Partanen: Husin johdolle annettava työrauha

SKnetin toimitus
Mielipide 5.12.2008 10:31

Terveydenhuoltoon lähitulevaisuudessa kohdistuvat vaikeudet lisääntyvät huomattavasti. Väestö vanhenee nopeasti. Kansantauteihin alkaa olla tarjolla tehokkaita lääkkeitä, jotka usein maksavat yli 10000 euroa potilasta ja vuotta kohti.

Työssä käyvien määrä vähenee. Suomi ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin rikas kuin nyt, mutta koskaan ennen ei kuntiin ole kohdistunut läheskään sellaisia lakisääteisiä velvoitteita kuin nykyään. Tulossa oleva taloudellinen taantuma ja ehkä jopa lama vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Nämä ja terveydenhuollon menojen jatkuva kustannuspaine ovat johtaneet kuntien taholta vaatimuksiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli Husin muuttamiseksi. Sitä toimitusjohtaja Kari Nenonen on tullut ohjaamaan vuoden 2007 alusta, mutta työhön on kohdistunut kovaa arvostelua (muun muassa Juhani Pekkala SK:ssa 44/2008). Kyse on ollut myös lääkärien vaikutusvallan vähenemisestä.

Husin ydin on terve. Sen hoitamien syöpien viisivuotiseloonjäämisluvut ovat Euroopan huippuluokkaa ja aivoveritulpan liotushoidon sairaalaviive maanosan lyhyin. Elinsiirtojen tulokset ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Hus osaa istuttaa Parkinsonin tautia sairastavan potilaan päähän virkeitä aivosoluja ja kasvattaa maljoilla uudisluuta tarvitsijoilla.

Myös Husin taloudellinen tehokkuus kestää kansainvälisen vertailun, osittain tosin pienten palkkojen ansiosta. Pärjäämme tutkimuksessa ja opetuksessakin. Husissa on paljon henkilökuntaa, joille lääke- ja hoitotiede ei ole ammatti vaan intohimoinen elämäntapa. Me olemme ylpeitä Husista ja toisistamme.

Mutta kaikki ei silti ole parhaalla mahdollisella tolalla. Monopoliasema ei ole kehityksen paras tae. Me lääkärit osaamme hoitaa potilasta mutta emme aina potilaita. Monelle meistä ei ole olemassa sellaista asiaan vaikuttavaa seikkaa kuin raha. Me olemme huonoja priorisoimaan hoitoja. Huolehdimme alastamme ja omista potilaistamme. Naapurierikoisala ja sen potilaat eivät meitä liikuta kuin korkeintaan kilpailijoina. Kokonaisuuden hallinnassa emme ole parhaimmillamme.

Osa meistä on noussut kansainväliseen kuuluisuuteen lääkäreinä. On inhimillistä, että sellaisen henkilön asettaminen suuren yksikön johtajaksi ei läheskään aina johda parhaaseen mahdollisen tulokseen, sillä lääkäreitä ja johtajia on runsaasti, mutta lääkärijohtajia vain vähän. Ja kuten sota on liian kova juttu jätettäväksi kenraaleille, terveydenhuolto on liian tärkeä asia vain lääkärien hoidettavaksi.

Husin johtajien virat ovat tietenkin myös lääkärien haettavissa. Parhaat valittakoon. Luonnollisesti asiantuntijoita pitää kuulla, mutta valistuneella johtajalla tulee olla päätösvalta. Pelisilmän pienelle tarkistamiselle voisi tosin olla käyttöä, sillä yhteistyökumppaneinahan on muun muassa kymmeniä arvovaltaisia ja arvostaan tietoisia professoreja. Johtajalle tulviva informaatio eri lääketieteen alojen ehdottoman välttämättömistä resurssitarpeista on kuitenkin ristiriitaista ja jopa itsensä kumoavaa. Silti rahat tulevat lopulta kuitenkin vaaleilla valituilta päättäjiltä. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Husin johto tekee päätöksiä kansanvaltaisesti valittujen elinten valvomana. Ehdotan, että annamme johdolle työrauhan ja lopetamme muutosvastarinnan. Etsikkoaika lienee vuosia. Jos Kari Nenonen epäonnistuu, hän siirtynee muiden organisaatioiden palvelukseen, mutta jos hän tekee Husista entistä ehomman, pankaamme hattu kiertämään ja pystyttäkäämme hänelle ratsastajapatsas. Meilahden sairaalan korttelissa on tilaa.

Tervetuloa, toimitusjohtaja Kari Nenonen.

Kirjoittaja on dosentti ja Hyksin Jorvin sairaalan sisätautiylilääkäri.

Teksti
Juhani Partanen
SK 49/2008 (ilm. 5.12.2008)

Keskustelu

Puolensa valinneen lehdistön linja lipsuu – HUS:n nykyjohtoa tukeva kirjoitus on mennyt läpi! Olisikohan näitä kirjoituksia pöytälaatikoissa vielä lisää. Ihailen Partasen rohkeutta, vaikka hän tietää, että kirjoituksen johdosta hänenkin luottamuksesta vielä voidaan HUS:n tyylin mukaisesti ’äänestää’.

