Olisi mukavampaa olla tietämättä, että venäläinen oppositioaktivisti siepattiin ja häntä uhattiin murhilla

Mielipide 11.11.2012 13:00
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Kuvitus Outi Kainiemi.

Lokakuun 18. päivänä venäläinen Leonid Razvozžajev meni Kiovassa pakolaisjärjestö UNHCR:n edustajan toimistoon. Moskovassa Razvozžajev oli ollut ahkerasti mukana opposition toiminnassa ja työskenteli duumanjäsen Ilja Ponomarjovin avustajana.

Nyt hän halusi hakea poliittista turvapaikkaa.

Razvozžajev oli syystä huolissaan. Venäläinen NTV-kanava oli aiemmin lokakuussa esittänyt dokumentin, jossa vasemmistorintaman Sergei Udaltsovia, Konstantin Lebedeviä sekä Razvozžajevia syytettiin vallankumouksen suunnittelemisesta Venäjälle georgialaisten avustuksella. Oli dokumentti totta tai ei, sen väitteiden perusteella aloitettiin rikostutkinta.

Turvapaikka-asian selvittely kesti, ja puolenpäivän jälkeen Razvozžajev päätti poiketa syömässä läheisessä kahvilassa. Siltä reissulta Razvozžajev ei palannut. Venäläisen The New Times -lehden haastattelussa Razvozžajev kertoi myöhemmin, että juuri tuolloin hänet siepattiin.

Kadulle astuttuaan Razvozžajev ehti nähdä minibussin, jossa oli ukrainalaiset rekisterikilvet. Sen vieressä seisoi kolme miestä kasvot peittävissä naamioissa ja yksi kasvot paljaina. He työnsivät Razvozžajevin väkisin autoon. Razvozžajeville pantiin huppu päähän ja kädet ja jalat sidottiin teipillä.

Venäjän ja Ukrainan rajalla Razvozžajev laitettiin toiseen autoon. Matka jatkui pari tuntia, sitten Razvozžajev vietiin taloon, jota hän kuvaili puoliksi tuhoutuneeksi. Hänelle pantiin käsiraudat. Razvozžajevia pidettiin kellarissa kaksi päivää vailla ruokaa ja vettä. Häntä ei päästetty vessaan.

”Minulle sanottiin, että jos et vastaa kysymyksiimme, tapamme lapsesi”, Razvozžajev kertoi haastattelussa. Tuntemattomat kuulustelijat halusivat todisteita Udaltsovia ja Lebedeviä vastaan. He tiesivät Razvozžajevin lasten iät ja sen, missä tämän vaimo työskenteli. Kuulustelijat uhkasivat piikittää totuusseerumia, joka panee puhumaan, minkä jälkeen Razvozžajev luultavasti sekoaisi loppuiäkseen.

Razvozžajev murtui. Hän myönsi tekevänsä yhteistyötä läntisten erikoisjoukkojen kanssa. Razvozžajevia pyydettiin myöntämään rautateiden räjäytyksiä, mutta niiden sijaan hän tunnusti teiden sulkemisia. Ja niin edelleen.

Sitten kuulustelijat antoivat Razvozžajeville voileivän. Sieppauksesta oli kulunut noin kaksi päivää. Matka jatkui Moskovaan.

Razvozžajevin kanssa sovittiin, että tämä soittaa itse rikostutkintakomitean tutkijalle. Ideana oli, että hän olisi näin itse ilmoittautunut kuulusteluihin Moskovassa. Lopulta tutkija tuli hakemaan Razvozžajevin omalla autollaan. Razvozžajev muistaa auton olleen joko musta Mercedes tai BMW.

Tutkintavankeudessa Razvozžajev ilmoitti, ettei hänen tunnustuksensa ole totta. Se on painostamalla hankittu valhe.

Tällaisten razvozžajevien tarinoita on epämiellyttävää lukea, sillä niiden todenperäisyyteen ei voi kokonaan luottaa. Tässäkin tarinassa on aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Entä jos hän ei olekaan syytön uhri? Entä jos porukka toden totta suunnittelee aseellista vallankumousta tai terrori-iskuja Venäjällä?

Venäjän vallanpitäjät pönkittävät nyt ajatusta siitä, että kaduilla presidentti Vladimir Putinia vastustavat mielenosoittajat ovat länsimaailman tukemia provokaattoreita, joiden tavoitteena on Venäjän vahingoittaminen. Viholliskuvan vahvistamisessa riittää epäilyksen herättäminen, ja Razvozžajevin syyttäminen vallankumouksen lietsomisesta sopii tähän mainiosti.

Razvozžajevin tapauksesta olisi mukavampi olla tietämättä, sillä se pakottaa ottamaan kantaa. Uskommeko Razvozžajevia vai häntä rikoksista epäileviä viranomaisia?

Venäjän viranomaisten mukaan Razvozžajev tuli vapaaehtoisesti viranomaisten luo ja halusi tunnustaa syyllisyytensä. Tarinaa horjuttaa se, että Ukrainan sisäministeriön mukaan todennäköisesti ”toisen maan turvallisuusviranomaiset” sieppasivat Razvozžajevin Kiovassa.

Putin syyttää toistuvasti länsimediaa ja länsimaailmaa tekopyhyydestä. Venäjän ihmisoikeusongelmia kyllä kaivellaan, vaikka omillakin mailla olisi ongelmia kerrottavaksi. Putin on oikeassa. Esimerkkejä on viljalti mutta yksikin riittää: Guantanamon pidätyskeskus. Me luemme ja kirjoitamme siitä harvoin, sillä se horjuttaa käsitystä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta länsimaissa.

Joskus vuosia sitten kysyin Yhdysvaltain ulkoministeriön edustajalta, miten Guantanamoon syyttä vangituille korvataan heidän kärsimänsä vankeusaika. Oletin, että virkamies olisi kertonut minulle jonkinlaisen rahasumman. Että niin ja niin monta dollaria syyttömänä istuttua vankilapäivää kohden.

Virkamies pyysi minua tajuamaan yhden asian. ”Ymmärräthän, nämä ihmiset ovat vaarallisia ja pahoja, evil.”

Viholliskuvan luomisessa auttaa epäilyksen herättäminen. Ymmärräthän, vaikka heidät vapautettaisiin, eivät he syyttömiä ole.

Razvozžajev on tutkintavankeudessa Lefortovon vankilassa Moskovassa. Amnesty International vaatii Venäjää tutkimaan väitteet Razvozžajevin sieppauksesta ja kidutuksesta. Putinin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskov on sanonut, ettei Kreml kommentoi tapausta.

Presidentti Barack Obama ei lupauksistaan huolimatta sulkenut Guantanamon pidätyskeskusta ensimmäisellä presidenttikaudellaan.