On aika vaatia laatua ruokapöytään!

Mielipide 29.9.2009 06:31

Suomessa vallitsee noidankehä: Kun laatua ei vaadita, ei sitä tarjota. Kun sitä ei saa, ei sitä kysellä.

”Oh la la, Mademoiselle! Ei vieraille tarjoiltavaa päivällislihaa osteta marketista!” Vielä vuosikymmenien takaa kaikuvat korvissani sanat pariisilaispankin ulkomaanosastolta, jossa olin opiskelijakesäharjoittelijana 1970-luvulla.

Eikä ranskalaismarketeissa suinkaan ollut mitään marinadissa lilluvaa lihaa, sillä sellaiselle ei mausta ja ruoan tuoreudesta tarkkojen herkuttelijoiden maassa olisi koskaan löytynyt asiakkaita. Markettiliha oli suurteurastamojen massatuotetta. Lihakaupan tarjonta taas oli lähialueen lihaa, jonka maatilat kauppias tiesi ja tunsi ja jonka asiakas tunnisti mausta.
Näin on Ranskassa yhä sillä erolla, että hullunlehmäntauti hävitti markettien lihatiskit lähes kokonaan. Sen jälkeen marketitkin ovat kehittäneet lihalleen tiukkaan valvottuja laatuetikettejä saamatta enää markkinaosuuttaan takaisin. Sen sijaan ne ovat alkaneet tehdä entistä suurempaa bisnestä lähi- ja luomuruoalla – pakon edessä, sillä täkäläiset asiakkaat osaavat vaatia laatua.

Suomi lienee ainoa länsimaa, jossa on vankka usko keskitetyn massaelintarviketuotannon etuihin. Muualla, jopa yhä enenevästi Yhdysvalloissa, kuluttaja tietää, että elintarvikkeissa on suuria eroja. On kuluttajan oma valinta, ostaako hän teollista ruokaa oman terveytensä uhalla vai maksaako hän enemmän tuoreesta lähiruoasta ja pienvalmistajien herkuista, useimmiten pikkukaupasta tai kauppahallista.

Suomessa vallitsee noidankehä: Kun laatua ei vaadita, ei sitä tarjota. Kun sitä ei saa, ei sitä kysellä. Autoilija vaatii meillä ajoneuvoonsa kalleimmat öljyt, mutta itseensä hän tankkaa mitä mössöä tahansa – kunhan se on halpaa. Keskitetty elintarvikekauppamme uhraa mainontaan 200 miljoonaa euroa vuodessa – kaikki hintamainontaa. Muuta sen ei tarvitse tehdäkään, sillä kuuliainen kuluttaja uskoo, että laatu on säilynyt.

Talonpoikaisjärkikin sanoo, että kun sekä raaka-aineita että lopputuotteita kuljetetaan suuressa maassa edestakaisin, se tapahtuu säilöntä- ja lisäaineiden turvin. Jos kylmä maaperämme tarvitsee muita vähemmän myrkkyjä ja edellytyksemme puhtaalle ruoalle ovat hyvät, etu haaskataan keskitetyssä elintarviketeollisuudessa.

Ja kun laatua ei vaadita, pienten tilojen ja valmistajien tuotteita ei saa. Kun palasin Ranskasta Suomeen vuonna 1983, ilahtuneena löysin vuoden elintarvikkeeksi valitun maukkaan ranskalaistyyppisen pasteijan. Kaivelin sitä lähimarketin hyllyjen viimeisestä nurkasta. Miksei niin hyvä tuote ollut paremmin esillä? Ei kuulemma saanut olla. Niin tuote kohta hävisikin, ja todennäköisesti sen pieni valmistajakin keskitetyn kaupan köllötellessä rauhassa tarjoten vain mauttomia massatuotteitaan. Kuinkahan moni broilerinmössöttäjä on saanut koskaan edes maistaa kanaa?

Edes allergia- ja syöpätilastojen räjähtäminen ei ole saanut kuluttajia heräämään, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet elintarvikkeiden ja syövän yhteyden. Eräs allergioista kärsivä suomalaisdiplomaatti huomasi puoli vuotta Ranskassa asuttuaan allergioidensa helpottuneen, vaikka oli syönyt vain tavallista ranskalaisruokaa. Sen jälkeen hän siirtyi luomuun.
Ihmetyttää, että jos unohdan syyskuussa voipaketin Helsingin jääkaappiini ja tulen seuraavan kerran jouluna, mikään ei kaapissa haise. Jos jätän Pariisin jääkaappiin voipaketin, se alkaa lemuta kolmessa viikossa.

Ranskassa satsataan pientuotantoon ja lähikauppaan sekä kansanterveydellisistä että maisemallisista syistä. Maaseutu halutaan pitää idyllisenä ja kauniina turismin takia. Samasta syystä kaupunkien ja kylien keskustat pidetään elävinä valvomalla kaupan rakennetta.
Toivottavasti marinadikohu herättää vihdoin kuluttajat ja antaa vauhtia maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) ansiokkaalle ja kauaskantoiselle projektille suomalaisen ruoan laadun kohottamiseksi. Ja toivottavasti ilmastokeskustelu auttaa asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) ponnisteluja järjettömien jättimarkettien rajoittamiseksi.

Teksti Helena Petäistö

Kolumnisti on MTV3:n uutisten Pariisinkirjeenvaihtaja, joka hoitaa myös EU-asioita.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.