Partasen tekstissä on erittäin paljon asiaa. Hänellä on perspektiiviä asiaan, josta kirjoittaa. Tätä mieltä ovat varmaan monet elleivät useimmat, jotka ovat huonoa johtamista vuosia seuranneet, kaikki eivät vain halua/uskalla ainakaan omalla nimellään tulla asiassa esiin. Kuten Partanen toteaa hyvä ja erinomainen lääkäri ei välttämättä ole paras johtamaan edes omaa erikoisalaansa saati sitten isompia kokonaisuuksia. Reviirien välistä taistelua on saanut seurata kymmeniä vuosia ja jokaiselle hiekkalaatikolle on pitänyt löytyä riittävästi leluja, että sopu säilyy. Henkilöstöjohtaminen niin lääkäripuolella kuin hoitohenkilökunnan puolella ei ole päätä huimannut. Muutoksia on tätä ennenkin viety läpi henkilökunnan kantoja pahemmin huomioimatta.
HUS:n kaltainen laitos on kuitenkin kokonaisuus ja priosrisointia on pakko lähivuosina kyetä tekemään huolimatta eri erikoisalojen uusista ja jatkuvista innovaatioista. Toki on huolehdittava, että tutkimukselle, kehitykselle tulee se tuki ja resurssointi, joka sille kuuluu. Ensisijainen tehtävä on kuitenkin potilashoito, jonka pitäisi sujua saumattomasti.
Aiemmin HUS:n organisaatiomuutoksesta ovat kirjoittaneet myös liikelaitostettujen yksiköiden henkilöstön edustajat, mutta se on jotenkin kaikunut kuuroille korville. Kun näiden yksiköiden tilannetta on järjestelty siitä ei lehdistökään ole ollut niin kiinnostunut saati että olisi keskusteltu miten valta siellä jaetaan.
Perimmäinen kysymys on valtaan liittyvä ja se huolettaa siinä mielessä, että valta ja siinä pysyminen tulee ykkösenä ja vasta sen jälkeen organisaation toimivuus. Toki olisi hyvä, että jokaisessa ammattiryhmässä olisi hyviä asiantuntijoita ja myös johtajia ja heidän toki soisi pääsevänkin hallinnoimaan, mutta yliopistolliset meriitit sinällään eivät pätevöitä ketään johtajiksi. Ei enempää lääkäreitä kuin hoitohenkilökunnan edustajiakaan ellei mitään muuta näyttöä ole. Ja näyttöähän yliopistosairaalassa erityisesti perätään.

Dosentti Partanen puhuu kauniisti sekä maalailee auvoista kuvaa HUS:n erinomaisuudesta.
Ehkä somaattisella puolella kaikki onkin noin mainiosti kuin dos. Partanen asian näkee; somaattiselta puolelta minulle ei (onneksi) ole kokemuksia karttunut.

HUS:n psykiatrian potilaana (depressio) en kuitenkaan voi muuta kuin olla täysin päinvastaista mieltä HUS:n toimivuudesta sekä hoidon laadusta ja/tai tehokkuudesta.

Eivätkä asiat näytä parempaan suuntaan menevän, ei ainakaan mikäli HUS:n psykiatrian johtajankin mielestä potilaan tyytymättömyys ”on vain oire potilaan sairaudesta” – niin kuin hänen läheisensä minulle (psykiatrina) totesi.

Itsekin toivoisin parempaa henkilöstöjohtamista. Hyvään henkilöstöjohtamiseen kuuluvat monet ominaisuudet, mutta terveydenhuollossa on suurta etua ymmärtää myös substanssia. Jos ei ymmärrä substanssia, täytyy todella osata kuunnella niitä, joilla substanssiosaamista on.

Ja mitä priorisointiin tulee: priorisoidaan vaan, koska se tulee olemaan yhä enemmän välttämätöntä. Yksi saa jonkin hoidon, toinen ei saa. Sitähän se priorisointi on, mutta sitä on elämä. Täytyy vain keksiä jokin systeemi, joka toimii. Nykyinen piilopriorisointi ei ole reilua. Ehdotan, että ”ammattijohtajat” yhdessä poliittisten päättäjien kanssa hoitavat priorisointipuolen.

Mikä on HUS:n funktio? Ensisijaisesti koko Suomen kannalta paras mahdollinen sairaanhoito. Toiseksi lääketieteen ammattilaisten koulutus. Kolmanneksi lääketieteen tutkimus.
Jos nämä unohdetaan ja sovelletaan teollisuuden oppeja, maksimaalinen tuotos minimipanostuksella, ilman palveluja, tulos on katastrofi. Palvelujen ulkoistaminen HUS:sta johtaa samaan.
Siis, keitä potilas tulee tapaamaan HUS:n pkl:lle ja osastolle? Nenosta, Ojalaa, hoitotyön ylihoitajaa, siivoustyön johtajaa vai? Ensisijaisesti asiakas on potilas, jonka sairautta hoidetaan, siis kohdataan lääkäri, hoitaja, apuhoitaja. Muut ovat vain avustavaa henkilökuntaa, joista siivooja on tärkeämpi kuin liiketoiminnan johtaja!
Sairaudet ja niiden hoito liiketoimintaa? Ammattijohtajat pysykööt lestissään, johtakoot lääkäreille ja hoitajille hyvät toimintamahdollisuudet. Työntekijöiden alistaminen ja orjuuttaminen johtaa työntekijäpulaan, joka on arkipäivää jo terveyskeskuksissa, mm. Oulussa, josta tämä johtajapari tuotiin HUS:iin. Vestigia terrent!

