Pekkala: Big Brother on kelvoton esikuva nuorisolle

Mielipide 12.9.2008 04:02

Televisio näyttää pyrkivän yhä hätkähdyttävämpiin ohjelmiin. Seuraavaksi kehitetään vielä rajumpi formaatti, jossa kilpailijat joutuvat osallistumaan vielä paljastavampiin tai hurjempiin tehtäviin.

SK netti julkaisee kokonaan Juhani Pekkalan kolumnin, joka julkaistaan tämän viikon Suomen Kuvalehdessä.

Kun kirjoitan tätä, Big Brotheria on näytetty ensimmäistä viikkoa. Ohjelma herättää varmasti keskustelua tai ainakin sen pitäisi herättää.

Tosi-tv:n tapahtumat on raportoitu MTV3:n verkkosivuilla ja iltapäivälehdissä. Ja mitä niissä kerrotaan: ohjelmaa on tehty vasta muutama päivä ja jo nyt on riittävästi käytetty alkoholia ja harrastettu tavalla tai toisella seksiä.

MTV:n verkkosivut riemuitsivat jo toisena päivänä, että Big Brotherin seksi vetää ja verkkokävijöiden määrä nousee.

Epäilemättä. Milloin seksi ja tirkistely eivät olisi koukuttaneet yleisöä? Vuosikymmenten koeteltu totuus on, että maksutelevisionkin houkuttimina toimivat porno ja urheilu.

Big Brother tulee Subilta, joka on MTV:n omistama nuorille suunnattu kohderyhmäkanava. Big Brother on myös niin sanottu formaattiohjelma, joka on ostettu kansainvälisiltä markkinoilta.

Big Brotheria voi tietysti tarkastella arvovapaana postmodernina teoksena: ihmiset vain ovat tällaisia, kun heidät laitetaan samaan huoneistoon viikkokausiksi eikä siinä sen kummempaa. Erikoista on kuitenkin, että vuosi vuodelta kilpailijat näyttävät olevan yhä rohkeampia ja estottomampia.

Big Brotherin formaatti vaatii tämän. Sen mukaan ohjelmaan valitaan henkilöitä, jotka ovat valmiita melkein mihin vain ja joiden taustat voidaan ”paljastaa” iltapäivälehdissä. Säännönmukaisesti kilpailijoista paljastuu jokin ”yllättävä” asia taustalta juuri ennen ohjelmaa.

Big Brotherin kilpailijoilla täytyy olla kyltymätön halu julkisuuteen ja estottomuus tehdä televisiossa lähes mitä vain.

Televisiokanava voi lähettää kaikkea, mikä on lain sallimaa ja hyvän maun rajoissa. Big Brother luiskahtaa lähes joka jaksossa hyvän maun tuolle puolelle.

Kannattaa muistaa kuitenkin Subin asema. Se on vapaasti saatava digikanava, ja ohjelmaa on jo vuosia markkinoitu erityisesti nuorelle kohderyhmälle. Silläkin uhalla, että tuomitaan moralistiksi, olen sitä mieltä, että ohjelma on kelvoton esikuva nuorisolle.

Voi olla, että nuorison medialukutaito on jo niin hyvin kouliintunut, että heihin ei ohjelman arvomaailma vaikuta. Voi olla, että he tajuavat, ettei Big Brotherista ole esikuvaksi; se on pelkkää viihdettä.

Voi olla myös toisin. Voi syntyä mielikuva, että tavoiteltavaa on kähmiä toisia porealtaassa, käyttää alkoholia ja vapautua, katua aamulla ja avautua. Ja sama uudelleen melkein päivästä toiseen.

Big Brother on iso ilmiö kansainvälisestikin. Se on osa television sellaista tosi-tv-ohjelmistoa, jossa kilpailijoista paljastetaan aina liikaa ja jossa kilpailijat asettuvat alttiiksi lähes häpäisylle.

Ohjelma ei myöskään toimi, jos se ei ole vuosi vuodelta rajumpi. Jos se ei ole sitä, ohjelmasta tulee vain yhdentekevä ajanviete, jonka katsojaluvut kääntyvät laskuun.

Suureksi onneksi Big Brother ei ole television koko kuva. Näyttää siltä, että yleisöt jakautuvat yhä selkeämmin ja televisiosta halutaan myös muuta kuin arvovapaata viihdettä.

Äskettäin julkistettiin tieto, että Ylen TV1 on noussut Suomen katsotuimmaksi kanavaksi. Ykkösen ohjelmista voi olla monta mieltä, mutta tietyllä tavalla kanavan laatu tai ainakin asiallisuus myös puhuttelee suomalaisia.

