Onko oikeasti varaa torpata hyvä ehdotus aina, kun tyyppi on väärä?

Mielipide 16.9.2012 15:00
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Pilkkaaminen oli hauskempaa.

Seinälläni oli kauan juliste, jonka pikkuruutuihin oli kuvattu pikkupojan elämä aamusta iltaan. Minun ei tarvinnut kuin tuijottaa lauseita ”herää aikaisin”, ”peseydy päivittäin” ja ”ota osaa sosiaalisiin aktiviteetteihin”, niin pulssini nousi 200:aan. Naiivi juliste pilkkasi elämäntilannettani. Aivan kuin tämä muuttuisi yhtään sen siedettävämmäksi, jos pelaisin pallopelejä muiden kanssa, synkistelin.

Pari vuotta myöhemmin löysin taulun kellarista. Jotain oli tapahtunut: taulu ei tullut enää silmille. Huomaamattani oli noudattanut useimpia taulun ohjeita; kauhukseni ne olivat toimineet.

Eräänlaisen huoneentaulun julkaisi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kun hän 7. syyskuuta esitteli syrjäytymisen ehkäisyyn tarttuvan kampanjan Ihan tavallisia asioita. Pääviesti on, että syrjäytyminen on monimutkainen asia, mutta perusasioiden kunnossa pitäminen ehkäisee pahempaa luisua.

Useissa blogeissa kampanja on haukuttu lyttyyn. Facebookiin perustettiin ryhmä ”Niksejä Syrjäytymisen Ehkäisemiseen”, jonka tilapäivityksissä jaetaan kampanjan nettisivuja parodioivia vinkkejä, kuten ”Ei kannata asua Jakomäessä tai Kontulassa. Kannattaa asua Kauniaisissa”.

Oikeita niksejä syrjäytymisen ehkäisemiseen ei esittänyt kukaan. Pilkkaaminen oli niin paljon hauskempaa.

Niinistön työryhmän kampanjaa ovat puolustaneet EVAn johtaja Matti Apunen (HS 11.9.) ja Uuden Suomen kustantaja Niklas Herlin (US 10.9.). Luultavasti he kuuluvat monen mielestä samaan pahan akseliin kuin kokoomustaustainen Niinistö.

Kampanja ja sen reaktiot tuovat mieleen toisen keskustelunaiheen: päihteet. Kirjoitin keväällä jutun tehottomasta päihdepolitiikastamme (SK 17/2012). Haastattelin muun muassa Matti Apusta ja Diakonissalaitoksen päihde- ja mielenterveystyön johtajaa, lääkäri Pekka Tuomolaa. Heillä oli samantyyppisiä näkemyksiä siitä, miten juomiseen tulisi puuttua.

Ainoa ero oli siinä, että kun Apunen esitti ratkaisunsa Ehkäisevän päihdetyön EHYT ry:n tilaisuudessa, vastaanotto oli jäätävä. Tuomolaa sen sijaan muistetaan suitsuttaa (toki ihan aiheesta) rohkeaksi, suorapuheiseksi ja inhimilliseksi.

Onko oikeasti varaa torpata hyvä ehdotus aina, kun tyyppi on väärä?