Olli Rehn: Maailmantalous ei ole nollasummapeliä

Mielipide 5.12.2010 10:00

Maailmantalouden murros on muuttanut perinteisiä voimapoliittisia asetelmia. Talous- ja finanssikriisi on nopeuttanut ja korostanut murrosta entisestään. Maailmantalouden muutokset ovat heijastuneet tänä syksynä varsin voimakkaasti myös maailman johtavien talouksien G20-ryhmän keskusteluissa.

Kylmän sodan päättyminen aloitti uuden globalisaation ja maailmantalouden yhdentymisen aikakauden. Koettiin, että kakusta riitti jaettavaksi kaikille. Euroopan unionin laajentuminen, rauhan saavuttaminen Länsi-Balkanilla, teknologian kehitys ja talouskasvu antoivat uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Elettiin optimismin aikaa. Vuonna 2008 puhjennut talous- ja finanssikriisi muutti kehityksen kurssin. Globalisaation ajan myönteisestä suuntautumisesta kansakuntien väliseen keskinäisriippuvuuteen, joka hyödyttää kaikkia osapuolia, ollaan siirtymässä nollasummapeliin, jossa toisen voitto katsotaan automaattisesti toisen tappioksi.

Kiinan, Intian ja Brasilian vahvistuminen taloudellisesti on nostanut nämä maat raskaaseen sarjaan. Asetelmassa länsimaat ovat kokeneet itsensä uhatuiksi. Erityisesti koska finanssikriisi ja talouden taantuma ovat olleet ennen kaikkea teollisuusmaiden ilmiö.

Menneenä syksynä on vilahdellut tiuhaan käsite ”valuuttasota”. Vaikka en pidä tästä varsin sotaisasta ilmauksesta, heijastaa se hyvin maailmantalouden murrosta. Maailmantaloudesta, sen kauppavirroista ja valuuttakursseista on pyritty tekemään nollasummapeliä, vaikka tosiasiassa kaikki häviävät, ellei epätasapainoihin löydetä yhteisiä ratkaisuja.

Suuret globaalit epätasapainot ovat ongelma maailmantalouden kannalta. Ne pakottavat ennen pitkää sopeutumiseen, johon saattaa liittyä valuuttakurssien dramaattisia muutoksia ja talouden paha taantuma. Soulin G20-huippukokouksessa marraskuussa kyettiin onneksi löytämään yhteisymmärrys siitä, että valuuttakursseihin ja maailmantalouden epätasapainoihin täytyy löytää yhteisiä ratkaisuja. Tavoitteeksi asetettiin reaalitalouden perusteita heijastelevat valuuttakurssit ja pidättyminen devalvaatioiden kierteestä oman kilpailukykyaseman vahvistamiseksi.

Ranskan G20-puheenjohtajakaudella ensi vuonna on tarkoitus pohtia maailman valuuttajärjestelmän rakennetta ja tarvittavia uudistuksia. Maailmantaloudessa oikean tasapainon saavuttaminen on herkkää tasapainoilua ja vaatii jatkuvia korjausliikkeitä. Tarvitsemme pysyvämpää mekanismia epätasapainojen syiden tunnistamiseksi ja niiden korjaamiseksi.

Maailmantalouden muuttuneet voimasuhteet näkyvät myös keskustelussa ilmastonmuutoksesta ja uusista turvallisuusuhista. Nato hyväksyi hiljattain uuden strategisen konseptin, jossa tunnustetaan maailman muuttuneen uusien turvallisuusuhkien myötä, mutta todetaan Naton perustehtävän rauhan ja turvallisuuden takaajana säilyneen. Perinteiset uhat eivät ole väistyneet mihinkään, kuten tilanne Koreoiden rajalla osoittaa.

Maiden keskinäisen riippuvuuden takia kaupan ja energian kulkureittien turvaaminen on yksi kasvavista haasteista. Rajalliset luonnonvarat, kuten vesi, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset ja kasvava energian tarve, ovat mahdollisia tulevaisuuden konfliktien lähteitä. ”Valuuttasotia” ei onneksi pidetty aseellisen konfliktin uhkana.

Teksti Olli Rehn
Kirjoittaja on talous- ja raha-asioista vastaava Euroopan komission jäsen.