Olen ollut kymmenen vuotta töissä kaupallisilla televisiokanavilla, vastaavana päätoimittajana MTV3:lla ja Nelosella. En ole suuri Yle-fani. Mielestäni Suomessa on liian suuri ja hallitseva valtion hallitsema radio- ja televisioyhtiö.

Erityisen hankalaa tässä on se, että internetissä Yle kilpailee lupamaksuvaroin yksityisen median kanssa. Yleltä ei voi kieltää verkkotoimintaa, mutta asetelma alleviivaa Ylen ristiriitaista asemaa mediakentässä: se kilpailee verkossa lupamaksuvaroilla suoraan yksityisen median kanssa.

Viime vuonna Yle nappasi kaupalliselta kanavilta koko HBO-tuotannon, joka sisältää lukuisia huippusarjoja. Nyt Yle mainostaa, että sarjat näkee Ylellä ilman katkoja. Onko tämä julkisen palvelun tehtävä? Näyttää ilman katkoja se, minkä yleisö olisi nähnyt muutenkin? Tuskin. Julkisen palvelun pitää näyttää mieluummin sellaista, mitä muuten ei näkisi.

Tilanne ei saisi mennä siihen, että kaupalliset kanavat luovuttavat asiallisuuden markkinajohtajuuden Ylelle, jonka resurssit ovat lupamaksurahoineen muutenkin vahvat.

Tästä seuraa toinen mielenkiintoinen ristiriita: Suomessa televisiossa ei voi kaupallistaa asiallisuutta. Yle hoitaa sen, hyvässä ja pahassa. Kaupalliselle ei jää siellä oikein tilaa, on pakko keskittyä viihteeseen.

Hyvän journalismin kysynnän näkee myös siinä, että suomalainen lehdistö voi hyvin. Tilattavat lehdet menestyvät edelleen taloudellisesti hyvin tai jopa erinomaisesti, vaikka levikit ovat hienoisessa laskussa.

Sen sijaan iltapäivälehdillä on ongelmia. Merkittävä osa sisällöstä on jo netissä, ja sen ovat lukijat huomanneet. Niiden verkkopalvelut ovat kävijämääriltään Suomen suurimpia mutta levikit selvässä laskussa.

Big Brotheria ei ole syytä verrata journalismiin. Se on pelkkää viihdettä, joka on arvomaailmaltaan kyseenalaista.

Ohjelma herättää myös kysymyksen siitä, minkä televisio näkee laajemminkin omaksi tehtäväkseen. Millainen osa yhteiskuntaa se haluaa olla?

Suunta näyttää olevan kuitenkin yhä hätkähdyttävämpiin ohjelmiin. Seuraavaksi kehitetään vielä rajumpi formaatti, jossa kilpailijat joutuvat osallistumaan vielä paljastavampiin tai hurjempiin tehtäviin.

Kuolevista kertova hollantilainen tosi-tv-sarja herätti jokin aika sitten paljon kohua, vaikka ohjelma suhtautui kuoleviin kunnioituksella. Samaan formaattiin perustuvaa ohjelmaa tehdään myös Suomessa. Viimeiset sanani -ohjelma tulee ulos ensi vuonna TV2:sta.

On mielenkiintoista miettiä television tulevaisuutta. Onneksi Big Brother on vain pienen pieni osa sitä. Jo kymmenen vuotta sitten amerikkalaiset konsultit sanoivat, että jos haluat tietää television tulevaisuuden, katso mitä radiolle on tapahtunut. Varmaa on, että katsominen pirstoutuu yhä enemmän eri kanavien kesken.

Sirpaloituvasta kanavatarjonnasta ei erotu, jollei saa muun median huomiota. Siihen on hätkähdyttäviäkin tapoja, mutta toivottavasti laatukin on yksi kilpailukeino.

Ensimmäinen päivä tuli ja meni Big Brotherissa. Seuraavana aamuna eräs kilpailijoista sanoi, että äiti ei olisi nyt ylpeä. Vaikea löytää äitiä, joka olisi ollut.

Kirjoittaja on Suomen kaupan liiton toimitusjohtaja, joka on aikaisemmin toiminut päätoimittajana eri medioissa.

Teksti
Juhani Pekkala
(SK 37/2008, ilm. 12.9.2008)

Keskustelua Big Brotherista

Lisää aiheesta
Subin kanavajohtaja: ”BB-talon asukkaat tekevät omia valintoja” (SK netti 9.9.2008)
Kaarina Hazard: ”Big Brotherissa seuraavaksi homoseksiä?” (SK netti 5.9.2008)

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.