Partanen: Husin johdolle annettava työrauha

Mielipide 5.12.2008 10:31

Terveydenhuoltoon lähitulevaisuudessa kohdistuvat vaikeudet lisääntyvät huomattavasti. Väestö vanhenee nopeasti. Kansantauteihin alkaa olla tarjolla tehokkaita lääkkeitä, jotka usein maksavat yli 10000 euroa potilasta ja vuotta kohti.

Työssä käyvien määrä vähenee. Suomi ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin rikas kuin nyt, mutta koskaan ennen ei kuntiin ole kohdistunut läheskään sellaisia lakisääteisiä velvoitteita kuin nykyään. Tulossa oleva taloudellinen taantuma ja ehkä jopa lama vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Nämä ja terveydenhuollon menojen jatkuva kustannuspaine ovat johtaneet kuntien taholta vaatimuksiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli Husin muuttamiseksi. Sitä toimitusjohtaja Kari Nenonen on tullut ohjaamaan vuoden 2007 alusta, mutta työhön on kohdistunut kovaa arvostelua (muun muassa Juhani Pekkala SK:ssa 44/2008). Kyse on ollut myös lääkärien vaikutusvallan vähenemisestä.

Husin ydin on terve. Sen hoitamien syöpien viisivuotiseloonjäämisluvut ovat Euroopan huippuluokkaa ja aivoveritulpan liotushoidon sairaalaviive maanosan lyhyin. Elinsiirtojen tulokset ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Hus osaa istuttaa Parkinsonin tautia sairastavan potilaan päähän virkeitä aivosoluja ja kasvattaa maljoilla uudisluuta tarvitsijoilla.

Myös Husin taloudellinen tehokkuus kestää kansainvälisen vertailun, osittain tosin pienten palkkojen ansiosta. Pärjäämme tutkimuksessa ja opetuksessakin. Husissa on paljon henkilökuntaa, joille lääke- ja hoitotiede ei ole ammatti vaan intohimoinen elämäntapa. Me olemme ylpeitä Husista ja toisistamme.

Mutta kaikki ei silti ole parhaalla mahdollisella tolalla. Monopoliasema ei ole kehityksen paras tae. Me lääkärit osaamme hoitaa potilasta mutta emme aina potilaita. Monelle meistä ei ole olemassa sellaista asiaan vaikuttavaa seikkaa kuin raha. Me olemme huonoja priorisoimaan hoitoja. Huolehdimme alastamme ja omista potilaistamme. Naapurierikoisala ja sen potilaat eivät meitä liikuta kuin korkeintaan kilpailijoina. Kokonaisuuden hallinnassa emme ole parhaimmillamme.

Osa meistä on noussut kansainväliseen kuuluisuuteen lääkäreinä. On inhimillistä, että sellaisen henkilön asettaminen suuren yksikön johtajaksi ei läheskään aina johda parhaaseen mahdollisen tulokseen, sillä lääkäreitä ja johtajia on runsaasti, mutta lääkärijohtajia vain vähän. Ja kuten sota on liian kova juttu jätettäväksi kenraaleille, terveydenhuolto on liian tärkeä asia vain lääkärien hoidettavaksi.

Husin johtajien virat ovat tietenkin myös lääkärien haettavissa. Parhaat valittakoon. Luonnollisesti asiantuntijoita pitää kuulla, mutta valistuneella johtajalla tulee olla päätösvalta. Pelisilmän pienelle tarkistamiselle voisi tosin olla käyttöä, sillä yhteistyökumppaneinahan on muun muassa kymmeniä arvovaltaisia ja arvostaan tietoisia professoreja. Johtajalle tulviva informaatio eri lääketieteen alojen ehdottoman välttämättömistä resurssitarpeista on kuitenkin ristiriitaista ja jopa itsensä kumoavaa. Silti rahat tulevat lopulta kuitenkin vaaleilla valituilta päättäjiltä. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Husin johto tekee päätöksiä kansanvaltaisesti valittujen elinten valvomana. Ehdotan, että annamme johdolle työrauhan ja lopetamme muutosvastarinnan. Etsikkoaika lienee vuosia. Jos Kari Nenonen epäonnistuu, hän siirtynee muiden organisaatioiden palvelukseen, mutta jos hän tekee Husista entistä ehomman, pankaamme hattu kiertämään ja pystyttäkäämme hänelle ratsastajapatsas. Meilahden sairaalan korttelissa on tilaa.

Tervetuloa, toimitusjohtaja Kari Nenonen.

Kirjoittaja on dosentti ja Hyksin Jorvin sairaalan sisätautiylilääkäri.

Teksti
Juhani Partanen
SK 49/2008 (ilm. 5.12.2008)