Partanen on oikeassa siinä, että johdolle tulee antaa työrauha. Valitettavasti hän ei ole ymmärtänyt sitä, että HUSlla on täysin väärä johto. Ei sille voi antaa työrauhaa. Yritysmaailma olisi jo erottanut nykyjohdon. Uudistuksia tarvitaan, mutta ei vääriin visiohin.Onhan käsittämätöntä että sairaalan johtoryhmään ei kuluisi yhtään lääkäriä tai sairaanhoitajaa. Toimitusjohtajan ei tarvitse olla lääkäri. HYKSn(HUSin) toimitustohjana toimi 1970-luvulla varatuomari Alpo Asteljoki. Hän hoiti tehtävää kaikkien kunnioittamana. Laatikkoleikit eri henkilöiden asemista ovat usein harhaan johtavia. Laatikon paikkaa tärkeämpää on se, että organisaatiossa sopiva määrä oikeita ihmisiä tarvittaviin töihin.

Jorvin sairaalan pitkäaikainen emeritus hallintojohtaja Heikki Böök antoi noin vuosi sitten Länsiväylä lehdelle hyvin avomielisen haastattelun jäädessään eläkkeelle. Eikä Böök ollut koulutukseltaan ”hienohipiäinen” tai lääkäri. Mutta se haastattelu kertoi minun mielestäni suuresta osaamisesta ja ymmärryksestä asiantuntijaorganisaatiossa. Ei siinä HUSin uudehko johto saanut kovin mairittelevaa arvosanaa saneeraus- ja uudistushankkeistaan. Dosentti Partanenkin hienovaraisesti myöntää kirjoituksessaan että pelisilmässä olisi johdolla parannettavaa. Kas kun huippusairaaloiden muodostaman asiantuntijaorganisaation johtamisessa ei välttämättä päde samat säännöt kuin jossain kaupungin johtamisessa vaikka henkilöstömäärä olisi samansuuruinen.

Eikä lähtökohta muutokselle enää parane pelkällä anteeksipyynnöllä jos johto on epäonnistuneilla toimillaan ärsyttänyt liian monia asiantuntijaorganisaation huipuista. On hyvä pyytää Partasen tavoin työrauhaa. Vesa kommentoikin minusta mainiosti tuota työrauha-asiaa.

Granpalgor kirjoittaa asiaa.

Muistuttaisin, että ei huonoa johtamista ole ainoastaan HUS:ssa, vaan kyllä sitä on joka puolella, myös yrityksissä.

Mitä on asiantuntijajohtaminen? Johtajan ei tarvitse piiskata ja laittaa ruotuun asiantuntijoita, vaan he ovat keskimääräistä työntekijää motivoituneempia ja yleensä pitävät alastaan. Itsenikin kohdalla on näin. Asiantuntijoita johtavan tavoite onkin luoda olosuhteet, missä asiantuntijatyön tekeminen sujuu mahdollisimman hyvin. Johtajan täytyy siis ajatella vähemmän omaa valtaansa, tehdä vähemmän turhia organisaatiomuutoksia, ja keskittyä olennaiseen. Voisi aloittaa vaikka kysymällä käytännön työtä tekeviltä asiantuntijoilta: Mikä toimii hyvin? Mikä voitaisiin tehdä paremmin? Onko parannusehdotuksia?

”HUS:n johdolle tulee antaa työrauha”. Miksi? Kari Nenonen on viimeisimmällä yrityksellään osoittanut, ettei hänelle voi antaa työrauhaa. Hän yritti väkisin ilman hakua täyttää liiketoiminnan johtajan viran aseenkantajallaan, entisellä varatoimitusjohtaja Juha Ojalalla, jonka virka lakkautetaan. Ojala on strategian ja johtamisjärjestelmän pääarkkitehti. Molemmat hänen, Nenosen ja Prihtin luomukset alasammuttiin, ja uusi strategia ja järjestelmä hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 8.12.08 Eivätkö Ojalan näytöt ole jo riittävät? Täydellinen epäonnistuminen toiminnassaan HUS:ssa, mikä koskee myös Nenosta. Myös hallituksen puheenjohtaja Prihti oli esittämässä eriävää mielipidettään hallituksen päätökseen laittaa liiketoiminnan johtajan virka avoimeen hakuun. Troikka on liikuttavan yksimielinen. Hallitus vaihtuu, samoin puheenjohtaja, toivottavasti myös toimitusjohtaja ja entinen strategiajohtaja poistuvat. Sen jälkeen voidaan puhtaalta pöydältä lähteä luomaan ”uutta HUS:a”.