Nuoret ja äänestäminen: vieraantuneita oomme kaikki

Jasper Kaarna
Mielipide 14.5.2009 10:00

Vieraantuminen on päivän sana. Kun vaalien välissä on ehditty ihmetellä yhteisöllisyyden katoamista perheistä, töistä ja kouluista, päästään hämmästelemään varsinkin nuorten poliittista vieraantumista. HS:n mukaan 18-24-vuotiaista ainoastaan 13 prosenttia kertoo äänestävänsä varmasti kesäkuun eurovaaleissa.

Nuoren näkövinkkelistä vanhemmat ikäpolvet suhtautuvat vaaleihin jonkinlaisena pyhänä toimituksena. Arvotyhjiössä tarpova työuupunut ansaitsee kuulemma moraalisaarnan, jos ei osaa iloita siitä, että hänen isomummonsa sai äänestää ennen muunmaalaisten isomummoja.

Jos ihminen vieraantuu perheestään ja sukulaisistaan, jopa itsestään, niin kuinka hän ei vieraantuisi Brysseliin pyrkivästä julkkiksesta, joka on tuttu lähinnä uimakilpailuista tai tv-visasta? Jos päällimmäisenä päivittäisessä elämässä on kilpailu opiskelu-, työ- tai hoitopaikoista, saattaa vaalimainoksissa poseeraavien julkisuuskuvien kilpailu jäädä helposti taka-alalle.

Muistan kun yläasteiässä kiinnostus suuremman mittaluokan asioita kohtaan orasti, juuri siinä teini-iän vilpittömässä ehdottomuudessaan. ”Kapitalismi tekee susta orjan baksille”, kaikuivat räp-artisti Avaimen sanat nappikuulokkeissa, mutta yhteiskuntaopin opettaja se vain jauhoi innosta kihisten harriholkereista, punamultahallituksista, EU-byrokratiasta ja Jean ”Euroopan isä” Monnet’sta.

Kokemus ei todellakaan rohkaissut ottamaan selvää poliittisesta päätöksenteosta, päinvastoin. Valtapuolueet, ympäripyöreydet ja juhlallinen jargon tuntuivat entistäkin kuvottavammilta.

En vaadi, että opetussuunnitelmat pitäisi laatia protestilyriikan pohjalta. Mutta miksi pidetään arveluttavana, jos nuoret saavat ensikosketuksensa yhteisiin asioihin jonkin valtapolitiikkaa ravistelevan kautta? Eikö yhteiskuntaopin opetuksen lähtökohtana voisi olla oman löytämiseen motivoiminen?

Oman löytämisellä en tarkoita olemassa olevaa puoluetta, enkä motivoinnilla äänioikeuden mehustelua ja nukkuvien moralisointia. Yhteiskunnan voi nimittäin hahmottaa myös muun kuin poliittisen pelin kautta – ketä ja mitä työpaikkani pidemmällä tähtäimellä palvelee? Millaisia ja kuinka kauaskantoisia päivittäisen elämäni vaikutukset ovat?

En ainakaan muista, että näitä kysymyksiä olisi koulussa pohdittu.

Ehkä nukkuva vieraantujakin ymmärtää moralisoinnin syyn kuvittelemalla tilannetta omalle kohdalleen – vaalit ovat istuvalle poliitikolle kuin määräaikaiselle vuokratyöläiselle päivä, jona ratkeaa, jatketaanko sopparia.

Keskustelu