Yksi kouluviikko joka vuoteen

Tekoäly tekee aikuisten jatkuvasta koulutuksesta välttämättömyyden.

© OUTI KAINIEMI

Digitalisaatio vei 1900-luvun lopulla nopeaan tahtiin työpaikkoja pankeista, tehtaista ja vähän kaikkialta. Sen jälkeen on ollut rauhallisempaa. Matalla roikkuvat hedelmät on poimittu.

Tekoälystä odotetaan uutta talouden vauhdittajaa. Se avaa valtavia näkymiä luvaten parempia tuotteita, toimivampaa yhteiskuntaa ja helpompaa elämää.

Silti tekoälyä koskevat kirjoitukset ovat voittopuolisesti pelokkaita. Pelätään massatyöttömyyttä ja eriarvoisuutta.

Tekoälyn vaikutus työllisyyteen riippuu ennen kaikkea siitä, mitä tapahtuu osaamisvinoumalle – sille, että työpaikkojen vaatimustaso ylittää työttömien osaamisen.

Yleinen uskomus on, että tekoäly karsii edelleen rutiinityötä. Jäljelle jäävät työt, joissa ihminen on konetta parempi.

Ajatellaan vaikka kielenkääntäjiä. Tietokoneen kyky kääntää tekstiä kielestä toiseen kohenee nopeasti. Kaunokirjallisuuden kääntämiseen tekoälystä tuskin on pitkään aikaan. Ihmiskääntäjistä jäljelle jäävät ne, joilla on ymmärrystä tekstin nyansseille – siis parhaat.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan jäsen.

Sisältö