Muutos ei ole aina pahasta
Kolumni: Pimeys ei ahdista paluumuuttajaa, kertoo Yhdysvalloista Suomeen muuttanut Anu Partanen.
Muutin kymmenen Yhdysvaltain vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Useimmiten minulta tiedustellaan yhtä asiaa – joko pimeys masentaa.
Ei masenna. Pimeys, kylmyys tai sade ei juuri paina, kun rullaan lasta aamuisin edulliseen ja erinomaiseen päiväkotiin. Suomessa ilahduttaa kaikki se, mistä olen näissä kolumneissa jo paljon kirjoittanut: hyvät julkiset palvelut, moniin muihin maihin verrattuna tasa-arvoinen yhteiskunta, arjen sujuvuus.
Itselleni Suomessa tuo onnea myös työ, jossa opin uusia asioita. Aiemmalla urallani olen keskittynyt lähinnä yhteiskuntatieteisiin, kun taas uuden työni aihepiirit liittyvät niin sanottuihin elämäntieteisiin: biologiaan, maatalouteen, lääkekehitykseen ja ympäristötieteisiin. Nykymaailmassa se tarkoittaa usein keskustelua soluista, geeneistä, mitokondrioista ja molekyyleistä tai ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta.
Istuin usein työpöytäni ääressä ja luen tutkimuksia, jotka vilisevät vieraita termejä, ilmiöitä ja mekanismeja. Valmistaudun tapaamisiin tutkijoiden kanssa googlaamalla perusasioita kuten solun rakennetta, antibioottien toimintaa tai bakteerien ja virusten eroja.