Oppiko media Estonian onnettomuudesta jotain?

Lauttaturmasta tuli kulmapaalu suomalaisessa kriisiuutisoinnissa.

Profiilikuva
Autolatta Estonia
Teksti
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Autolautta Estonian uppoamisesta tulee kuluneeksi 20 vuotta sunnuntaina 28. syyskuuta. Osa tiedotusvälineistä aloitti tragedian muistelun jo elokuussa. Pelastetut, pelastajat ja omaiset ovat kerranneet karmean yön tapahtumia, mutta media vaikenee roolistaan katastrofin hoidossa.

Se on turhaa häveliäisyyttä, sillä suomalaisella ja ulkomaisella medialla oli keskeinen rooli tiedon kokoajana ja välittäjänä kaoottisessa tapahtumassa aikana ennen sosiaalista mediaa. Pentti Raittilan tutkimuksen Uutinen Estonia (1996) mukaan jopa pelastusviranomaiset luottivat viestinnässään pitkälti siihen, että tiedotusvälineet hoitavat heidän puolestaan onnettomuutta koskevan informaation kokoamisen ja jakamisen yleisölle.

 

Estoniasta tuli kulmapaalu suomalaisessa kriisiuutisoinnissa, jossa lehdistön toimintatavat hakivat vielä muotojaan. Raittilan mukaan osa toimittajista halusi kuvata peittämättömiä vainajia, osa taas turvautui kyseenalaisiin tiedonhankintakeinoihin. Ulkomaisilla toimittajilla oli eri säännöt. Sairaalaan mentiin takaovista ja tekeydyttiin uhrien omaisiksi, pelastetuiksi tai turvamiehiksi.

Oppiko media Estoniasta jotakin?