Kapina ja vapina

”Väistä äijä”, luonto ja nuoriso ovat aina sanoneet.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nykynuoriso, olen pahoillani.

Luulin Ed Sheerania skotlantilaiseksi maileriksi, jonka parhaaksi tulokseksi jäi 4.01,3 Bisletillä vuonna 1955. Kun kuulin esiintymisestä Malmin lentokentällä, ajattelin että kyseessä on näytösjuoksu hevosta vastaan. Hän olikin lempeä ja taitava poika, jolla on kitara ja satatuhatta kuulijaa.

Omassa teini-iässäni lempeät silmälasipojat saivat turpaan. Ihailin yhtyettä, jonka solistilla oli sirkkelinterä haarovälissä ja joka joi pääkallosta verta. WASPin suurimpia hittejä oli kappale nimeltään Animal (Fuck Like a Beast).

Joimme kiljua pururadalla. Tarpeemme teimme puskaan. Te sen sijaan osasitte jonottaa, ravita ja tyhjentää itsenne massatapahtumassa asiallisessa järjestyksessä. Te ette halua päihtyä, lääppiä ettekä tapella.

Me ihailimme musiikkia ja muusikoita, jotka eivät halunneet kasvaa aikuisiksi. Heille vapaus tarkoitti huumeita, urheiluautoja ja aviorikoksia. Nyt he ovat kuolleita tai absolutisteja.

Teillä on suuremmat vapaudet ja mahdollisuudet kuin millään sukupolvella ennen teitä. Niinpä olette totisia, älykkäitä, suvaitsevia, uupuneita, huomioivia, ahdistuneita ja huumorintajuisia. Muutuitte yhdessä yössä lapsista ympäristöpoliitikoiksi, ja siksi pallolla on vielä mahdollisuus.

Minäkään en mennyt teini-iässä perjantaisin kouluun. En mennyt myöskään maanantaisin enkä tiistaisin. Torstaisin menin, jos oli hernekeittoa. Ilmasto ei ahdistanut, jakomäkeläiset ahdistivat pesäpallomailoilla.

 

Olen pahoillani, maailma on aina väärän sukupolven käsissä.

Lapsuudessani karvalakkipäiset dementikot tervehtivät Kremlin muurilla ydinaseita. Kekkonen eleli viimeiset vuotensa lapsuudessaan. Eikä Reaganiakaan voinut kutsua nuoreksi tiikeriksi. Vapina oli valtiomiesluokan mittari.

Suomessa me lapset marssimme humalaisten aikuisten perässä rauhanmarsseilla, koska saimme pinssin ja käristemakkaran. Te ette käyttäisi pinssiä, koska siinä on muovikuori ettekä söisi makkaraa, koska siinä on sikaa.

Teidän aikanne johtajat näyttävät ja kuulostavat Pixar-animaatioiden pahiksilta. On tunnistettava ulkoinen piirre, yleensä hiuksiin liittyvä, sekä luonnehäiriö. Tavoitteena on maailman herruus ja hämmennys, ihan vaikka läpällä.

Donald Trump voitti vahingossa kilpailun, jossa kakkossija olisi ollut parempi bisnekselle. Boris Johnson kuulostaa Frendien Phoeben mielikuvituskoiralta. Hän myös näyttää siltä. Venäjän presidentti painii tiikerien kanssa. Valtiojohtoinen kommunistinen Kiina on maailman vapaakaupan suurin kannattaja.

Valta on isoisienne ikäisillä möhköfanteilla. Heitä kasvatettiin hakkaamalla, uskonnolla ja kieltämällä onania. Alkeispsykologiasta tiedämme mitä siitä seuraa: hässäkkä.

 

Nykynuoriso, olen pahoillani.

Minäkin ihmettelen herkkänahkaisuuttanne, uhriutumista ja kehnoa historiantajua. Instituutiot eivät ole tiellänne. Kirkko ja uskonto eivät määritä kiellettyä ja sallittua. Kommunismi ei myy utopiaansa, kapitalismi nylkee omaa nahkaansa. Koululaitos on tukenut, meillä vanhemmillanne on resursseja.

Tietenkin te kuuntelette Ed Sheerania ja olette samaan aikaan tosi fiiliksissä ja hirvittävän ahdistuneita.

Mutta samaan aikaan nilkkani nivelsiteet revähtivät, poskihammas murenee, kun imeskelen talkkunaa maakuopassani. Luonto tekee tehtäväänsä. Väistä äijä, se sanoo.

Niin on aina ollut ja niin on aina oleva.