka alkavat yli-sanalla, vaan resurssi- ja palvelualkuisia johtajia.

Tätä henkilöstö ei sietänyt. Eikä se sietänyt ostaja- ja tuottajamallia. Lääkäreiden oli vaikea ymmärtää, miksi heidän pitää neuvotella jonkun kanssa resursseista, kun potilas tarvitsee kiireellistä hoitoa.

Husiin luotiin useita liikelaitoksia, joiden piti laskea kustannuksia. Kustannukset ovat kuitenkin selkeästi nousseet.

Professoritasoisten lääkärien oli vaikea sietää sitäkin, että he joutuivat pitkiin soveltuvuustesteihin hakiessaan omia tehtäviään. Samaan aikaan kehitysjohtajaksi palkattiin 72 hakijan joukosta henkilö, joka tunsi Oulun ajoilta Nenosen ja Ojalan. Hän kävi kyllä testeissä, mutta Ojala haastatteli hänet.

Suomessa on kaikesta huolimatta kansainvälisestikin mitattuna tehokas sairaanhoito, varsinkin erikoissairaanhoito. Kansalaisilla voi kuitenkin olla monenlaisia kokemuksia terveyskeskusten tasosta.

Suomessa lääkäreiden valtakin on edelleen suuri. Vaikka lääkärikunta ottikin voiton Husissa maallikkouudistajista, se ei tarkoita, etteikö terveydenhoidossa pitäisi tehdä uudistuksia.

Se ei tarkoita sitäkään, etteikö lääkärien valtaan pitäisi puuttua tietyssä tilanteessa. Edelleen lääkäri voi yksin päättää mitä ja miten hän hoitaa potilasta. Hän voi ryhtyä leikkaukseen, vaikka siihen ei olisi edellytyksiäkään.

Silti on oikein kysyä, onko kapina ollut ammattitaidostaan arkojen lääkäreiden kapina? Varmasti osaksi, mutta se ei selitä reaktion rajuutta.

Jotain erityistä Nenonen ja Ojala ovat kyenneet tekemään. Esimerkiksi Ojalan toteamuksesta, että täällä ei tarvita lääketiedettä vaan järkeä, on tullut klassikko Husin käytävillä.

Kunnallisvaalien jälkeen valitaan Husille uusi hallitus. Ja nyt sen tehtävä on todella tärkeä. Sen pitää oikeasti näyttää suuntaa Suomen terveydenhuollolle. Eduskunnalla on myös tärkeä rooli. Se saa esityksen uudesta terveydenhuoltolaista.

Suomi jaetaan viiteen alueeseen, jotka vastaavat erikoissairaanhoidosta. Myös potilaan valinnanvapautta halutaan kasvattaa. Hän voi valita, mihin sairaalaan hän haluaa alueen sisällä mennä. Tavoite on myös, että erikoissairaanhoito on lähempänä tavallisia terveyskeskuksia, jotka pystyvät näin paremmin antamaan vaativampaakin hoitoa.

Uusien kuntapäättäjien kannattaa muistaa, että terveydenhoidon tehokkuustalkoot eivät lopu tähän. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos siihen ei oteta mukaan alansa tuntevia ammattilaisia.

Muutoksen johtamisessa ei voi arkailla, mutta ylimielisyys on varma haaksirikko. Harvoin organisaatiossa on aivan kaikki tehty aivan väärin.

Kirjoittaja on Suomen kaupan liiton toimitusjohtaja, joka on aikaisemmin toiminut päätoimittajana eri medioissa.

Teksti
Juhani Pekkala
SK 44/2008 (ilm. 31.10.2008)

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.