Onko avara Suomi kallis, ympäristöä pilaava, henkisesti vajaa ja yhteisöjä murskaava?

Profiilikuva
kaavoitus
Teksti
Timo Kaunisto
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on huolissaan Suomen kuntarakenteesta. Lipposen mielestä palvelu-uudistukset jumittavat ja valtakunta menettää kilpailukykyään.

Lipposen lääke on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Kutistettu Suomi on hänen sanoillaan “ekonominen ja ekologinen, kulttuurisesti luovuutta edistävä ja laatuun panostaen sosiaalisesti eheyttävä”. Paljon luvattu! Toisin sanoen avara Suomi on siis kallis, ympäristöä pilaava, henkisesti vajaa ja yhteisöjä murskaava.

Jos joku sanoo sinulle miten ja missä saat asua, on siinä samaa kuin jos yhteiskunta määräisi mihin ammattiin sinun pitää opiskella tai kenen kanssa sinun pitää mennä naimisiin. Joku siis tietää sinua paremmin, mitä arvostat asumisessa ja elämisessä. Todellista patruunahenkistä holhouspolitiikkaa! Tätä vastaan kapinoisi taas Koskelan Akselikin (ent.sosialisti).

En lähde siitä, että maaseutu keskuksineen olisi pidettävä asuttuna joka äärtä myöden väkisin tai että muuttoliike olisi pysäytettävä. Ihmisillä on oltava aito valinnanvapaus asumisensa suhteen. Suunnitelmallisuutta tarvitaan, mutta sellainen yhteiskunta, joka ei suo valinnan mahdollisuutta on totalitaristinen. Ehdoksi riittää kaikkia yhteiskunnan jäseniä kohtaan sama: saat asua missä haluat, kunhan tuo ja tuo ilmasto- ja ympäristöehto täyttyy.

Aluerakenteen tiivistämistä ajetaan erityisesti energia- ja ilmastosyillä. Niiden perustelut ovat hatarat. Liikenteen päästöt ovat noin viidennes kaikista päästöistä. Asumisen jo toimivana visiona on puolestaan energiaa ohjattuun älyverkkoon tuottava plusenergiatalo. Liikkumiseen tarvitaan jatkossakin Suomessa autoa, mutta se kulkee ja kuluttaa ekologisemmin, biopolttoaineilla ja sähköllä. Koko maa ei sovi pääradan varteen fillarimatkan päähän.

Sitä paitsi: kesämökki- tai harrastusliikkuminen tiiviin asumisen seuduilla on samaa tasoa työliikenteen kanssa. Tässä välineenä käytetään omaa autoa.

Kuntien palvelujen tehostamisessa tarvitaan ilman muuta suurempia toiminnallisia kokonaisuuksia. On todellista puusilmäisyyttä syyttää uudistuksen hitaudesta maaseudun kuntia. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kuntaluku puolittui kahdessa vuodessa. Tehostamisen mahdollisuudet ja samalla suurimmat ongelmat piilevät pääkaupunkiseudulla ja maakuntakeskuksissa. Niissä politiikan, maankäytön ja kaavoituksen taikapiiri pyörii kokoomuksen ja demarien sekä rakentajamaailman vallankammareissa. Lipponen hakee tarkoituksella malkaa Keskustan silmästä olemalla sokea omien joukkojensa näköalattomuudelle ja valtaan takertumiselle.

Kuntaliitoksilla on merkitystä, mutta eivät ne ole ihmerohto. Sadan pienimmän kunnan osuus kaikista kuntatalouden menoista on edelleen vain noin 3-5 prosenttia. Tämä on vähemmän kuin koko kuntasektorin menojen kasvu viime vuonna. Vastaavasti 20 suurinta kuntaa vastaa noin kahdesta kolmasosasta kaikista kuluista.

Tämän kesän puheenvuoroista erottuvat professorien Paul Lillrank ja Esko Niemi sekä Sdp:n entisen puheenjohtajan Paavo Lipposen näkemykset tulevasta Suomesta. Niissä maata sallittaisiin asua paikoin rannikolla ja muutamassa keskuksessa.

Nämä visiot hajautetun asumisen ja hajautetun tuotannon turmiollisesta tulevaisuudesta ovat kuin lankapuhelinverkon ylivoimaisuuden ylistämistä ensimmäisen Mobiran tunkiessa markkinoilla vuonna 1986.

Aiheesta lisää
“Paavo Lipposen olisi aika uudistaa kielikuviaan” (Suomenkuvalehti.fi 25.8.2010)