Eläintarinoiden konnat ja sankarit
Puolustan usein eläinten inhimillistämistä. Se on monella tapaa ajan hengen vastaista. Jo eläinsuojelullisistakin syistä pidetään tärkeänä, ettei eläimille oleteta ihmisen tunteita tai tarkoitusperiä.
On siis tarpeen tarkentaa: en puolusta vääränlaista inhimillistämistä, eläinten omien ominaisuuksien unohtamista. Niistä onneksi karttuu koko ajan lisää tutkimustietoa, kun muun muassa tuotantoeläimiä on alettu tutkia muustakin näkökulmasta kuin pelkkinä materiantuotantolaitoksina.
Puolustan sellaista inhimillistämistä, jossa eläin pyritään näkemään aktiivisena, tuntevana olentona. Ajattelen, ettei ihmisellä oikein ole muita keinoja päästä toisten yksilöiden pään sisään kuin samastuminen. Ytimeltään inhimillistäminen on minulle siis sitä, että myönnetään ei-ihmiseläimelläkin olevan tarpeita ja tunteita.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.
Kaupunkilaisen suhde luontoon on ohut ja vino – Ja ehkä juuri siksi oikea
”Häkki on minkille turva, siellä se kellottelee pentujen kanssa”, sanoo minkinkasvattaja banaanilaatikon kokoisesta elintilasta
Muuttohaukan herkkyys ympäristömyrkyille saattoi pelastaa ihmisen – Nyt lintu on palannut, mutta Etelä-Suomessa sitä ei vielä näy
Susisuunnitelma: Metsästäjät ja luontojärjestöt tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä, mutta kitka ei ole kokonaan kadonnut
